Lausunto kuluttajansuojalainuudistamisesta (arviomuistio) sekä kuluttajaviraston aloitteesta puhelinmyynnin sääntelyn uudistamisesta

Oikeusministeriö

viite: lausuntopyyntö 29.2.2012, OM 21/41/2011

Oikeusministeriö on pyytänyt Suomen Yrittäjiltä lausuntoa otsikossa maini-tussa asiassa, minkä johdosta esitämme lausuntonamme kohteliaimmin seuraavaa:

Kuluttajansuojalain muutostarpeita koskevassa arviomuistiossa todetaan, lain nykyinen sisältö pohjautuu suurelta osin EU-lainsäädäntöön, mistä joh-tuen kansallinen liikkumavara ei ole iso. Muistion mukaan laissa ei ole kii-reellistä korjausta vaativia merkittäviä epäkohtia tai puutteita. Suomen Yrit-täjät yhtyy muistion perusnäkemykseen ja katsoo, ettei lain kokonaisuudis-tukselle ole tarvetta.

Muistiossa ehdotetaan kuitenkin, että kuluttajansuojalakiin tehtäisiin eräitä vähäisempiä tarkistuksia.

Erillinen markkinointilaki

Arviomuistiossa todetaan, että mainontaa ja muuta markkinointia koskevan sääntelyn hajanaisuuden ja päällekkäisyyksien takia tulisi harkita erillisen markkinointilain säätämistä samaan tapaan kuin muissa Pohjoismaissa on tehty. Ehdotus on lähtökohtaisesti kannatettava, mutta lisätietojen saaminen markkinointilain toimivuudesta ja kokemuksista Pohjoismaissa eri si-dosryhmien näkökulmasta olisi ennen lopullista kannanmuodostusta tärke-ää.

Mikäli erillistä markkinointilakia ryhdytään valmistelemaan, on samalla pe-rusteltua tarkastella myös markkinointilain suhdetta sopimattomasta me-nettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lakiin. Nimittäin erityisesti vasta-perustetut yritykset ja yksinyrittäjät kohtaavat säännönmukaisesti harhaan-johtavaa (b2b) markkinointia. Tämän vuoksi markkinoinnin sääntelyä tulisi käsitellä kokonaisuutena eikä pelkästään kuluttajansuojan näkökulmasta. Yrittäjiin kohdistuvaan harhaanjohtavaan markkinointiin pitäisi voida puuttua yhtä tehokkaasti kuin kuluttajiin kohdistuvaan harhaanjohtavaan mark-kinointiin. Myöskään sisällöllisiä eroja siinä, milloin markkinoinnin on kat-sottava olevan harhaanjohtavaa, ei markkinoinnin kohteesta riippuen läh-tökohtaisesti tulisi olla.

Vastuuaika virheestä

Kuluttajansuojalain 5 luvun 15 §:n mukaan myyjä vastaa virheestä, joka tavarassa on ollut vaaranvastuun siirtyessä ostajalle, vaikka virhe ilmenisi vasta myöhemmin. Laissa ei ole erityistä takarajaa virhevastuun kestolle, vaan oikeus vedota virheeseen ja vaatia siitä hyvitystä vanhenee siten kuin velan vanhentumisesta annetussa laissa säädetään.

Arviomuistiossa ehdotetaan, että nykyistä sääntelyä tarkistettaisiin niin, että vastuuajan kytkeytyminen vanhentumissäännöstöön ilmenisi laista ni-menomaisesti. Perusteeksi muistiossa ilmoitetaan se, että mainittu lakisää-teinen vastuuaika ei ole yleisesti elinkeinonharjoittajien eikä kuluttajien tie-dossa.

