5.6.2014 klo 09:53
Lausunto

Julkinen kuuleminen nuorisotakuun toteutumisesta

Eduskunnan valtiovarainvaliokunta

Valtiovarainvaliokunta on pyytänyt eri tahojen näkemyksiä muun ohessa seuraavista aiheista, joista Suomen Yrittäjät jäljempänä esittää kunnioittavasti näkemyksensä:

– Kuinka hyvin nuorisotakuu on toteutunut ja mitkä ovat pahimmat esteet ja ongelmat toteuttamisesta?
– Mikä on nyt paras toimintamalli?
– Mitä seuraavaan hallitusohjelmaan pitäisi kirjoittaa nuorisotakuusta?

Nuorisotakuun toteutumisen selkeimpänä mittarina voidaan pitää nuorten työttömyysasteen kehittymistä. Työttömyysasteen perusteella tilanne ei ainakaan vielä ole alkanut korjaantua. Nuorisotyöttömyys on päinvastoin jatkuvasti kasvanut sen jälkeen kun Nuorten yhteiskuntatakuu –työryhmän väliraportti toimenpide-ehdotuksineen valmistui.

On sinänsä ymmärrettävää, että suunnan muuttaminen nuorten työttömyydessä ja syrjäytymisessä vaatii aikaa. Kysymys on kuitenkin myös siitä, minkälaisilla toimilla kehitykseen halutaan vaikuttaa. Nuorisotakuun toteuttamiseen varatuilla määrärahoilla on pääasiassa tehostettu viranomaisten sinänsä tarpeellisia toimia, joilla esim. parannetaan syrjäytymisuhan alla olevien nuorten löytämistä ja heidän saamistaan erilaisten palveluiden piiriin ja koulutukseen. Hyvin vähälle ovat valitettavasti jääneet toimet, joilla yritykset kytkettäisiin mukaan nuorisotakuun toteuttamiseen. Yrityksissä on myös näinä talouden vaikeina aikoina paljon käyttöä vaille jääneitä mahdollisuuksia tarjota nuorille kouluttautumista ja työtä.

Nuorten syrjäytymiskehityksestä ja sen ehkäisemisestä ovat sekä TEM että eduskunnan tarkastusvaliokunta teettäneet ansiokkaat raportit. Nämäkin raportit ja niiden toimenpidesuositukset keskittyvät lähes pelkästään valtion ja kuntien toimenpiteisiin tilanteessa, jossa on jo käsillä syrjäytymisen uhka. Vähemmälle huomiolle on jäänyt sen sijaan se, olisiko koulutusjärjestelmässämme korjattavaa huomioon ottaen se, että syrjäytymisuhkaan yksilön kohdalla kytkeytyy kiinteästi koulunkäynnin jääminen pelkän peruskoulun varaan.

Tarkastusvaliokunnan raportissa oppisopimuskoulutuksen todetaan olevan ”tehokkain koulutuksellinen työvoimapoliittinen toimenpide”. Raportissa myös viitataan siihen, että oppisopimustyyppistä koulutusta käyttävissä Euroopan maissa nuorten työttömyys on vähäisempää kuin oppilaitoskoulutusta suosivissa maissa. Saksassa, Itävallassa ja Sveitsissä nuorten työttömyys onkin alle 10 prosentissa kun EU-alueella nuorten työttömyyden keskiarvo liikkuu 20 prosentin tuntumassa. On täysin selvää, että osaamisen hankkiminen käytännön työn kautta olisi ainakin osalle syrjäytymisvaarassa olevia nuoria toimiva väylä ammattiin. Suomessa työn kautta ammattiin opiskelu ei kuitenkaan ole ollut todellinen vaihtoehto nuorille. Oppisopimuskoulutukseen osallistujista on valtaosa meillä aikuisopiskelijoita. Se, että nuoret ikäluokat on tietoisesti pyritty sijoittamaan pääsääntöisesti vain oppilaitosmuotoiseen opiskeluun, on jättänyt osan nuorista vaille koulutusta.

