Lausunto direktiiviehdotukseksi liikesalaisuuksien suojasta COM(2013) 813 lopullinen

Työ- ja elinkeinoministeriö

Työ- ja elinkeinoministeriö on pyytänyt Suomen Yrittäjiltä lausuntoa koskien komission ehdotusta direktiiviksi liikesalaisuuksien suojasta COM(2013) 813 lopullinen. Suomen Yrittäjät esittää lausuntonaan asiassa kohteliaimmin seuraavaa.

Esityksen keskeinen sisältö

Direktiivissä ehdotetaan yhteistä liikesalaisuuksien määritelmää sekä keinoja, joilla liikesalaisuuksien väärinkäytön kohteet voivat hakea muutosta väärinkäyttöön. Tavoitteena on, että kansalliset tuomioistuimet voivat helpommin käsitellä luottamuksellisten liiketoimintatietojen väärinkäyttöä, poistaa markkinoilta tuotteet, joissa liikesalaisuuksia on käytetty laittomasti, ja määrätä laittoman toiminnan kohteille korvaukset vahingoista.

Direktiivissä liikesalaisuudella tarkoitetaan salaista tietoa, jolla on kaupallista arvoa salaisuutensa vuoksi ja jota on pyritty pitämään salassa riittävin toimenpitein. Tällaisia tietoja ovat esimerkiksi tiedot asiakkaista ja tavarantoimittajista, liiketoimintaprosesseista, liiketoimintasuunnitelmista ja markkinatutkimuksista. Ennen teollis- tai tekijänoikeuden saamista yritysten arvokkaat tutkimustiedot ja -tietämys ovat alttiina vakoilulle, varkauksille ja väärinkäytöksille.
Liikesalaisuudet ovat olennaisen tärkeitä sisämarkkinoilla harjoitettavan tutkimusyhteistyön ja avoimen innovaatiotoiminnan kannalta, sillä ne edellyttävät arvokkaiden tietojen jakamista useamman yhteistyökumppanin kesken eri jäsenvaltioissa. Liikesalaisuuksilla ei kuitenkaan ole unionissa riittävää suojaa.

Komission näkemyksen mukaan liikesalaisuudet ovat erityisen tärkeitä pienille ja keskisuurille yrityksille (pk-yritykset) ja uusille yrityksille, koska näillä ei ole useinkaan erikoistunutta henkilöstöä eikä riittävää rahoitusta teollis- ja tekijänoikeuksien kehittämiseen, hallinnoimiseen, valvontaan ja puolustamiseen. Komission mukaan nykyisin asiaa koskeva sääntely vaihtelee EU-maissa ja järjestelmien hajanaisuus vaikuttaa kielteisesti yhteistyöhön, jota yritykset ja tutkimuskumppanit harjoittavat yli rajojen ja vaikeuttaa EU:n sisämarkkinoiden hyödyntämistä innovoinnin ja talouskasvun mahdollistajana.
Komission näkemyksen mukaan taloudellisen tehokkuuden ja kilpailukyvyn edistämiseksi on perusteltua asettaa rajoituksia liikesalaisuuden käytölle sellaisissa tapauksissa, joissa kolmas osapuoli on saanut tiedot liikesalaisuuden haltijalta vastoin tämän tahtoa vilpillisin keinoin.

Liikesalaisuuksien suoja Suomessa

Liikesalaisuuden haltijoilla ei ole yksinoikeuksia liikesalaisuuden piiriin kuuluviin tietoihin ja siten ne jäävät tyypillisesti immateriaalioikeus-suojan ulkopuolelle. Suomessa liikesalaisuuksien suojasta säädetään laissa sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa (1061/1978, SopMenL), työsopimuslaissa (55/2011, TSL) ja rikoslaissa (39/1889, RL).

SopMenL:n 4 § suojaa liikesalaisuuksia kolmessa eri tilanteessa. Yritysvakoiluna kielletään menettely, jossa joku hankkii tai yrittää hankkia tiedon liikesalaisuudesta ja käyttää tai ilmaisee tämän tiedon.

Elinkeinonharjoittajan palveluksessa olevalle on SopMenL:ssa säädetty salassapitovelvollisuus palvelusaikana. Palveluksessa oleva ei palvelusaikanaan saa oikeudettomasti käyttää tai ilmaista liikesalaisuudeksi luettavaa tietoa.
Lain kolmas kielto koskee toimeksiantojen yhteydessä saatuja tietoja liikesalaisuuksista. Lainkohdan mukaan se, joka on saanut toiselta tiedon liikesalaisuudesta, teknisestä esikuvasta tai teknisestä ohjeesta, ei saa sitä oikeudettomasti käyttää eikä ilmaista.

SopMenL:n sääntelyä täydentää työsopimuslain työntekijää koskeva salassapitovelvollisuus. TSL 3 luvun 4 §:n mukaan työntekijä ei saa työsuhteen kestäessä käyttää hyödykseen tai ilmaista muille työnantajan ammatti- ja liikesalaisuuksia. Jos työntekijä on saanut tiedot oikeudettomasti, kielto jatkuu myös työsuhteen päättymisen jälkeen.

