Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle lahjontaa koskevaan rikosoikeudelliseen yleissopimukseen tehdyn varauman peruuttamisen hyväksymisestä ja laiksi rikoslain muuttamisesta

Oikeusministeriö

Yleistä

Oikeusministeriö on pyytänyt lausuntoa luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle lahjontaa koskevaan rikosoikeudelliseen yleissopimukseen tehdyn varauman peruuttamisen hyväksymisestä ja laiksi rikoslain muuttamisesta (jäljempänä: esitysluonnos). Esitysluonnoksella ehdotetaan pantavaksi täytäntöön lahjontaa koskevan Euroopan neuvoston rikosoikeudellisen yleissopimuksen (sopS 108/2002) 12 artiklan määräys vaikutusvallan väärinkäyttöä koskevan kriminalisointivelvoitteen osalta.

Lakiehdotuksen tarkoituksena on toteuttaa eduskunnan vastauksessaan EV 373/2010 vp edellyttämän lausuma, jonka mukaan hallituksen tulee ryhtyä kiireellisesti valmistelemaan lakiehdotusta vaikutusvallan väärinkäytön kriminalisoimiseksi. Lakiehdotuksen mukaan vaikutusvallan väärinkäytön kriminalisointivelvoitteen täyttämisellä Suomi voisi peruuttaa yleissopimukseen tehdyn vaikutusvallan väärinkäyttöä koskevan varauman.

Suomen Yrittäjät kiittää mahdollisuudesta lausua asiasta ja esittää lausuntonaan seuraavaa.

Vaikutusvallan väärinkäytön kriminalisointi

Lakiehdotuksella esitetään rikoslain (39/19.12.1889) täydentämistä siten, että lakiin lisättäisiin säännökset vaikutusvallan kauppaamisrikoksesta. Rangaistusvastuu ehdotetaan säädettäväksi myös oikeushenkilölle.

Suomen Yrittäjät pitää korruptiorikollisuuden torjuntaa ja korruptionvastaista toimintaa ensiarvoisen tärkeänä. Pidämme suomalaisen yhteiskunnan avointa toiminta- ja valmistelukulttuuria erittäin tärkeänä, eikä siihen kuulu minkäänlainen lahjonta tai oman edun tavoittelu epäasiallisin keinoin.

Pidämme tärkeänä, että suomalaisessa yhteiskunnassa voidaan osallistua vapaasti ja laaja-alaisesti yhteiskunnalliseen keskusteluun eri yhteiskunnallisen tahojen ja virkamiesten kesken. Keskustelu virkamiesten ja poliittisten päättäjien kanssa sekä pyrkimys vaikuttaa näiden päätöksentekoon on avoimessa yhteiskunnassa normaalia järjestöjen toimintaa. Kuten hallituksen esitysluonnoksessa on todettu, yhteiskunnallinen keskustelu eri tahojen kanssa ja mielipiteiden esittäminen on osa perus‐ ja ihmisoikeutena suojattuja poliittisia ja sananvapauden käyttämisen oikeuksia. Kansainvälisiin sitoumuksiin perustuvien kriminalisointivelvoitteiden toteuttaminen ei saa estää näiden perusoikeuksien toteutumista.

Vaikutusvallan väärinkäyttöä koskevan Euroopan neuvoston rikosoikeudellisen yleissopimuksen 12 artikla on epäasiallisen vaikuttamisen osalta katsottu siinä määrin tulkinnanvaraiseksi, että se on nähty ongelmallisena rikosoikeudessa edellytettävän täsmällisyys- ja tarkkarajaisuusvaatimuksen osalta. Huomautamme, että hallituksen esitysluonnoksen mukaan Euroopan neuvoston jäsenvaltioista ovat Suomen lisäksi Andorra, Belgia, Tanska, Ranska, Italia, Alankomaat, Ruotsi, Sveitsi ja Yhdistynyt kuningaskunta tehneet yleissopimuksen 12 artiklaa koskevan varauman ja pitäneet sen voimassa. Ruotsi on kriminalisoinut vaikutusvallan kauppaamisen kuitenkaan peruuttamatta yleissopimukseen tehtyä varaumaa. Hallituksen esitysluonnoksen mukaan ruotsalaisessa oikeuskirjallisuudessa on arvioitu säännöksen soveltamisalan jäävän hyvin pieneksi, koska lahjuksen antamista ja ottamista koskevat säännökset ulottuvat moniin tilanteisiin.

Ottaen huomioon rikosoikeudellisen ultima ratio –periaatteen rikosoikeudesta viimesijaisena yhteiskunnallisen käyttäytymisen ohjauskeinona, tulisi tietyn toiminnan kriminalisoinnin perustua ensisijassa sellaiseen yhteiskunnassa havaittuun käyttäytymiseen, johon tulisi perusteellisen tutkimuksen pohjalta tehtyjen johtopäätösten perusteella puuttua rikosoikeuden keinoin. Hallituksen esitysluonnoksessa ei ole tuotu riittävällä tavalla esiin sellaisia kriminalisointiperiaatteisiin pohjautuvia perusteita, joiden nojalla esitetty kriminalisointi olisi perusteltu.

