Lausunto hallituksen esityksestä eduskunnalle laiksi työttömyysturvalain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta (HE 90/2013 vp) sekä hallituksen esityksestä eduskunnalle em. esityksen täydentämisestä (HE 176/2013 vp)

Sosiaali- ja terveysvaliokunta
Eduskunta

Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta on pyytänyt Suomen Yrittäjiltä lausuntoa otsikossa mainitussa asiassa, minkä johdosta esitämme seuraavaa.

Hallituksen esityksen 90/2013 vp tavoitteena on lainsäädäntöä yksinkertaistamalla ja työttömyysturvan kannustavuutta lisäämällä nopeuttaa työnhakijoiden työllistymisvauhtia. Ehdotetuilla lainmuutoksilla pyritään myös helpottamaan lain toimeenpanoa, jotta etuushakemukset voitaisiin käsitellä nopeammin ja saada maksatukseen vähemmällä viiveellä. Uudistus on tarkoitettu tehtäväksi kustannusneutraalisti.

Esitetyillä muutoksilla toteutetaan työmarkkinajärjestöjen keväällä 2012 solmimaan ns. työurasopimukseen sisältyvät ehdotukset. Esitys on valmisteltu sosiaali- ja terveysministeriössä yhteistyössä työ- ja elinkeinoministeriön sekä keskeisten työmarkkinajärjestöjen kanssa. Suomen Yrittäjät on antanut asiassa lausunnon sosiaali- ja terveysministeriölle.

Hallituksen esityksen 176/2013 vp tarkoituksena on toteuttaa työmarkkinakeskusjärjestöjen Työllisyys- ja kasvusopimuksessa sovitut työttömyysturvaa koskevat esitykset sekä hallituksen rakennepoliittisen ohjelman kirjaus työtulojen suojaosuudesta työttömyysturvassa.

Esitys on valmisteltu sosiaali- ja terveysministeriössä yhdessä työministeriön ja keskeisten työmarkkinajärjestöjen kanssa. Suomen Yrittäjiä ei ole kuultu asian valmisteluvaiheessa.

HE 90/2013 vp

Yleistä

Suomen Yrittäjät kannattaa lämpimästi työttömyysturvajärjestelmän yksinkertaistamista ja lainsäädäntöön tehtäviä muutoksia, jotka kannustavat ottamaan työtä vastaan kaikissa tilanteissa. Erityisesti, jos muutokset voidaan toteuttaa kustannusneutraalisti, kuten esityksessä arvioidaan. Edelleen epävakaassa taloudellisessa tilanteessa on ensiarvoisen tärkeää, ettei työllistämisen kynnystä nosteta työnantajamaksujen korotuksin. Selkeämpi lainsäädäntö helpottaa etuudensaajan mahdollisuuksia ymmärtää oikeutensa ja velvollisuutensa, mutta myös mahdollistaa etuuden maksajalle sujuvamman ja joutuisamman toimeenpanon.

Pidämme suurinta osaa esitetyistä muutoksista perusteltuina ja kannatettavina. Työttömyysturvajärjestelmää uudistettaessa kannamme erityistä huolta siitä, ettei palkansaajan ja yrittäjän turvassa ole tai sinne synny uusia perusteettomia eroja. Haluammekin tuoda esiin näkemyksemme seuraavista esitetyistä muutoksista.

Lisäpäivärahaoikeuden ikärajan nosto ja työllistämisvelvoite

Työttömyysturvalaissa säädetty lisäpäiväoikeus koskee ainoastaan palkansaajia. Tämä asettaa palkansaajat ja yrittäjät työttömyysturvassa eriarvoiseen asemaan. Lisäpäiväoikeuden ikärajan nostaminen on oikeasuuntainen toimi, mutta nähdäksemme koko lisäpäiväoikeuden voisi epätasa-arvoisena poistaa erityisesti ottaen huomioon esityksessä ehdotetut uudet siihen esitetyt muutokset.

Työvoimahallinnolle asetettava työllistämisvelvoite koskee esityksen mukaan kaikkia 60 vuotta täyttäneitä työnhakijoita. Yrittäjät joutuivat kuitenkin palkansaajiin nähden eriarvoiseen asemaan, mikäli 60 vuotta täyttäneille kertyy työllistymistä edistävien palveluiden ajalta ainoastaan palkansaajan työssäoloehtoa. Tällöin itsensä työttömyyskassassa vakuuttaneet yrittäjät siirtyvät parhaassa tapauksessa peruspäivärahalle, kun palkansaajat voivat saada ansiosidonnaisen päivärahan enimmäisajan laskemisen alkamaan alusta.

Työssäoloehto

Palkansaajan työssäoloehdon lyhentämisellä pyritään auttamaan ensimmäistä kertaa työmarkkinoille tulevia eli sen odotetaan parantavan erityisesti nuorten asemaa. Palkansaajan työssäoloehdon yksinkertaistaminen helpottanee myös muiden palkansaajien pääsyä päivärahalle ja kannustaa ottamaan vastaan myös lyhyitä ja määräaikaisia tehtäviä, koska näillä voi myös sujuvammin kerryttää uutta työssäoloehtoa. Pidämme perusteltuna myös yrittäjän työssäoloehdon lyhentämistä 18 kuukaudesta 15 kuukauteen samalla kun palkansaajan työssäoloehtoa lyhennetään.