Salaisuuden ilmaisseen työntekijän ohella työnantajalle syntyneen vahingon korvaamisesta on vastuussa myös se, jolle työntekijä ilmaisi tiedot, jos viimeksi mainittu tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää työntekijän menetelleen oikeudettomasti.

Rikoslain 30 luvun 5 §:ssä säädetty yrityssalaisuuden rikkomista koskeva pykälä täydentää liikesalaisuuksien suojaa. Kansallisessa lainsäädännössä liikesalaisuuksien väärinkäyttöä voidaan siten lähestyä joko siviili- tai rikosoikeudellisesti yhtä aikaa.

Suomessa on siten voimassa varsin kattava rikos- ja siviilioikeudellinen suoja liikesalaisuuksien väärinkäyttöjä vastaan, joka täydentää teollis- ja tekijänoikeussuojaa. Kansallisessa lainsäädännössä liikesalaisuuksien loukkaustilannetta voidaan lähestyä sekä rikos- että siviilioikeudellisesta näkökulmasta yhtä aikaa. Ehdotetun direktiivin 5 artiklassa liikesalaisuuksien laittoman hankinnan, käytön ja julkistamisen torjuntaa on kuitenkin lähestytty ainoastaan yksityisoikeudellisten oikeussuojakeinojen näkökulmasta.

Suomen Yrittäjät painottaa erityisesti sitä, että liikesalaisuuksia koskevan lainsäädännön yhdenmukaistaminen EU:ssa ei saa johtaa siihen, että kansallisen suojan taso heikkenee tai että olemassa olevia kansallisia toimivia malleja joudutaan muuttamaan.

Yksityiskohtaisia huomioita

4 artikla 2 kohta

4 artiklassa säännellään tilanteista, joissa liikesalaisuuksien hankinta, käyttö ja julkistaminen katsotaan lailliseksi. Artiklan 2 kohdassa todetaan seuraavaa:

Jäsenvaltioiden on varmistettava, ettei tässä direktiivissä säädettyjä toimenpiteitä, menettelyitä ja muutoksenhakukeinoja voida soveltaa, kun liikesalaisuuden väitetty hankinta, käyttö tai julkistaminen on ta-pahtunut jossakin seuraavista tapauksista:

a) ilmaisun tai tiedonsaannin vapautta koskevan oikeuden perusteltu käyttö;
b) tarkoituksena on kantajan väärinkäytöksen, tuomittavan toiminnan tai laittoman toiminnan paljastaminen edellyttäen, että liikesalai-suuden väitetty hankinta, käyttö tai julkistaminen on ollut tarpeen kyseisten toimien paljastamiseksi ja että vastaaja on toiminut yleisen edun mukaisesti;
c) työntekijät ovat julkistaneet liikesalaisuuden edustajilleen osana näiden edustuksellisten tehtävien perusteltua hoitoa;
d) sopimukseen perustumattoman velvoitteen täyttäminen;
e) oikeutetun edun suojaaminen

Erityisesti kohdat b-e ovat tällaisenaan epäselviä tai vähintäänkin tulkinnanvaraisia ja niitä tulisi täsmentää.

6 artikla

Artiklassa säännellään oikeudenkäyntien oikeasuhteisuudesta ja väärin-käytöstä. Artiklan 2. kohdassa todetaan, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun toimivaltaiset oikeusviranomaiset toteavat, että liikesalaisuuden laitonta hankkimista, julkistamista tai käyttöä koskeva kanne on ilmeisen perusteeton, ja kun kantajan todetaan panneen oikeudenkäynnin vireille vilpillisessä mielessä tarkoituksenaan viivyttää tai rajoittaa epäoikeudenmukaisesti vastaajan markkinoillepääsyä tai pelotella tai uhata vastaajaa muulla tavalla, kyseisillä toimivaltaisilla oikeusviranomaisilla on oltava oikeus toteuttaa seuraavat toimenpiteet:

a) määrätä kantajalle seuraamuksia
b) määrätä 14 artiklan mukaisesti tehtyä päätöstä koskevien tietojen levittämisestä

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut toimenpiteet eivät rajoita vastaajan mahdollisuutta vaatia vahingonkorvauksia, jos se on sallittua unionin tai kansallisen lainsäädännön nojalla.

Ehdotuksen perustelujen kohdassa 12 todetaan seuraavaa:

Sisämarkkinoiden moitteeton toiminta häiriintyisi, jos kyseisiä toimenpiteitä ja muutoksenhakukeinoja käytettäisiin laittomiin tarkoituksiin, jotka eivät ole tämän direktiivin tavoitteiden mukaisia. Tämän vuoksi on tärkeää varmistaa, että oikeusviranomaisilla on toimivalta määrätä seuraamuksia vilpillisessä mielessä toimivien ja ilmeisen perusteettomia kanteita tekevien kantajien väärinkäytöksistä.

