Lausunto hallituksen esitysluonnoksesta osakeyhtiön varojenjaon verotuksen säännöksiksi

Valtiovarainministeriö

Keskeiset esitykset

Esitys perustuu pääosin yritysverotuksen kehittämistyöryhmän ehdotuksiin (Verotus, tilinpäätös ja yhtiöoikeus 2005). Säännöksiä esitetään varojenjakoon osakeyhtiön muista vapaan pääoman eristä, sekä osakepääomaa, ylikurssirahastoa ja vararahastoa alentamalla tapahtuvaan varojenjakoon. Pääsääntö olisi osinkona verottaminen pienin poikkeuksin muuhun osinkoverotukseen verrattuna. Harvinaisena poikkeuksena pääsäännöstä olisi luovutuksena verottaminen.

Suosiva osingonjako ja muu suosiva varojenjako vapaan oman pääoman eristä esitetään verotettavaksi osakkeenomistajan osinkotulona. Siitä, miten nämä erät verotetaan niiden tosiasiallisella saajalla, ei esitetä säännöksiä. Lisäksi osakeyhtiön jakokelpoisten määrän ylittävää osinkoa, sekä ns. väliosinkoa esitetään kohdeltavaksi verotuksessa ei-julkisesta yhtiöstä saatuna täysimääräisesti ansiotulona, ja julkisesta yhtiöstä pääomatulona.

Lausunto

Suomen Yrittäjät ei kannata esitystä. Esitetyt muutokset paitsi kiristäisivät osakeyhtiön ja osakkeenomistajan verotusta, ne myös kaventaisivat osakeyhtiölain sallimaa yrityksen oikeutta päätöksellään määrittää, onko kyseessä voiton jakaminen vai muu varojen palautus. Esitys lisää osaltaan verojärjestelmän monimutkaisuutta sekä yritysten hallinnollista taakkaa. Muu kuin osinkona verottaminen tulisi olla aito vaihtoehto, mitä se ei nyt esitettävässä mallissa ole.

Nykyisessä osakeyhtiölaissa yhtiöiden pääomarakennetta on muutettu sidotusta vapaan oman pääoman suuntaan. Osakeyhtiölain uudistuessa pk-yrityksissä odotettiin sijoitetun vapaan oman pääoman rahaston tarjoavan joustavan mahdollisuuden pääoman sijoittamiselle. Taloudellisen tilanteen heikennyttyä SVOP-rahasto tarjosi yksinkertaisen mahdollisuuden oman pääoman parantamiseen. Verrattuna pääomalainaan osakkaan tekemällä SVOP-rahastosijoituksella vältytään mm. kaupparekisteri-ilmoituksilta oman pääoman menettämisestä. Pk-yrityksissä SVOP-rahastosijoitukset ovatkin lähes yksinomaan osakkaiden tai näiden lähipiirin, tai muun sijoittajan rahana tekemiä. Niiden tarkoitus on yhtiön tervehdyttäminen. Esitetyillä veromuutoksilla SVOP-rahastosijoitus vaihtoehtona osakepääoman korottamiselle tai pääomalainalle käytännössä tukitaan.

Verohallitus on antanut 8.3.2007 ohjeen ”Uuden osakeyhtiölain vaikutuksia verotukseen” Dnro 206/345/2007. Siinä on lähtökohdaksi otettu, että SVOP-rahastosijoitusten palautukset ovat osinkoa. Ne voidaan kuitenkin katsoa pääomanpalautuksiksi yrityksen esittäessä selvityksen varojenjaon pääomanpalautuksen luonteisuudesta. Mikäli asiantila halutaan säätää myös laissa, tulee lainsäädännön mielestämme olla samansisältöinen, kuin Verohallituksen ohjeessa. Se, että osingon ja luovutusvoiton verotus Suomessa eroaa toisistaan, ei saa olla peruste luovutusvoiton verotuksen soveltamisalan kaventamiseen

Seuraavassa on esitetty yksityiskohtaisempia kommentteja esitysluonnokseen. Numerointi vastaa mietinnön numerointia.

3.3. Jako sijoitetun vapaan pääoman rahastosta ja muista vapaan pääoman rahastoista

Pk-yrityksessä SVOP-rahastosijoitusta suositaan hallinnollisesti helppona vaihtoehtona. Käsityksemme on, että pk-yrityksiin on tehty SVOP-rahastosijoituksia jonkin verran, mutta niitä ei juuri ole tähän mennessä palautettu. Yhtenä syynä tähän on talouden laskusuhdanne: yritysten tilanne ei vielä salli sijoitusten pois nostamista.

