6.9.2016 klo 13:30
Lausunto

Lausunto E-kirjelmästä koskien komission julkista kuulemisesta kuluttajansuojalainsäädännön toimivuudesta

Talousvaliokunta
Eduskunta

Yleistä

Eduskunnan talousvaliokunta on pyytänyt lausuntoa E-kirjelmästä koskien komission julkista kuulemisesta kuluttajansuojalainsäädännön toimivuudesta. Komission julkinen kuuleminen käsittää seuraavien direktiivien tarkastelun: direktiivi 93/13/ETY kohtuuttomista sopimusehdoista, direktiivi 1999/44/EY kulutustavaroiden kaupasta ja takuista, direktiivi 2005/29/EY sopimattomista kaupallisista menettelyistä, direktiivi 98/6/EY hintojen ilmoittamisesta, direktiivi 2006/114/EY harhaanjohtavasta ja vertailevasta mainonnasta sekä direktiivi 2009/22/EY kuluttajien etujen suojaamista tarkoittavista kieltokanteista. Lisäksi direktiivistä 2011/83/EU kuluttajan oikeuksista laaditaan erillinen arviointi. Konsultaation tuloksia hyödynnetään myös komission joulukuussa 2015 antaman ehdotuksen direktiiviksi tavaroiden verkkokauppaa ja muuta etämyyntiä koskeviin sopimuksiin liittyvistä seikoista (COM(2015) 635 final) valmistelussa.

Konsultaation tarkoituksena on kartoittaa Euroopan unionin kuluttajalainsäädännön kokonaisuutta. Komission tarkoituksena on arvioida, ovatko direktiivien säännöt yhä ajantasaisia ja tarkoituksenmukaisia.

Suomen Yrittäjät kiittää mahdollisuudesta lausua asiasta ja esittää lausuntonaan seuraavaa.

Huomioita E-kirjelmästä

Suomen Yrittäjät pitää E-kirjelmää ja siinä esitettyä Suomen kantaa hyvin laadittuna ja yhdymme siinä esitettyihin näkökantoihin. Pidämme komission käynnistämää EU:n kuluttajasääntelyn toimivuustarkastelua erittäin tervetulleena ja kannatettavana. Yhdymme E-kirjelmässä esitettyyn Suomen kantaan, että toimivuustarkastelu tulisi laajentaa koskemaan koko EU:n kuluttajalainsäädännön kenttää. Olemme samaa mieltä siitä, että kuluttajalainsäädännön kokonaisuus edellyttäisi kokonaisvaltaista tarkasteltua, ja säätelytarvetta arvioitaessa tulisi ottaa laaja-alaisesti huomioon mahdollisuudet itsesääntelyn käyttöön.

Jaamme saman näkökannan, että EU-kuluttajansuojalainsäädäntö on hyvin monimutkainen kokonaisuus, ja sääntely on osin päällekkäistä. Esimerkiksi EU:n eri kuluttajasäännöksissä asetetut tiedonantovelvoitteet muodostavat hyvin monimutkaisen ja sekavan kokonaisuuden. Kannatamme kuluttajasääntelyn yksinkertaistamista, esimerkiksi pyrkimällä sektorikohtaisesta erityissääntelystä kaikenlaisia kulutushyödykkeitä koskevaan yleissääntelyyn. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä siihen, että lainsäädännön muodostama kokonaisuus olisi selkeä.

Esitämme jäljempänä muutamia yksityiskohtaisia huomioita toimivuustarkastelun kohteena olevasta sääntelystä.

Huomioita EU-kuluttajasääntelyn kehittämisestä

Kuluttajalainsäädännön tulisi luoda tasapuolinen kokonaisuus kuluttajansuojan ja elinkeinonharjoittajan oikeusturvan välille. Se on ensiarvoisen tärkeää toimivien kuluttajamarkkinoiden luomiseksi. Sääntelyn tulisi olla selkeää ja perustua tuote- tai myyntikanavakohtaisen erityissääntelyn sijasta mahdollisimman pitkälti yleisiin sopimusoikeuden periaatteisiin nojaavaan horisontaaliseen yleissääntelyyn. Digitaalisten sisämarkkinoiden kehittämiseksi sääntelyn tulisi olla myös teknologianeutraalia.