Säännöksen perusteella jää epäselväksi se, mitä tarkoitetaan toimivaltaisten oikeusviranomaisten oikeudella määrätä kantajalle seuraamuksia. Siitä ei myöskään ilmene se, milloin kanteen voidaan katsoa olevan ilmeisen perusteeton. Suomen Yrittäjien näkemyksen mukaan 6 artiklan 2 kohta on sellaisenaan epäselvä tai vähintäänkin tulkinnanvarainen ja sitä tulisi täsmentää.

7 artikla

7 artiklassa säännellään vanhentumisajasta. Sen mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että tässä direktiivissä säädettyjen toimenpiteiden, menettelyiden ja muutoksenhakukeinojen soveltamista koskevia kanteita voidaan nostaa vähintään yhden vuoden mutta enintään kahden vuoden kuluttua ajankohdasta, jona kantaja on saanut tietoonsa tai jona sen voidaan kohtuudella katsoa saaneen tietoonsa kanteen perustana olleen viimeisen seikan.

Säännöksessä ei ole tarkennettu sitä, mitä tarkoitetaan viimeisellä seikalla. Direktiivin englanninkielisessä versiossa sen osalta on käytetty sanamuotoa ”the last fact giving rise to the action”.

Suomen Yrittäjien näkemyksen mukaan säännös on tältä osin tulkinnanvarainen ja epäselvä ja sen vanhentumista koskeva sääntely on ristiriidassa kansallisen lainsäädännön kanssa.

Velan vanhentumisesta annetun lain (728/2003) 7.3 §:ssä säännellään rikoksesta johtuvan velan vanhentumisesta seuraavasti:

Rikoksesta johtuvaa velkaa ei katsota tämän tai muun lain nojalla vanhentuneeksi niin kauan kun rikosasiassa voidaan nostaa syyte tai kun ri-kosasian käsittely on vireillä tuomioistuimessa.

Tällaisenaan direktiivin säännös näkemyksemme mukaan lyhentäisi ja siten heikentäisi Suomen oikeuden nykytilaa.

13 artikla

13 artiklassa säännellään liikesalaisuuden haltijalle suoritettavista vahingonkorvauksista. Artiklan 2 kohdan mukaan määrittäessään vahingonkorvauksia toimivaltaisten oikeusviranomaisten on otettava huomioon kaikki aiheelliset tekijät, kuten vahingon kärsineen osapuolen kohtaamat kielteiset taloudelliset seuraukset, mukaan lukien saamatta jäänyt voitto, oikeudenloukkaajan mahdollisesti saama perusteeton voitto ja asianmukaisissa tapauksissa muut kuin taloudelliset tekijät, kuten aiheeton vahinko, joka liikesalaisuuden haltijalle on aiheutunut liikesalaisuuden laittomasta hankinnasta, käytöstä tai julkistamisesta.

Vahingonkorvauksen määrän arvioimisesta on säännelty oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 6 §:ssä seuraavasti:
milloin kysymys on vahingon määrästä eikä siitä ole saatavissa näyttöä tai se on vain vaikeuksin esitettävissä, on oikeudella valta arvioida va-hinko kohtuuden mukaan.

Vahingonkorvausoikeus perustuu täyden korvauksen periaatteen ympärille. Artiklan kohdan, jossa todetaan, että vahingonkorvauksia määritettäessä on otettava huomioon oikeudenloukkaajan mahdollisesti saama perusteeton voitto, voitaisiin tulkita mahdollisesti poikkeavan edellä mainitusta täyden korvauksen periaatteesta. Perusteeton voitto voidaan toki huomioida määriteltäessä kohtuullista vahingonkorvausta, mutta sellaisenaan se ei ole aiheutunutta vahinkoa. Tältä osin katsomme, että artiklan säännöstä tulisi selkeyttää vallitsevan periaatteen mukaiseksi.

Lopuksi

Suomen Yrittäjien näkemyksen mukaan tavoite kehittää liikesalaisuuksien suojaa EU:n alueella on sellaisenaan kannatettava. Liikesalaisuudet ovat erityisen tärkeitä pienille ja keskisuurille yrityksille (pk-yrityksille) ja uusille yrityksille, koska näillä ei ole useinkaan asianmukaista teollis- ja tekijänoikeudellista suojaa innovaatioilleen. Liikesalaisuuksien taloudellisen arvon vuoksi kilpailijat saattavat pyrkiä hankkimaan niitä laittomasti, esimerkiksi varastamalla niitä, kopioimalla niitä luvattomasti tai rikkomalla luottamuksellisuusvaatimuksia. Siten komission tavoitteet lainsää-dännön harmonisoimiseksi ovat sinänsä kannatettavia. Tässä vaiheessa direktiiviehdotuksen sisältö on kuitenkin liian epätäsmällinen ja tulkinnanvarainen ja olemme huolissamme sen vaikutuksista kansallisen oikeussuojan ja menettelyiden tasoon.

Suomen Yrittäjät ry

Jussi Järventaus
toimitusjohtaja

Antti Huotilainen
lainopillinen asiamies