Pidämme sääntelyn selkeyttämistä sinänsä perusteltuna. Samalla on kui-tenkin huolehdittava siitä, ettei kuluttajille uudistuksen myötä synny sellaista virheellistä käsitystä, että virheeseen voisi kaikissa tilanteissa vedota, kunhan vain noudattaa velan vanhentumislain mukaista määräaikaa. Ku-luttajan on nimittäin 5 luvun 16 §:n pääsäännön mukaan reklamoitava vir-heestä myyjälle kohtuullisessa ajassa siitä, kun hän havaitsi virheen tai hänen olisi pitänyt se havaita. Muutoin oikeus vedota tavaran virheeseen menetetään.

Virheen oikaisu

Suomen Yrittäjät pitää arviomuistion ehdotusta siitä, että kuluttaja joutuisi osallistumaan tavaran korjauskustannuksiin sen arvonnousua vastaavalla määrällä perusteltuna ja oikeudenmukaisena.

Kuluttajakaupan sääntely kauppalaissa

Yhdymme arviomuistion näkemykseen siitä, ettei kauppalaissa ole perus-teltua säädellä palvelusopimuksia miltään osin, vaikka kauppalaki voikin tulla kuluttajansuojalain ohella sovellettavaksi myös elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisessä oikeussuhteessa.

Kuluttajapalvelusopimukset (KSL 8 luku)

Kuluttajansuojalain soveltamista eräisiin palvelusopimuksiin säädetään kuluttajansuojalain 8 luvussa. Arviomuistiossa on todettu, että Ruotsissa kuluttajapalvelulain soveltamisalan (joka nykyisellään vastaa kuluttajan-suojalain 8 luvun soveltamisalaa) laajentamista on selvitetty perinpohjai-sesti.

Katsomme arviomuistion mukaisesti, että Suomessa on tältä osin perustel-tua seurata Ruotsin hankkeen etenemistä ja tehdä ratkaisut kuluttajan-suojalain 8 luvun sääntelyn mahdollisesta muuttamisesta vasta, kun Ruot-sin tilanne selkiytyy.

Toteamme vielä, että uusien palvelumuotojen lisääminen 8 luvun sovelta-misalaan olisi haasteellista siitäkin syystä, että palvelumuotojen monipuo-listuessa ja lisääntyessä lakia jouduttaisiin mahdollisesti muuttamaan säännöllisesti. Tätä ei voida pitää perusteltuna..

Taloelementtien kauppa, rakennusurakka (KSL 9 luku) ja näiden suhde kuluttajansuolain 8 lukuun

Pidämme hyvänä arviomuistion ehdotusta siitä, että kuluttajansuojalain 8 ja 9 luvun soveltamisalan rajanvetoa selkiytetään. Käytännössä sen selvit-täminen kumpaa lukua yksittäiseen tilanteeseen sovelletaan, on usein vai-keaa. Olisikin syytä täsmentää asiaa valtioneuvoston asetuksella säädet-tävällä arvorajalla.

Valvonta ja seuraamukset

Kuluttaja-asiamiehellä on kuluttajiin kohdistuvan markkinoinnin ja kuluttaja-sopimusten ehtojen valvonnassa rinnakkainen toimivalta muun muassa Fi-nanssivalvonnan ja Viestintäviraston kanssa. Toisin kuin kuluttaja-asiamies, Finanssivalvonta ja Viestintävirasto voivat valvontaansa kuuluvissa asioissa määrätä itse kiellon ja asettaa sen tehosteeksi uhkasakon. Kieltopäätökseen tyytymätön voi viedä asian määräajassa markkinaoikeu-teen, muutoin päätös jää pysyväksi.

Arviomuistossa katsotaan, että kuluttaja-asiamiehen kielto-oikeus tulisi yhdenmukaistaa vastaamaan rinnakkaisviranomaisen oikeuksia. Pidämme ehdotusta lähtökohtaisesti perusteltuna. Tilanteissa, joissa lainsäädäntöä selvästi rikotaan, on myös oikein toimivien yritysten etu, että markkinahäiri-köiden toimintaan voidaan tehokkaasti puuttua. Lainsäädännöstä tulee kui-tenkin ilmetä selkeästi se, minkälaisissa tapauksissa kielto-oikeutta voidaan käyttää. Kielto-oikeuden käyttäminen tulisi olla poikkeuksellinen ja viimesijainen toimenpide ja rajoittua selviin rikkomustilanteisiin.