Valitettavasti eurooppalaisen kuluttajasääntelyn kehitys ei ole kaikilta osin täyttänyt näitä tavoitteita. Vuosikymmenten aikana rakennettu EU:n kuluttajasääntely muodostuu soveltamisalaltaan laaja-alaisesta yleissääntelystä sekä laajasta joukosta tuote- ja myyntikanavakohtaista sektorisääntelyä. Tuloksena sääntelykokonaisuus on muodostunut varsin monimutkaiseksi ja elinkeinonharjoittajan näkökulmasta osin sekavaksi.

Sääntelykokonaisuuden selkeyttämiseksi ja erityisesti pienten elinkeinonharjoittajien hallinnollisen taakan vähentämiseksi tulisi välttää sektorikohtaista erityissääntelyä, ellei tälle ole erityisiä perusteita. Lisäksi kasuistiseen sääntelyyn pohjaavia yksityiskohtaisia listoja osana kuluttajasäädöksiä tulisi välttää.

Hintojen ilmoittamista koskea sääntely on esimerkki päällekkäisestä ja monimutkaisesta sääntelykokonaisuudesta. Kuten E-kirjelmässä on todettu, kuluttajan kannalta keskeistä on saada hintatiedot oikea-aikaisesti ja selkeästi, kun taas vallitseva oikeustila on sekava sekä sääntelyä noudattavan että valvovan tahon näkökulmasta. Mielestämme hinnan ilmoittamista koskevan sääntelykokonaisuuden arviointi tulisi olla yksi keskeinen osa EU:n kuluttajasääntelyn toimivuutta arvioitaessa.

Kuluttajasääntelyn toimivuustarkastelun yhteydessä olisi arvioitava myös jakamis- ja alustatalouden kasvun vaikutusta kuluttajasääntelyn uudistamistarpeisiin. Lähtökohtaisesti kaikki samalla toimialalla toimivat, säännöllistä liiketoimintaa harjoittavat tahot tulisi olla yhtäläisten velvoitteiden kohteena riippumatta valitusta liiketoimintamallista. Komission tulisi arvioida tarkkaan jakamis- ja alustatalouden vaikutus nykyiseen EU:n kuluttajasääntelyyn ja sen mahdollisiin uudistamistarpeisiin.

Tiedonantovelvoitteita selkeytettävä

Kuten E-kirjelmässä on todettu, voidaan esittää vahvoja epäilyksiä siitä, hyötyykö todellinen keskivertokuluttaja moniin EU-säädöksiin sisältyvistä pitkistä ja yksityiskohtaisista tiedonantovelvollisuuksista. Jaamme saman näkökannan, että EU-säännösten käytännön toimivuuteen tulee kiinnittää enemmän huomiota.

Saamamme palautteen perusteella pienet elinkeinonharjoittajat kokevat esimerkiksi kuluttajien oikeuksista annettuun direktiivin perustuvat etä- ja kotimyynnin tiedonantovelvoitteet raskaiksi ja osin hankaliksi soveltaa käytännössä. Lisäksi osa yksityiskohtaisista velvoitteista nähdään varsin vieraina Suomen kuluttajansuojajärjestelmässä ja usein käytännössä tarpeettomina.

Toimivuustarkastelun tuloksena tulisi pyrkiä yhdenmukaistamaan eri direktiiveihin perustuvat tiedonantovelvoitteet ja poistaa mahdollinen päällekkäinen sääntely. Tällä hetkellä erilaisia tiedonantovelvoitteita on kuluttajien oikeuksista annetun direktiivin lisäksi useissa sektorikohtaisissa EU-säädöksissä ja esimerkiksi palveludirektiivissä (2006/123/EY).