Raporteissa annetaan se kuva, että oppisopimuksen käytön laajentaminen nuoriin ei olisi helposti toteutettavissa Suomessa. Varsinainen ja todellinen syy oppisopimuksen olemattomaan käyttöön nuorten ammattiin kouluttamisessa on, että tämä opiskelumuoto ei nykypuitteissaan ole taloudellisesti mahdollinen yrityksille. Jostakin syystä, kun oppisopimusjärjestelmä runsaat parikymmentä vuotta sitten säädettiin lailla nykymuotoonsa, se säädettiin juridisesti työsuhteeksi myös nuorten kohdalla, vaikka asiallisesti on nuorten kohdalla kysymys ammattiin opiskelemisesta. Työsuhteen muoto oppisopimuksessa oli tietenkin aikuisten kohdalla luonteva valinta kun lisäopiskelu tapahtuu usein jo ennestään olevassa työsuhteessa.

Nuorilla työsuhdevaatimus TES:sta tulevine minimipalkkoinen on johtanut siihen, että vain hyvin harvalla yrityksellä on ollut mahdollisuus kouluttaa oppisopimuksella itselleen työntekijöitä. Tilannetta ei ole auttanut se, että työehtosopimuksissa yleisesti hyväksytään 15-25 %:n alennus oppisopimussuhteissa nuorten kohdalla. Edelleen puhutaan opiskelijalle maksettavasta yli 1000 euron kuukausipalkasta, johon tulee vielä palkan sivukulut päälle. Palkkakustannuksen kompensointi palkkatukea hakemalla ei kokemuksen mukaan ole ollut yrittäjiä houkuttava mahdollisuus.

Tilanne ei korjaantunut työmarkkinoiden keskusjärjestöjen vuoden 2012 työurasopimuksellakaan. Siinä keskusjärjestöt kehottivat jäsenliittojaan tarkastelemaan toimialakohtaisesti, miten nuorten työelämään pääsyä helpotetaan. Tuloksena tarkastelusta oli, että yhdelläkään toimialalla ei vaikuttavia helpotuksia nähty tarpeellisiksi. – Työn kautta ammattiin opiskelun kehittäminen on ollut tähän asti viime kädessä puhtaasti työmarkkinajärjestöjen käsissä. Kokemus osoittaa, että poliittisten päättäjien pitää ottaa asia omalle vastuulleen.

Mitä siis on tehtävä, että saadaan suomalaisissa yrityksissä oleva voimavara hyötykäyttöön auttamaan oppilaitosten ulkopuolella olevia nuoria saamaan ammatti käytännön työssä? Alustavien kyselyiden perusteella tuhannet yritykset olisivat heti valmiit ottamaan nuoren oppimaan ammatti yrityksessä, jos opiskelun ehdot saadaan muutettua myös yritysten kannalta realistisiksi. Yrityksen välitön intressi on useimmissa tapauksissa saada henkilöstöönsä osaava tekijä.

Ratkaiseva askel olisi sen hyväksyminen, että kysymys on nimenomaan opiskelusta, kun nuori harjaantuu ammattiin käytännön työn kautta yrityksessä. Nykyiset sääntömme eivät rakennu tälle ajatukselle. Niinpä oppisopimus olisi nuorten ammattiin kouluttautumisen muotona tietyiltä perusehdoiltaan eriytettävä selkeästi aikuisten oppisopimuksesta niin, että järjestelmä saadaan käytännössä mahdolliseksi myös yrityksille. Yksinkertaisinta olisi tehdä se muutos, että nuorten kohdalla oppisopimussuhde ei ole oikeudellisesti työsuhde. Jollei tätä muutosta pidetä mahdollisena, olisi oppisopimuksen rinnalle kehitettävä kokonaan toinen työssä oppimisen väylä nuorille.

Niinpä seuraavan hallituksen tulee käynnistää sen sisältöinen työssä ammattiin opiskelua koskeva uudistus, jossa tällainen nuorten kouluttautuminen eriytetään oikeudellisesti työsuhteesta ja se katsotaan aina opiskeluksi.

Rauno Vanhanen
johtaja
Suomen Yrittäjät