Lausunto laajakaistadirektiivin arviomuistiosta

Liikenne- ja viestintäministeriö

Lausunnolla olevan arviomuistion taustalla on direktiivi 2014/61/EU toimenpiteistä nopeiden sähköisten viestintäverkkojen käyttöönoton kustannusten vähentämiseksi (ns. laajakaistadirektiivi). Direktiivin tarkoituksena on helpottaa nopeiden sähköisten viestintäverkkojen käyttöönottoa, mikä toteutettaisiin verkkojen yhteiskäyttöä ja –rakentamista edistämällä, lupaprosessia yksinkertaistamalla ja yhtenäistämällä nopeiden verkkojen asentamista uusissa ja peruskorjattavissa rakennuksissa.

Suhtaudumme laajakaistadirektiivin tavoitteisiin myönteisesti, koska nopeiden viestintäverkkojen kehittyminen on omiaan hyödyttämään koko yhteiskunnan kehitystä. Erityisesti nopeat viestintäverkot hyödyttävät elinkeinoelämää. Laajakaistarakentamisen kustannusten alentuminen direktiivin myötä on positiivinen ja toivottava seuraamus. Esitämme seuraavassa lausuntomme arviomuistiossa esitettyihin kysymyksiin.

Kansallinen voimaansaattaminen

Direktiivin kansallinen voimaansaattaminen tulisi mielestämme toteuttaa siten, että direktiivin velvoitteet sisällytettäisiin sektorikohtaisiin lakeihin sekä maankäyttö- ja rakennuslakiin. Tällainen sääntelytapa voisi olla lakiteknisesti ymmärrettävämpi toiminnanharjoittajien kannalta, kun sektorikohtaiset säännökset löytyisivät samasta laista.

Informaatiopisteet ja riitojen ratkaisuelin

Direktiivin mukaisten informaatiopisteiden (Single Information Point) osalta katsomme, että laajakaistaoperaattoreilla tulisi olla nykytilan kaltaisesti mahdollisuus valita se taho, josta verkkotietoja haetaan. Direktiivin toimeenpanon myötä ei siten pidä luoda monopoliasemaa millekään verkkotietotoimijalle. Viittaamme tässä Finnet-liiton 25.8.2014 päivättyyn lausuntoon, johon voimme tältä osin yhtyä.

Riidanratkaisuelimen osalta toteamme, että riidanratkaisuelimen on oltava verkkojen omistavista tahoista ja verkko-operaattoreista riippumaton. Riidanratkaisuelimen toiminnassa olisi myös huomioitava oikeusturvan takeet ja se, että ratkaisu olisi saatavissa mahdollisimman nopeasti ja vähäisin kustannuksin. Tämän vuoksi riidanratkaisuelimen tehtävää ei direktiivin mukaisissa asioissa voida asettaa yleisille tuomioistuimille. Jatkovalmistelussa olisikin selvitettävä ensisijaisesti hallinto-oikeudellista riidanratkaisutietä, jossa riidanratkaisuelimenä voisi toimia itsenäinen, verkko-operaattoreista itsenäinen viranomainen.

Käytännön ongelmat ja taloudelliset vaikutukset

Direktiivin täytäntöönpanoon liittyy esimerkiksi omaisuudensuojaa koskevia käytännön ongelmia, joita myös arviomuistiossa on käsitelty. Jos käyttöoikeus toisen omistamaan alueeseen tai rakennukseen on saatu sopimusperusteisesti, ei liene mahdollista samaan sopimukseen vedoten antaa käyttöoikeutta sopimussuhteen ulkopuoliselle operaattorille. Koska direktiivi edellyttää nimenomaisesti, että laajakaistaoperaattori voi saada oikeuden käyttää hyväkseen muiden operaattoreiden passiivista infrastruktuuria, on omaisuudensuojaan liittyvät kysymykset tarpeen selvittää jatkovalmistelussa.

Pidämme järkevänä, että laajakaistaoperaattoreille taataan direktiivin mukainen oikeus oman verkkonsa sijoittamiseen käyttöoikeusperusteisesti. Oikeusturvanäkökulmasta olisi kuitenkin varmistettava, ettei laajakaistaoperaattoreilla olisi ehdotonta oikeutta käyttää olemassa olevia passiivisia rakenteita, jos siitä aiheutuisi sen alueen tai rakennuksen omistajalle, jolla passiivinen infrastruktuuri sijaitsee, kohtuutonta haittaa. Tällainen tilanne voisi olla kyseessä esimerkiksi silloin, jos laajakaistaoperaattori haluaisi sijoittaa kaapelinsa vesijohdon yhteyteen esimerkiksi viljelyskäyttöön tai vastaavaan käyttöön otetulla alueella. Jatkovalmistelussa olisikin kiinnitettävä huomiota osapuolten oikeusturvaan ja omaisuudensuojakysymyksiin. Näin olisi tehtävä sekä passiivisen infrastruktuurin omistajan että sen tahon osalta, jonka alueella tai rakennuksessa passiivinen infrastruktuuri sijaitsee. Tältä osin direktiivin täytäntöönpano edellyttää uutta lainsäädäntöä.

Direktiivin täytäntöönpanolla on myös taloudellisia vaikutuksia, sillä sen mukainen yhteisrakentamis- ja yhteiskäyttövelvoite edesauttaa kokonaistaloudellisesti tehokasta infrastruktuurin rakentamista. Tehokkaampi verkkoinfrastruktuuri hyödyttää viime kädessä koko yhteiskuntaa ja on siten omiaan lisäämään taloudellisen toiminnan tehokkuutta. Yhteisrakentaminen ei saa kuitenkaan olla ehdotonta, vaan erityisesti sisäverkkojen laajakaistavalmiusvaatimukset eivät saisi olla kiinteistöjen omistajien kannalta liian ankaria. Sisäverkkojen rakentamisvelvoitteiden osalta painotuksen tulisi olla pikemminkin uudisrakentamisessa.

Direktiivin määrittelemät vähimmäisoikeudet ja -velvoitteet

Mielestämme direktiivin soveltamisalan laajentaminen Suomessa myös juomavesi-infrastruktuuriin olisi tarpeen, sillä se voi tuoda enemmän vaihtoehtoja ja siten synergiaetua viestintäverkkojen sijoittamiselle ja kehittämiselle. Emme katso järkeväksi sääntelyä, jossa juomavesiverkkoa käsiteltäisiin muista vesijohtoverkoista (jätevesi-, viemäri- ja sadevesiverkot) erillisenä. Erilaisten verkkojen yhteinen sijoittelu samoihin passiivisiin rakenteisiin on kokonaisuutena tarkastellen tehokkain tapa rakentaa infrastruktuuria. Tämän vuoksi olisi mielestämme aiheellista selvittää myös muiden kuin laajakaistaoperaattoreiden mahdollisuutta käyttää muiden verkko-operaattoreiden olemassa olevaa passiivista infrastruktuuria kohtuullisin ehdoin.

Suomen Yrittäjät

Jussi Järventaus
toimitusjohtaja

Albert Mäkelä
lainopillinen asiamies