Lähtökohtana verotuksessa on vakiintuneesti ollut, että lainan otto ja takaisinmaksu eivät muodosta veronalaista tuloa. Asia on ollut niin selvä, ettei asiasta ole tarvittu säännöstä. Yhtiöön tervehdyttämistarkoituksessa tehtyjen rahasijoitusten verokohtelu tulee olla sama, kuin pääomalainankin. Koska osakeyhtiölaki mahdollistaa myös muiden erien kirjaamisen SVOP-rahastoon, on huoli varojen sekoittumisesta ymmärrettävä. Rahana sijoitetun pääoman palautuksen ei kuitenkaan koskaan pidä olla tuloa − ei luovutusvoittoa eikä osinkoa. Tuotto pääoman palautukselle voi olla veronalaista pääomatuloa.

Esitysluonnoksen 3.3. luvun kohdassa ”Vapaan oman pääoman rahastojen varojen jaon verottaminen osinkona” esitetään huoli siitä, että eri rahastoihin merkityt erät muuntuvat ja ovat muokattavissa, jolloin voi käydä niin, ettei varojen alkuperä ole selvitettävissä. Näin voi käydä erityisesti yhtiö-, konserni-, omistus-, ja pääomarakenteen muututtua. Koska ongelma koskee vain näitä tilanteita, emme pidä perusteltuna ratkaista ongelmaa säätämällä kategorisesti kaikki SVOP-rahastopalautukset osingoksi. SVOP-rahastosijoituksista on OYL 13. luvun 6 §:ssä esitetyllä tavalla laadittava pöytäkirjat, jotka on säilytettävä pysyvästi. Niistä on myös tasemerkinnät, jotka on säilytettävä 10 vuotta. Näiden dokumenttien nojalla voidaan selkeästi selvittää SVOP-rahastosta palautettavien erien alkuperä ainakin 10 vuotta taaksepäin. Jotta esitettävälle osinkona verottamiselle olisi olemassa aito vaihtoehto, tulisi palautus pääoman osalta olla verovapaata, ja tuoton osalta pääomatuloa aina, kun yritys esittää nämä asiakirjat SVOP-rahastosijoituksistaan.

Ellei näitä asiakirjoja voida esittää, tai niiden jälkeen on ollut rakenteellisia järjestelyjä, voi SVOP-rahastopalautus olla osinkoa. Tältä osin esitysluonnoksessa esitetty perustelu TVL 33 b:n 1 momentin 90 000 euron yhteen kertaan verotetun osinko-osuuden poisjättämisestä on riittämätön:
HE-luonnoksen mukaan kyseisten rahastojen varat eivät yleensä ole lähtöisin yhtiötasolla verotetuista varoista. Samalla perustelulla voidaan myös tehdä päinvastainen johtopäätös: jos varat ovat tulleet yhtiöön ilman yhtiöveroa, ne ovat silloin juuri pääomansijoitusta, eikä niitä pidä verottaa yhtiöstä poistuessakaan.

Jos kuitenkin esimerkiksi edellä esitetyn varojen alkuperäselvityksen puuttuessa varat tulkitaan osingoksi, on ne symmetrian säilymiseksi samalla katsottava yhtiötasolla verotetuiksi voittovaroiksi.

Hakemusmenettely

HE-luonnoksessa esitetään hakemusmenettelyä luovutusvoittoverotuksen piiriin pääsemiseksi SVOP-rahastopalautustilanteissa. Asian ratkaisemista verotuksen toimittamisen yhteydessä annetulla selvityksellä ei esitetä, sillä HE-luonnoksen mukaan lainsäädännöllä ei ole mahdollista säätää sellaisista yksityiskohtaisista edellytyksistä, joiden perusteella varojenjako verotettaisiin luovutuksena (HE-luonnoksen s. 17).

SY:n näkemyksen mukaan edellytykset on mahdollista säätää laissa: Muu kuin lainan takaisinmaksun luonteinen palautus olisi osinkoa silloin, kun yhtiön pääomarakenne ja rahastot ovat muuntuneet tai tehdyn pääomansijoituksen yhteys rahastoon merkittyihin jaettaviin varoihin ei ole muuten selvä (s. 18). Valvonnallisten syiden vuoksi palautus voisi olla osinkoa myös silloin, kun sijoituksesta on kulunut aikaa yli 10 vuotta.

