31.3.2003 klo 12:39
Lausunto

Lausunto Euroopan sosiaalisen peruskirjan asiantuntijakomitean johtopäätöksistä

Työministeriö

Lausuntomme asiantuntijakomitean johtopäätöksistä rajoittuu vain niihin osiin, kuin johtopäätökset ovat Suomelle kielteisiä.

2. Artikla, kohta 1

Euroopan sosiaalisen peruskirjan mukaan sopimusosapuolet ovat velvollisia turvaamaan työntekijöille kohtuulliset (reasonable) päivittäiset ja viikoittaiset työajat.

Asiantuntijakomitean johtopäätöksessä todetaan, että työaikalaki ja työehtosopimukset turvaavat riittävät päivittäiset ja viikoittaiset lepoajat ja että työsuojeluviranomaisten valvontatietojen mukaan lain ja työehtosopimusten mukaisia työaikoja myös noudatetaan. Kielteiseltä osaltaan johtopäätös viittaa työaikalain 29§2:n mukaisiin mahdollisuuksiin tilapäisesti lyhentää vuorokausilepoaikaa jopa viiteen tuntiin.

Työaikalain 29§2 poikkeussäännöt vuorokausilepoajan tilapäisestä lyhentämisestä ovat osittain työntekijän etujen mukaisia (esimerkiksi tästä käy 29§2 kohta 3, jonka perusteella työntekijä voi yhdistää vuorokausilepoaikoja itsensä kannalta tarkoituksenmukaisesti) ja osittain ihmisten hengen, terveyden tai tärkeiden varallisuusarvojen suojelemiseksi kaikissa oloissa tarpeellisia. Niiden poissulkeminen lainsäädännössä ei missään tapauksessa johtaisi haluttuihin ja tarkoituksenmukaisina pidettäviin käyttäytymismuutoksiin, vaan pikemminkin lain säädösten kiertämiseen. Koska peruskirjan teksti ei yksitulkintaisesti kiellä työaikaa koskevia tilapäisiä poikkeussääntöjä, ei muutokseen ole tarvetta.

Lisäksi, kuten komitean johtopäätöksessäkin todetaan, ei lain tarkoittamaa tilapäisen poikkeamisen käsitettä voida lain mukaan tulkita mielivaltaisesti, vaan poikkeuksen tilapäisyyttä tulkitaan työneuvoston käytännön ja työehtosopimusten perusteella.

2. Artikla, kohta 4

Euroopan sosiaalisen peruskirjan mukaan sopimusosapuolet ovat velvollisia takaamaan vaarallisia tai epäterveellisiä töitä tekeville lyhennetyn työajan joko lisälomapäivinä tai päivittäistä, viikoittaista tai muuta työaikaa lyhentämällä.

Koska Suomessa ei ole yleisesti määritelty terveydelle vaarallisia ammatteja tai töitä, on työn terveydelle aiheuttamat vaarat määriteltävä tapauskohtaisesti.

Tarkoituksenmukaisin ja käyttökelpoisin työn terveysvaarojen selvittämiseen on työoloista kerättyjen tilastojen käyttö:
· Tilastoilla voidaan selvittää ammattitautien ja tapaturmien yleisyyttä kantelun tarkoittamissa ammateissa ja töissä olevien ihmisten keskuudessa.
· Saatua tulosta voidaan ammattitautien ja tapaturmien yleisyyteen muissa ammateissa ja töissä.

Käytettävissä olevan tilastoaineiston perusteella terveydenhoitoalaa – tai muita aloja, joilla työskennellään ionisoivan säteilyn lähteiden kanssa – ei voida osoittaa terveydelle vaarallisiksi.

Työssä saadun ionisoivan säteilyn mahdollisen vaarallisuuden arviointi ja vertaileminen on mahdollista myös vertaamalla työperäistä säteilyaltistusta yleiseen säteilyaltistukseen.
· Suomalaisten keskimääräinen vuotuinen säteilyannos on 2,5 millisievertiä (mSv), joka on peräisin ennen muuta ns. luonnollisista säteilylähteistä. Keskimääräinen vuotuisannos ylittyy kuitenkin helposti moninkertaisesti esimerkiksi niissä osissa maata, joissa huoneilman radonpitoisuudet ovat suuria.
· Vuonna 1995 tehdyn tutkimuksen (STUK vuosiraportti STUK-B-STO 33) mukaan työperäisen säteilyn takia seurannassa olevista henkilöistä (yhteensä 5.340 henkilöä) noin 89 % sai (mitatun) säteilyannoksen joka oli alle 0,5 mSv vuodessa, eli alle viidenneksen keskimääräisestä säteilyannoksesta. Selvästi (yli kaksinkertaisesti) keskimääräisen ylittävän säteilyannoksen sai vain alle 2 % seurannassa olleista.