Korostamme, että toimivuustarkastelun tulisi johtaa siihen, että elinkeinonharjoittajan tulisi antaa kuluttajalle vain oleelliset ja riittävät tiedot. Raskaat ja monimutkaiset tiedonantovelvoitteet eivät poista mahdollisuutta kuluttajan tahalliselle harhaanjohtamiselle. Sen sijaan monimutkaisten tiedonantovelvoitteiden noudattamisesta aiheutuu sääntelyä noudattaville ja huolellisuuteen pyrkiville elinkeinonharjoittajille merkittävää hallinnollista taakkaa. Mielestämme kuluttajien oikeuksista annettuun direktiiviin perustuvat etä- ja kotimyynnin tiedonantovelvoitteet tulisi olla keskeisenä arvioinnin kohteena kuluttajasääntelyn toimivuustarkastelussa.

Muu etämyyntiä koskeva kuluttajasääntely

Etämyynnin tiedonantovelvoitteiden lisäksi myös muu etämyyntiä koskeva sääntely on varsin monimutkaista, eikä erityisesti kannusta suomalaisia pk-yrityksiä verkkokauppatoiminnan kehittämiseen. Esimerkiksi kuluttajien oikeuksista annettuun direktiiviin perustuvat etäsopimuksia koskevat muotovaatimukset ja etämyynnin palautusoikeutta koskeva sääntely on kokonaisuutena tarpeettoman raskas.

Etämyyntisäännösten osalta on syytä huomioida E-kirjeessä mainittu, komission joulukuussa antama ehdotus direktiiviksi tavaroiden verkkokauppaa ja muuta etämyyntiä koskeviin sopimuksiin liittyvistä seikoista (COM(2015) 635 final). Asia on ollut eduskunnan käsiteltävänä tammikuussa 2016 (U 25/2015 vp ja TaVL 2/2016 vp).

Direktiiviehdotus johtaisi siihen lopputulokseen, että elinkeinonharjoittaja joutuisi arvioimaan esimerkiksi virhevastuuta ja sen kestoa sekä tavaran sopimuksenmukaisuutta eri tavalla myyntikanavasta ja myytävästä tuotteesta riippuen. Kuluttaja- ja sopimusoikeudellisten sääntöjen hajaantumista myyntikanavasta ja tarjottavasta kulutushyödykkeestä riippuen ei voitane pitää tavoiteltavana oikeustilana kuluttajien, yrittäjien eikä valvontaviranomaisen kannalta tarkasteltuna. Lisäksi direktiiviehdotus on sisällöltään paikoin täysin kestämätön elinkeinonharjoittajan oikeusturvan kannalta.

Direktiiviehdotuksen sääntelystä aiheutuva hallinnollinen taakka ei olisi omiaan edistämään suomalaisten pk-yritysten mahdollisuuksia laajentaa elinkeinotoimintaansa useaan eri myyntikanavaan. Lisäksi verkkokauppaa harjoittava elinkeinonharjoittaja joutuisi direktiiviehdotuksissa esitetyn sääntelyn ohella noudattamaan jo nykyisin voimassa olevaa, ennestään laajaa sääntelyä, esimerkiksi edellä mainittuja etämyynnin tiedonantovelvoitteita.

Korostamme, että tavaran etäkauppaan tulisi soveltaa yleisiä kuluttajaoikeuden sääntöjä ja periaatteita. Sektorikohtainen ja jäykkä sääntelykokonaisuus ei edistä digitaalisen liiketoiminnan ja uusien liiketoimintakonseptien kehittämistä. Komission tulisi ottaa huomioon direktiiviehdotukseen liittyvät merkittävät ongelmakohdat osana kuluttajasääntelyn toimivuustarkastelua. Toimivien digitaalisten sisämarkkinoiden kehittämiseksi komission tulisi sektorikohtaisen vain etäkauppaa koskevan aloitteen sijasta kehittää koko kuluttajasääntelyä horisontaalisesti.

Muilta osin Suomen Yrittäjillä ei ole huomautettavaa asiasta.

Kunnioittavasti
Suomen Yrittäjät ry

Ville Kukkonen
lainopillinen asiamies