Verotuksen luovutuksena tulee olla aito ja ensisijainen vaihtoehto, kun yritys esittää asiakirjat rahastopalautusten alkuperästä. Mielestämme suora säännös laissa olisi hakemusmenettelyä parempi, muttemme sinänsä vastusta hakemusmenettelyäkään. Vaikka hakemusmenettely ei ole hallinnollisesti kovin kevyt, se, että päätös on heti valituskelpoinen, on verovelvollisen kannalta huomattavan tärkeä asia. Pidämme jossakin määrin ongelmallisena nykyistä tuloverotuksen ennakkotietokäytäntöä valitusmahdollisuuden puuttumisen vuoksi. Useat toimet jäävät yritystoiminnassa kokonaan toteutumatta kielteisen ennakkotiedon tai jätetyn valitusvarauman vuoksi, mikä on tarpeeton jarru yritystoiminnalle.

Nyt esitettävät tilanteet ovat ratkaistavissa lainsäädännöllä − missä ne tuleekin säätää Verohallituksen ohjeessa otetun linjan mukaisesti. Tämän vuoksi hakemusmenettelyä ei pidä esitetyssä muodossa säätää. Puolen vuoden aikaraja hakemuksen tekemiselle on tarpeettoman lyhyt. Jotta luovutuksena verottaminen olisi aito vaihtoehto, hakemuksen ja siihen saatavan päätöksen tulee olla hakijalle maksuton. Pykäläesitykseen valitut sananmuodot ”selvästi liikaa omaa pääomaa” ja ”osakkeenomistajalle palautetaan perustellusta syystä” mahdollistavat niin tiukan tulkinnan, ettei hakemuksia juuri tehtäne − siitä syystä ettei SVOP-sijoituksiakaan jatkossa enää esitetyllä lainsäädännöllä tehtäisi.

Esitetty kahden vuoden määräaika on auttamattoman lyhyt ottaen huomioon pk-yrityksiin tehtyjen sijoitusten tervehdyttämisluonteen. Jos aikaraja on ylipäätään oltava, se voisi olla edellä kuvattu 10 vuotta.

Vanhat sijoitukset

HE-luonnoksessa ei ole esitetty siirtymäsäännöksiä. Niiden puuttuminen johtaisi moniin kohtuuttomiin tilanteisiin kahden vuoden aikarajan vuoksi. SVOP-rahastosijoitus voi olla tehty heti nykyisen osakeyhtiölain tultua voimaan, josta on kulunut jo 3 vuotta. Jos näiden palauttaminen muuttuu kategorisesti osingoksi ensi vuoden alusta lähtien, eivät rahastosijoituksen luonne ja saman sijoituksen palauttamisen verotus ole missään suhteessa toisiinsa.

Osakkeen hankintamenon vähentäminen luovutuksena verotettavassa varojenjaossa

HE-luonnoksessa esitetään, ettei luovutuksena verotettavissa tilanteissa saisi enää hankintamenona vähentää koko palautusta vastaavaa määrää, vaan ainoastaan suhteellisen osan siitä. Tämä suhteellinen osa laskettaisiin huomioimalla osakkeen käypä arvo luovutushetkellä. Esitystä perustellaan toteamalla, ettei hankintamenon vähentäminen koko palautusta vastaavalta määrältä ole perusteltua, eikä vastaa varojenjaon taloudellista luonnetta, koska kyse on varojenjaosta yhtiöstä, eikä osaketta luovuteta.

SY ei kannata hankintamenon laskemisen muuttamista suhteelliseksi. Esityksen perustelut ovat kestämättömät, sillä muualla esityksessä nimenomaisesti todetaan luovutuksena verottamisen olevan ylipäänsä mahdollista vain silloin, kun sitä ei katsota varojenjaoksi, vaan pääomanpalautukseksi. Suhteellinen hankintameno monimutkaistaa ja aikaistaa verotusta, ja tekee hankintamenon seuraamisesta nykyistä huomattavasti hankalampaa.

SVOP-rahastoon pääomansijoituksen tekijänä voi olla myös muu kuin osakkeita omistava, jolloin sijoitus ei käsityksemme mukaan voi kasvattaa minkään osakkeen hankintamenoa. Tällöin myös palautuksen tulee verokohtelultaan vastata lainan takaisinmaksua.