Edellä olevan perusteella on todettava, ettei tilastoaineistosta tai muusta tutkimustiedosta saa tukea näkemykselle, jonka mukaan kantelun tarkoittamat työt tai ammatit olisivat terveydelle vaarallisia.

Se seikka, että säteilylle altistuvien vuosityöaikaa on aiemmin lakisääteisesti lyhennetty, ei ole peruste päätellä mitään työn vaarallisuudesta. Asiantuntijalausuntojen (vuonna 1987 asetettu toimikunta ja Säteilyturvakeskuksen, Kansanterveyslaitoksen ja Työterveyslaitoksen lausunnot 1994) perusteella ei ennen vuotta 1998 pystytty osoittamaan lääketieteellistä syytä säteilylomien myöntämiseen. Syyt olivat selkeästi työmarkkinapoliittisia. Työmarkkinapoliittisten asetelmien muututtua on myös säteilylle altistuvien ammattien työaikapolitiikkaa ollut perusteltua muuttaa.

4. Artikla, kohta 2

Euroopan sosiaalisen peruskirjan mukaan sopimusosapuolet ovat velvollisia takaamaan erityisten ylityökorvausten maksamisen työntekijöille.

Asiantuntijakomitean kielteinen johtopäätös koskee vain kunnallisia perhepäivähoitajia. Koska Suomen Yrittäjät ry ei heidän osaltaan edustaja työnantajapuolta, rajoitumme toteamaan vain yleisluontoisesti seuraavaa: Perhepäivähoitajat tekevät työtään kotonaan, sopeuttaen joustavasti työ- ja vapaa-aikaa toisiinsa ilman ylityökorvausten maksamisen valvonnan edellyttämää työnantajien valvontaa.

4. Artikla, kohta 3

Euroopan sosiaalisen peruskirjan mukaan sopimusosapuolet ovat velvollisia torjumaan miesten ja naisten palkkasyrjintää.

Asiantuntijakomitean kielteinen johtopäätös on perusteltu sillä, ettei Suomen työsopimuslaki mahdollista työsuhteen palauttamista tapauksissa, joissa työnantaja on (laittomana) työnantajan vastatoimena irtisanonut sukupuoleen perustuvaa työsyrjintää vastustaneen työntekijän. Komitea kuitenkin toteaa, että työsuhteen palauttamisen ollessa mahdotonta, voidaan hyvitys toteuttaa riittävillä vahingonkorvauksilla.

Asian arvioimisessa on todettava, että työsuhteen palauttamista on yleensä pidettävä epätarkoituksenmukaisena hyvityksenä tilanteessa, jossa irtisanominen on tapahtunut (käytännössä) henkilöön liittyvistä syistä. Työsuhteen edellyttämää luottamusta ja työviihtyvyyden edellyttämää hyvää työpaikan ilmapiiriä ei voida rakentaa tuomioistuimen päätöksellä. Riittävät korvaukset sitä vastoin toimivat sekä hyvityksenä työntekijälle että rangaistuksena työnantajalle laittomissa irtisanomisissa. Mitä Suomen laissa määriteltyjen korvausten riittävyyteen tulee, on todettava, että asiantuntijakomitean huomioimista ylärajoista voidaan erityisen vakavissa tapauksissa poiketa.

10. Artikla, kohta 4

Euroopan sosiaalisen peruskirjan mukaan sopimusosapuolet ovat velvollisia kannustamaan opiskelumahdollisuuksien hyödyntämiseen.

Sekä Euroopan unionissa että sen jäsenmaissa on käynnissä mittava lainsäädännön uudistamistyö, jonka tavoitteena on ihmisten vapaan liikkuvuuden edellytysten turvaaminen ja säätely. Suomen Yrittäjät pitää kansalaisuudesta riippumattoman yhdenvertaisuuden toteutumista periaatteessa hyvänä tavoitteena, mutta toteaa, että kannan ottaminen siihen millä tavoin Euroopan sosiaalisen peruskirjaa voidaan tarkoituksenmukaisesti toteuttaa, on tässä vaiheessa liian aikaista.

Pertti Rauhio
suunnittelupäällikkö

SUOMEN YRITTÄJÄT RY