Lainsäädäntö selkeytyy, kun yrittäjän työssäoloehtoa kerryttävän työtulon vähimmäismäärästä säädetään esityksen mukaisesti jatkossa laissa. Työssäoloehtoon vaadittavan työtulon määrän korottaminen 1000 euroon kuukaudessa on myös perusteltu muutos tilanteessa, jossa perusturvaan tulleiden korotusten jälkeen nykyisin alimmilla tasoilla työttömyysturvassa itsensä vakuuttaneet yrittäjät eivät saa minkäänlaista vastinetta vakuutusmaksuilleen. Perusturvaetuuksien ollessa sidottuja kansaneläkeindeksiin on myös perusteltua, että työssäoloehtoon vaadittavan työtulon määrää tarkistettaisiin vuosittain palkkakertoimella, jottei edellä mainittua tilannetta uudelleen kovin nopeasti syntyisi.

Kannatamme varauksetta ehdotusta, että työssäoloehdon täyttymistä tarkasteltaessa yrittäjän kaikki eläkevakuutetut (YEL, MYEL , TyEL) voidaan laskea yhteen. Tämä poistaa perusteettomia eroja yrittäjän ja palkansaajan välillä, koska palkansaajan työssäoloehtoon voidaan jo nyt lukea useampi osa-aikatyö.

Nykyisen lain mukaan ansiopäivärahassa yrittäjän työssäoloehtoon luetaan enintään kuusi kuukautta palkansaajakassan jäsenenä hankittua työssäoloehtoa ja vakuutettuna oloaikaa, jos palkansaajakassan jäsen on ensimmäisen yrittäjyyskuukauden aikana eronnut palkansaajakassasta ja liittynyt yrittäjäkassaan. Esityksestä on ehdotettu, että tästä nk. kuuden kuukauden hyvityksestä voitaisiin luopua kokonaan. Pidämme esitystä myös tältä osin perusteltuna. Käytännössä nykyinen säännös ei ole suosinut nopeaa liittymistä, koska yrittäjän työssäoloehdon täyttäminen on johtanut käytännössä usein alempaan päivärahaan.

Yritysomaisuuden myyntivoiton jaksotus

Tasetarkastelun rajan nostamista 10 000 eurosta 20 000 euroon pidämme oikeasuuntaisena muutoksena. Nähdäksemme myyntivoiton jaksotus asettaa kuitenkin yrittäjät keskenään eriarvoiseen asemaan.

Työttömyysturvalain mukaan jaksotettavaa myyntivoittoa voi syntyä paitsi yrityksen myynnistä myös myymättä jääneestä ja omaan käyttöön otetusta yritysomaisuudesta. Koska myyntivoitto jaksotetaan yrittäjän ansiopäivärahan perusteena olevan työtulon perusteella, samansuuruinen myyntivoitto aiheuttaa eripituisen jaksotuksen riippuen siitä kuinka suuri yrittäjän ansiopäivärahan perusteena oleva työtulo on. Heikoimmassa asemassa ovat yrittäjät, joiden myyntivoitto on syntynyt esim. omaan käyttöön otetusta yritysomaisuudesta ja ansiopäivärahan perusteena oleva työtulo on pieni. Näissä tapauksissa jo suhteellisen pieni myyntivoitto aiheuttaa suhteettoman pitkän jaksotuksen.

Lisäksi yrityksen omaisuus saattaa koostua esineistä ja kiinteistöistä, joilla ei ole minkäänlaista jälleenmyyntiarvoa tai markkinoita. Tällöin yrittäjä joutuu turvautumaan viimesijaiseen toimeentuloturvaan ja voi omistuksiensa vuoksi jäädä jopa sitä vaille.
Katsomme, että myyntivoiton jaksotuksesta tulisikin kokonaan luopua, koska se asettaa kaikkein pienituloisimmat yrittäjät epätasa-arvoiseen asemaan muihin yrittäjiin nähden ja aiheuttaa kohtuuttomia tilanteita yrittäjille, jotka eivät löydä yritysomaisuudelleen ostajaa. Mikäli jaksotuksesta ei luovuta kokonaan, pitäisi tasetarkastelun rajan nostamisen lisäksi lyhentää maksimijaksotusaikaa nykyisestä 24 kuukaudesta merkittävästi.

Muut vain yrittäjiä koskevat ehdotukset

Kannatamme esitettyä muutosta, jonka mukaan yrittäjän ansiopäivärahan perusteena olevaa työtuloa laskettaessa otetaan jatkossa huomioon paljonko yrittäjän eläkevakuutettu tulo (YEL, MYEL, TyEL) on yhteensä. Muutos poistaa aiheettomia eroja yrittäjän ja palkansaajan työttömyysturvan väliltä.