Jos sijoituksen on tehnyt osakas, ja sijoitus lisätään osakkeiden hankintamenoon, tulee palautustilanteessa hankintamenon pienetä palautusta vastaavasti, kuten nykyisin. Suhteellisen hankintamenon käyttäminen ei ole kohtuullista, monimutkaistaa verotusta, heikentää pk-yrityksen mahdollisuuksia saada rahoittajia, eikä sille ole esitetty riittäviä perusteita.

Suosiva jako

Vapaan oman pääoman rahastoista jaetut varat esitetään aina verotettavaksi osakkeenomistajalla riippumatta niiden tosiasiallisesta saajasta. Saajan verotuksesta ei esitetä säännöksiä. Esitetty säännös voi johtaa erikoisiin lopputuloksiin silloin, kun SVOP-sijoituksen tarkoitus on ollut pääomalaina, ja se maksetaan takaisin muulle kuin osakkaalle, esimerkiksi pankille.

3.4. Varojenjako sidottua omaa pääomaa alentamalla

SY:n näkemys sidotun oman pääoman alentamista koskevista säännösesityksistä on sama, kuin vapaan oman pääoman rahastoistakin. Myös sidotun oman pääoman alentamisesta on OYL:n mukaan laadittava pöytäkirjat, jotka toimivat näyttönä jakopäätöksen luonteesta.

3.6. Varojen jako välitilinpäätöksen perusteella

Väliosinko ei-julkiselta yhtiöltä esitetään kokonaisuudessaan ansiotuloksi siltä osin kun väliosinko ylittää koko kyseiseltä tilikaudelta laaditun tilinpäätöksen mukaisen voittovarojen määrän. Esitykselle ei esitetä perusteluita, mutta saman asian osalta VM:n työryhmämuistiossa esitetään huoli siitä, että jollei voittovaroja kerrykään, olisi jaettu verottamattomia varoja.

Huoli on ymmärrettävä, mutta mielestämme valittu keino on suhteettoman järeä ilmiön laajuuteen nähden, emmekä kannata esitystä. Kun kyse on kuitenkin OYL:n mukaan laillisesta varojenjaosta, eivät erityiset veroseuraamukset − jotka tulisivat sanktioluonteisesti maksuun yleensä jälkiverotuksin − ole perusteltuja.

Esitetyssä mallissa ei millään tavoin huomioida jakavan yrityksen varallisuutta pääomatulo-osana, tai aiemmilta vuosilta kertyneitä yhtiötasolla verotettuja voittovaroja. Tämän vuoksi säännöksen soveltaminen johtaisi lähes poikkeuksetta kohtuuttomuuksiin, ja käytännössä tukkii OYL:n salliman varojenjakotavan.

3.7. Jakokelpoisten varojen määrän ylittävä jako

OYL:n mukaan laittoman jaon yhtiöoikeudellinen seuraamus on varojen palautusvelvollisuus, sekä hallituksen tai muun asianomaisen toimielimen vahingonkorvausvelvollisuus. Laittomasta jaosta voidaan tuomita seuraamus myös rikoslain mukaan. Nyt esitetään, että laittomana jakona saadut varat verotettaisiin täysimääräisesti yksityishenkilöllä ansiotulona (listatun yhtiön kohdalla pääomatulona).

SY vastustaa tätäkin esitystä. Verotus ei ole oikea keino puuttua laittomaan jakoon, vaan sitä varten on olemassa edellä kuvatut seuraamukset. Rikoksella saatua hyötyä ei ole perinteisesti katsottu veronalaiseksi. Kun laittomaan varojen jakoon liittyy täysimääräinen varojen palautusvelvollisuus, ei ole perusteltua ryhtyä tällaista taloudellista hyötyä erikseen verottamaan − varsinkin kun lienee epäselvää tulisiko verotus kumota, jos varat palautetaan.

4. Esityksen vaikutukset

HE-luonnoksessa ei mainita esityksellä olevan muilta taloudellisia vaikutuksia, kuin suhteelliseen hankintamenoon siirtymisestä aiheutuva jonkin suuruinen verotuottojen kasvu. Kuitenkin VM:n talousarvioesityksessä tämän esityksen osalta ristiriitaisesti todetaan, että tuotto olisi merkittävä. Jos näin on, kyseessä on tietoinen verotuksen kiristys pk-yrittäjille muutenkin tukalassa tilanteessa. Katsomme, että esitys on jyrkässä ristiriidassa hallituksen yrittäjäpoliittisten tavoitteiden kanssa, eikä esitystä tulisi antaa eduskunnalle.

SUOMEN YRITTÄJÄT

Jussi Järventaus
toimitusjohtaja

Satu Grekin
veroasiantuntija