Sellaisissa erityisen poikkeuksellisissa tilanteissa, joissa lakia rikotaan olennaisesti ja tahallaan, saattaisi olla perusteltua harkita myös markkina-häiriömaksun käyttöönottamista. Oikeus markkinahäiriömaksun määräämi-seen tulisi kuitenkin olla ainoastaan markkinaoikeudella.

Korostamme, että mahdolliset valvontaan ja seuraamuksiin liittyvät lain-säädännön muutokset tulee valmistella huolellisesti laajapohjaisessa työ-ryhmässä. Valmistelussa on muun ohella selvitettävä ja analysoitava kulut-taja-asiamiehen nykyisten valvontakeinojen käyttöä ja tuloksia sekä ana-lysoitava niitä tilanteita, joissa valvontakeinoja ei mahdollisesti ole käytetty, vaikka se olisi ollut mahdollista. Vasta tämän jälkeen voidaan tehdä perus-teltuja ratkaisuja mahdollisesti tarvittavista jatkotoimenpiteistä.

Ottaen lisäksi huomioon, että harhaanjohtava ja petollinen markkinointi kohdistuu erityisesti myös vastaperustettuihin ja pieniin yrityksiin, ei mah-dollisen markkinahäiriömaksun soveltamisalaa tulisi rajoittaa ainoastaan kuluttaja-asioihin. Ylipäätään markkinaoikeuden toimintaa ja prosessilain-säädäntöä tulisi kehittää niin, että selkeissä lainsäädännön rikkomistilan-teissa asiat saataisiin käsiteltyä nykyistä nopeammin.

Kuluttajaviraston aloite puhelinmyynnin sääntelyn uudistamisesta

Kuluttajaviraston aloitteessa katsotaan, että lainsäädäntöä tulisi uudistaa niin, että puhelinmyynti edellyttäisi kuluttajan ennakkosuostumusta samalla tavalla kuin sähköisen suoramarkkinoinnin kyseessä ollessa. Tämä merkit-sisi sitä, että kuluttajiin voisi kohdistaa puhelinmarkkinointia ainoastaan, mikäli kuluttaja olisi antanut siihen etukäteen suostumuksensa.

Suomen Yrittäjät toteaa, että kuluttajia suojellaan jo nykyisin kattavasti erityisesti etämyyntitilanteissa. Kuluttajansuojalain mukaan kuluttajalla on oikeus peruuttaa puhelinmyynnin kautta syntynyt sopimus 14 päivän kulu-essa sopimusvahvistuksen vastaanottamisesta. Jos vahvistusta ei toimiteta kuluttajalle, sopimus ei sido kuluttajaa. Kuluttajilla on myös käytössään oma viranomainen eli kuluttaja-asiamies, jolla on mahdollisuus puuttua kuluttajiin kohdistuvaan lainvastaiseen menettelyyn.

Lainsäädäntöä ollaan lisäksi jo muuttamassa niin, että matkaviestinverkon puhelinliittymää ei saa markkinoida kuluttajalle puhelimitse muuten kuin ku-luttajan nimenomaisesta pyynnöstä (HE 144/2011). Tällä muutoksella eh-käistään kyseisen toimialan puhelinmarkkinointiin liittyneitä ongelmia, jotka ovat käsityksemme mukaan erityisesti työllistäneet myös kuluttajaviran-omaisia.

Katsomme, että yleinen puhelinmarkkinoinnin rajoittaminen kuluttajaviras-ton aloitteessa esitetyllä tavalla ei ole edellä mainitut seikat huomioon ottaen perusteltua. Ehdotus on samoista syistä myös oikeasuhtaisuuden kannalta ongelmallinen.

Kohteliaimmin

Suomen Yrittäjät ry

Jussi Järventaus toimitusjohtaja

Janne Makkula lainsäädäntöasioiden päällikkö