Lausunto komission ehdotuksesta asetukseksi verkkosisältöpalvelujen rajat ylittävän siirrettävyyden varmistamisesta sisämarkkinoilla

Opetus- ja kulttuuriministeriö

Opetus- ja kulttuuriministeriö on pyytänyt lausuntoa Euroopan komission asetusehdotuksesta verkkosisältöpalvelujen rajat ylittävän siirrettävyyden varmistamiseksi (COM(2015) 627 final). Suomen Yrittäjät kiittää mahdollisuudesta lausua asiassa. Esitämme lausuntonamme seuraavaa.

Asetusehdotuksesta yleisesti

Digitaaliset sisämarkkinat ovat yksi Euroopan komission pääprioriteeteista. Tekijänoikeus on keskeisessä asemassa digitaalisista sisämarkkinoista puhuttaessa, sillä suuri osa digitaalisesta markkinasta liittyy jollakin tavoin tekijänoikeudella suojattuun aineistoon. On tärkeää, että tekijänoikeussääntely seuraa aikaansa ja että se mahdollistaa digitaalisuuteen perustuvan liiketoiminnan ilman perusteettomia rajoituksia. Tekijänoikeusmarkkinoiden toimivuus myös rajat ylittävällä tavalla on välttämätön edellytys uusien liiketoimintamallien kehittymiseen.

Komissio on esitellyt runsaasti toimia, joilla se aikoo nykyaikaistaa eurooppalaista tekijänoikeusjärjestelmää (COM(2015) 626 final). Komission tiedonannossa esitellään myös pitkän aikavälin tavoitteita. Nyt lausunnolla oleva asetusehdotus onkin eurooppalaisen tekijänoikeusmodernisaation ensimmäinen osa. Kyse on osittaisesta alueellisten maarajoitusten (geoblokkaus) poistamisesta. Asetusehdotus on kuitenkin nähtävä kontekstissaan osana digitaalisten sisämarkkinoiden toteuttamista, eikä sitä tulisi tarkastella puhtaasti erillisenä.

Suomen Yrittäjät suhtautuu asetusehdotuksen tavoitteisiin myönteisesti. Laillisesti hankitun verkkosisältöpalvelun siirrettävyys tilapäisesti toiseen jäsenvaltioon on verkkosisältöpalvelun tilaajina olevien kuluttajien, mutta myös palveluntarjoajien ja oikeudenhaltijoiden edun mukaista. Kuluttajille siirrettävyys merkitsisi parempaa palvelua ja mahdollisesti myös syitä käyttää enemmän verkkosisältöpalveluja. Koska ei olisi todennäköistä, että kuluttaja hankkisi korvaavan palvelun toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneelta palveluntarjoajalta tilapäisen toisessa jäsenvaltiossa oleskelun ajaksi, siirrettävyys voisi myös vähentää piratismia. Nähdäksemme siirrettävyys ennemmin kasvattaisi tekijänoikeusmarkkinoiden kokoa kuin vähentäisi sitä, kun sisältö olisi nykyistä laajemmin kuluttajien käytettävissä.

Pidämme myös tarkoituksenmukaisena asetusehdotuksessa omaksuttua lähestymistapaa, jonka mukaan sisältöpalvelun käyttö tapahtuisi siinä jäsenvaltiossa, jossa tilaajana oleva kuluttaja vakituisesti asuu, vaikka hän oleskelisi tilapäisesti jossain toisessa jäsenvaltiossa. Juuri tämän elementin myötä sisältöpalvelun siirrettävyys ei edellyttäisi palveluntarjoajan hankkivan nykyistä laajempaa lisenssiä palvelun toteuttamiseksi. Toisenlainen tilanne (joka voisi olla esimerkiksi geoblokkauksen kieltäminen kokonaan) voisi johtaa tilanteeseen, jossa lisenssiehtojen hankkiminen ei olisi mahdollista pienemmille verkkosisältöpalvelun tarjoajille. Tällä olisi negatiivinen vaikutus vapaalle kilpailulle, koska se voisi johtaa verkkosisältöpalvelujen keskittymiseen suurille globaaleille toimijoille.

On siten tärkeää, ettei asetusehdotuksella sinänsä puututa sopimusvapauteen lisensioinnissa. Toisaalta tärkeää on myös se, ettei asetusehdotuksessa omaksuttu sääntelytapa vaikuta nykyisten lisenssisopimusten sisältöön, eikä sen siten pitäisi edellyttää verkkosisältöpalvelujen tarjoajien hankkivan nykyistä laajempia lisenssejä. Asetusehdotuksen sääntelyratkaisu on siten pragmaattinen ja siinä huomioidaan tekijänoikeusmarkkinoilla vallitseva tilanne. Ylipäänsä esityksen vaikutusarvioinnissa esillä olleista sääntelyvaihtoehdoista nyt esitettävä malli on kannatettavin, koska se toteuttaisi sääntelyn tavoitteen tehokkaimmalla tavalla.