Pidämme perusteltuna, että palkansaajan työssäoloehdon lyhentyessä sivutoimisen yritystoiminnan määritelmää muutetaan vastaavalla tavalla. On perusteltua, että henkilön yritystoimintaa ei katsota päätoimiseksi ja päivärahan saamisen esteeksi, jos henkilö on täyttänyt sen kanssa samanaikaisesti palkansaajan työssäoloehdon ja olisi muutoin oikeutettu päivärahaan.

Yrittäjän perheenjäsentä koskeva uudistus perustuu siihen, että jokaista työllistyvää henkilöä kohti syntyvä tulo on vastattava työttömyysturvassa olennaista yritystoimintaa. Tällä perusteella katsomme myös tämän muutosehdotuksen perustelluksi.

Sovitellun päivärahan maksaminen

Olemme useassa yhteydessä saaneet jäseniltämme kuulla, että nykyiset sovittelusäännökset saavat työnhakijat kieltäytymään yritysten tarjoamista lyhyistä määräaikaisista töistä. Muutaman päivän sijaisuuksien vuoksi saattaa työnhakija nyt joutua odottamaan työttömyysetuuden maksua normaalin maksupäivän yli ja työnteosta aiheutuu enemmän haittaa esim. laskujen maksun myöhästymisen vuoksi.

Katsomme, että työnhakijan kannalta reiluin ratkaisu olisi säännöllinen etuudenmaksu rytmi, jossa maksujakson aikana lyhyistä työsuhteista saatujen tulojen sovittelusta aiheutuvat vähennykset etuuden määrässä kohdistettaisiin vasta tuleville maksujaksoille.

Ansiopäivärahan perusteena olevan palkan laskeminen

Esityksessä ehdotetaan, ettei päivärahan perusteena olevaa palkkaa lasketa uudelleen, jos uudelleen lasketun palkan mukainen päivärahakauden enimmäisaika alkaisi vuoden kuluessa edellisen enimmäisajan alkamisesta.

Palkansaajien osalta tämän ehdotetun pykälän tärkein tavoite voidaan useimmissa tapauksissa katsoa toteutuvan, kun taas yrittäjäkassan jäsenen kannalta pykälä on vailla merkitystä. Yrittäjäkassasta palkansaajakassaan siirtyvälle tilanne on kuitenkin täysin päinvastainen. Yrittäjän työssäoloehdon täyttymisen perusteella myönnettävä päiväraha on keskimäärin paljon palkansaajan työssäoloehdon täyttymisen perusteella myönnettyä päivärahaa pienempi. Palkansaajan työssäoloehdon täyttävälle, yrittäjän työssäoloehdon viimeksi täyttäneelle, tämä säännös on siten hyvin epäedullinen. Jopa osa-aikaisen tai satunnaisen palkkatyön perusteella määräytyvä palkansaajan päiväraha on usein yrittäjän työssäoloehdon perusteella määrättyä päivärahaa suurempi.
Tältä osin työttömyysturvalain 6 luvun 8 pykälän 2 momenttiin tulisi lisätä kohta, jonka mukaan palkansaajan työssäoloehdon täyttävän ja yrittäjän työssäoloehdon viimeksi täyttäneen päivärahan perusteena oleva palkka voidaan laskea uudelleen, mikäli uusien palkkatulojen perusteella laskettu päivärahan perusteena oleva palkka on aiemman yrittäjätulon perusteella määrättyä palkkaa suurempi.

Ehdotettujen säännösten voimaantulo

Jotta yrittäjillä olisi riittävä aika sopeutua yrittäjien 15 kuukauden vakuutus- sekä työssäoloehtoon tehtäviin muutoksiin on ne perustellusti ehdotettu astuvaksi voimaan vasta 1.1.2015 lukien. Työttömyysturvalain 6 luvun 5 pykälän 1 momentin on uudessa muodossaan kuitenkin ehdotettu astuvaksi voimaan jo 1.1.2014 lukien. Ko. momentissa yrittäjän päivärahan perusteena oleva työtulo muutetaan laskettavaksi 15 kuukauden työtulosta. Työttömyyspäivärahajärjestelmän selvyyden kannalta olisi toivottavaa että päiväraha tulisi määriteltäväksi saman ajanjakson työtulon perusteella, jolla yrittäjä on täyttänyt työssäoloehdon eli vielä vuoden 2014 ajan 18 kuukauden työtulosta. Em. momentti voitaneen jakaa kahdeksi erilliseksi momentiksi, niin että nykyinen ensimmäinen lause muodostaisi ensimmäisen momentin voimaantulolla 1.1.2015 lukien, ja tätä seuraavat lauseet muodostaisivat pykälän toisen momentin voimaantulolla 1.1.2014 lukien.

HE 176/2013 vp

Suomen Yrittäjät ei vastusta esitettyjä muutoksia. Katsomme kuitenkin, että hallituksen esityksessä olisi perusteltua pohtia nyt esitettyä laajemmin ehdotettujen muutosten vaikutusta sekä muun toimeentuloturvan maksatukseen että työnteon kannustavuuteen.

Suomen Yrittäjät

Harri Hellstén
Lainopillinen asiamies