Kulutusluottoja koskevan lainsäädännön kokonaisuudistus

Oikeusministeriö

Oikeusministeriö on pyytänyt Suomen Yrittäjät ry:ltä lausuntoa otsikkoasiassa. Suomen Yrittäjät lausuu asiasta seuraavaa:

Mietinnössä ehdotetaan uudistettavaksi kulutusluottoja koskeva kuluttajansuojalain (38/1978) 7 luku. Lisäksi ehdotetaan eräitä muutoksia osamaksukaupasta annettuun lakiin (91/1966) ja luottotietolakiin (527/2007). Muutoksilla pantaisiin täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/48/EY kulutusluottosopimuksista. Lisäksi ehdotetaan säädettäväksi uusi laki eräiden luotonantajien rekisteröinnistä ja muutoksia muihin voimassaoleviin säännöksiin. Näiltä osin esitys ei perustu direktiiviin, vaan sääntely olisi puhtaasti kansallista.

Suomen Yrittäjillä ei ole huomautettavaa esitykseen siltä osin, kun kysymys on direktiivin täytäntöönpanosta. Huomautamme kuitenkin, että uudella lainsäädännöllä ei saa aiheuttaa yrityksille tarpeetonta hallinnollista taakkaa tai muita velvoitteita. Näin ollen tarve sellaiselle sääntelylle, jota direktiivi ei nimenomaisesti edellytä, tulee harkita ja perustella huolellisesti. Samoin tulee arvioida kattavasti tällaisen sääntelyn yritysvaikutukset valtioneuvoston 1.1.2007 antamien säädösehdotusten vaikutusarviointia koskevien ohjeiden mukaisesti.

Kuluttajaluoton mainonnassa annettavia tietoja koskevassa 7 §:ssä on esitetty direktiiviä laajempaa tiedonantovelvollisuutta. Direktiivi edellyttää ainoastaan, että luottosopimuksia koskevassa mainonnassa, jossa ilmoitetaan korko tai mitä hyvänsä muita kuluttajalle aiheutuvia luoton kustannuksia koskevia lukuja, on oltava mukana tietyt direktiivissä määritellyt vakiotiedot. Mietinnössä esitetään pykälässä määriteltyjen tietojen antamisvelvollisuutta myös silloin, kun mainonnasta ilmenee ainoastaan ”luottosopimuksen ehtoja koskeva muu tieto”. Kyseinen säännös on varsin yleisluontoinen ja saattaa aiheuttaa tulkintaongelmia. Mielestämme direktiivin ulkopuolelle menevää lisävelvoitetta ei tulisi yrityksille asettaa ilman selkeää ja perusteltua tarvetta, jollaista ei nyt ole perusteluissa tuotu esille.

Lisäksi toteamme esitykseen sisältyvän hyvää luotonantotapaa koskevan säännöksen (13 §) osalta, että yksityiskohtaisissa perusteluissa ei tulisi kategorisesti sulkea tiettyjä menettelytapoja hyvän luotonantotavan ulkopuolelle. Muutoin vaarana on ns. perusteluilla säätäminen, mikä heikentää lainsäädännön selkeyttä.

Mietintöön sisältyy esitys uudeksi lainsäädännöksi koskien eräiden luotonantajien rekisteröintiä. Rekisteröitymisvaatimus ei koskisi luotonvälittäjiä eikä sellaisia elinkeinonharjoittajia, jotka myöntävät kuluttajaluottoja vain myymiensä kulutushyödykkeiden oston rahoittamiseksi. Esitetyt soveltamisalarajaukset ovat perusteltuja ja kannatettavia.

SUOMEN YRITTÄJÄT RY

Antti Neimala
johtaja

Janne Makkula
lainsäädäntöasioiden päällikkö