Yksityiskohtaisia huomioita

2 artikla

Asetusehdotuksen 2 artikla (määritelmät) on monin paikoin epäselvä ja tulkinnanvarainen. Tämä johtuu osittain koko asetuksen soveltamisalaan liittyvästä tietystä epämääräisyydestä. Asetuksen soveltamisen kannalta olisi olennaista tietää, miten määritellään tilaajan tavanomainen asuinvaltio ja vastaavasti tilapäinen oleskelu (jossain toisessa) jäsenvaltiossa. Kyse on tältä osin myös siitä, miten verkkosisältöpalvelun tarjoajan edellytetään käytännössä varmistavan tilaajan tavanomainen asuinvaltio.

Ilman tarkempia säännöksiä on todennäköistä, että tilapäisen keston määrittely jää verkkosisältöpalvelujen tarjoajien käytännön varaan. Ne voivat myös luoda erilaisia käytäntöjä tavanomaisen asuinvaltion määrittelemiselle. Tämä ei olisi palvelujen käyttäjien kannalta ja muutenkaan oikeusvarmuuden kannalta toivottavaa.

3 artikla

3 artiklassa asetetaan palveluntarjoajalle velvoite mahdollistaa rajat ylittävä siirrettävyys tilapäisesti. Pidämme artiklan muotoilua järkevänä. On tärkeää, ettei verkkosisältöpalvelun tarjoajan tarvitse tarjota palvelua toiseen jäsenvaltioon samoin laatuvaatimuksin kuin tilaajan asuinvaltiossa. Toisenlainen ratkaisu voisi aiheuttaa palveluntarjoajalle kohtuuttomia kustannuksia.

4 artikla

4 artiklan mukaan verkkosisältöpalvelua tarjottaisiin ja sitä käytettäisiin yksinomaan tilaajan asuinjäsenvaltion alueella. Artiklassa on toisin sanoen kysymys siitä, että vaikka tilaaja käyttäisi verkkosisältöpalvelua toisessa jäsenvaltiossa tilapäisesti, kyse ei olisi oikeudellisesti arvioituna lisenssisopimuksen rikkomisesta, vaikka oikeudenhaltija olisi myöntänyt verkkosisältöpalvelun tarjoajalle oikeuden lisenssiin vain tilaajan kotivaltion alueelle. Sisällön saataville saattaminen katsottaisiin siis tapahtuvan vain siinä valtiossa, jossa tilaaja tavanomaisesti asuu.

Käsityksemme mukaan artiklalla ei olisi vaikutusta myöskään alkuperämaaperiaatteen soveltamiseen, koska siirrettävyys ei tarkoittaisi muutosta siihen maahan, jossa yleisölle välittäminen tapahtuu.

5 artikla

Asetusehdotuksen 5 artiklan 2 kohdassa annetaan oikeudenhaltijoille mahdollisuus edellyttää, että palveluntarjoaja käyttää tehokkaita keinoja varmentaakseen, että verkkosisältöpalvelu tarjotaan 3(1) artiklan mukaisesti. Palveluntarjoajalta voidaan siten edellyttää verkkosisältöpalvelun tilaajan asuinjäsenvaltion varmentamista, mikä on luonnollisesti tarpeen asetuksen tarkoituksen toteutumisen kannalta. On kuitenkin huolehdittava siitä, ettei varmentaminen aiheuta palveluntarjoajille kohtuutonta haittaa ja kustannuksia.

Artiklasta tai asetusehdotuksen johdanto-osasta ei ilmene, miten varmentaminen on tehtävä ollakseen riittävän tehokas. On siten epäselvää, riittäisikö esimerkiksi se, että tilaaja ilmoittaa sopimusta tehtäessä asuvansa tietyssä jäsenvaltiossa, vai onko palveluntarjoajan varmistettava asuinvaltio teknisellä tunnistautumisella tai vastaavalla toimenpiteellä. Asetusehdotuksen jatkovalmistelussa olisikin kiinnitettävä huomiota varmentamisedellytysten selkeyteen ja kustannustehokkuuteen.

7 artikla

Asetusehdotuksen 7 artiklassa säädettäisiin asetuksen taannehtivasta soveltamisesta. Taannehtivasti sovellettava lainsäädäntö ei ole oikeustraditiomme mukaista ja siihen on lähtökohtaisesti suhtauduttava pidättyvästi. Myös EU-oikeudessa taannehtiva lainsäädäntö on poikkeus, joka on erikseen perusteltava.

Asetuksen johdanto-osan 26 kohdassa on kuitenkin perusteltu taannehtivan soveltamisen tarpeellisuutta muun muassa siten, että ilman taannehtivaa soveltamista asetuksen tarkoitus ei voisi toteutua. Vaikka komission esittämät perustelut ovat periaatteessa hyväksyttävissä, suhtaudumme kuitenkin varauksellisesti taannehtivaan sääntelyyn. Jatkovalmistelussa olisikin arvioitava, voidaanko asetusehdotuksen tavoitteisiin päästä myös ilman taannehtivaa sääntelyä.

Lopuksi

Edellä esitetyin huomautuksin ja varauksin Suomen Yrittäjät kannattaa asetuksen antamista. Koska asetusehdotuksen johdanto-osa ei anna vastauksia kaikkiin avoimeksi jääviin kysymyksiin, Suomen tulisi pyrkiä asetusehdotuksen jatkovalmistelussa siihen, että asetuksesta tulisi mahdollisimman selkeä ja yksiselitteinen.

Suomen Yrittäjät

Jussi Järventaus
toimitusjohtaja

Albert Mäkelä
lainopillinen asiamies