Vaikutusvallan väärinkäyttörikosten osalta on erityisen ongelmallista, miten rangaistusäännökset kyetään muotoilemaan rikosoikeudessa edellytettävän täsmällisyysvaatimuksen kannalta riittävällä tavalla. Tämä seikka tulee huomioitavaksi erityisesti ehdotetun rangaistussäännöksen määrittelyn, kuten ”epäasiallinen vaikuttaminen” ja ”oikeudeton etu”, osalta. Ottaen huomioon asiaan liittyvän aiemman valmistelun yhteydessä esitetyt johtopäätökset ja arviot pidämme lakiehdotusta ongelmallisena laillisuusperiaatteen näkökulmasta. Oikeusvaltiossa rikosoikeudellisen sääntelyn tulee olla niin yksiselitteistä, että oikeussubjekti voi olla varma siitä, minkälainen toiminta katsotaan lailliseksi ja mikä rikolliseksi.

Ottaen huomioon edellä mainitut seikat sekä rikosoikeuden viimesijaisuusperiaatteen ei hallituksen esitysluonnoksessa ole esitetty riittäviä perusteita esitetylle lainsäädännölle ja yleissopimukseen tehdyn varauman poistamiselle.

Oikeushenkilön rangaistusvastuun laajentaminen törkeään kirjanpitorikokseen

Hallituksen esitysluonnoksessa ehdotetaan oikeushenkilön rangaistusvastuun soveltamisalan laajentamista rikoslain 30-luvun 9 a §:ssä säädettyyn törkeään kirjanpitorikokseen. OECD:n lahjonnanvastainen työryhmä on maaraportissaan suositellut rikoslain muuttamista siten, että oikeushenkilön rangaistusvastuu laajennettaisiin koskemaan rikoslain 30-luvussa tarkoitettuja kirjanpito- ja tilintarkastusrikoksia sekä kirjanpitolaissa (1336/1997) säädettyä kirjanpitorikkomusta.

Pidämme ensiarvoisen tärkeänä, että kirjanpitovelvollisten oikeushenkilöiden toiminnasta saadaan luotettavaa tietoa. Lain mukaan hoidettu kirjanpito turvaa useiden eri tahojen intressejä, eikä voida pitää millään muotoa hyväksyttävänä, että kirjanpito laiminlyömällä voitaisiin saavuttaa perusteettomasti etua verrattuna lain mukaisesti toimiviin kirjanpitovelvollisiin.

Suomen Yrittäjät pitää hallituksen esitysluonnoksen rajausta oikeushenkilön rangaistusvastuun soveltamisalan laajentamisesta koskemaan ainoastaan rikoslain törkeää kirjanpitorikosta tarkoituksenmukaisena. Hallituksen esitysluonnoksessa on tuotu esiin, että oikeushenkilön rangaistusvastuu on lähtökohtaisesti tullut kysymykseen verraten vakavan ja suunnitelmallisen rikollisuuden kohdalla.

Yhdymme hallituksen esitysluonnoksessa esitettyihin näkökantoihin, että oikeushenkilön rangaistusvastuuta ei ole perusteltua ulottaa muihin rikoslaissa säädettyihin kirjanpito- ja tilitarkastusrikoksiin eikä kirjanpitolaissa säädettyyn kirjanpitorikkomukseen. Niiden kohdalla yksilöllistä rangaistusvastuuta voitaneen pitää lähtökohtaisesti riittävänä.

Kirjanpito- ja tilintarkastusrikoksen osalta rangaistusasteikko on törkeää kirjanpitorikosta huomattavasti lievempi, ja rikoslain ulkopuolisen kirjanpitorikkomuksen osalta rangaistusuhka on sakkoa. Ottaen huomioon rangaistusjärjestelmän käytön viimesijaisuuden rikosoikeuden yleisenä periaatteena sekä rikosoikeudellisen suhteellisuusperiaatteen rangaistusjärjestelmän kokonaisuutta määrittävänä tekijänä, on oikeushenkilön rangaistusvastuun rajaaminen koskemaan vain kirjanpitorikoksen törkeää tekomuotoa siltäkin osin perusteltu.

Suomen Yrittäjät korostaa, että jatkovalmistelussa tulisi vielä tarkemmin selvittää, saavutetaanko oikeushenkilön rangaistuvastuun laajentamisella esitettyjä preventiivisiä vaikutuksia mahdollisissa rikoksentekijöissä sekä onko oikeushenkilön rangaistusvastuun laajentaminen rikosoikeudellisesti tehokkain tapa suojata kirjanpidon luotettavuutta ja lainmukaisuutta.

Yhteisösakko kohdistuisi tosiasiallisesti yhtiön eri intressiryhmiin, jotka tilanteesta riippuen olisivat esimerkiksi velkojia, osakkeenomistajia, äänellisiä tai äänettömiä yhtiömiehiä. Esimerkiksi osakeyhtiössä yhtiön toimitusjohtaja ja hallitus ovat lain nojalla vastuussa kirjanpidon asianmukaisesta järjestämisestä ja valvonnasta. Oikeushenkilön rangaistusvastuu törkeän kirjanpitorikoksen osalta voisi johtaa tilanteeseen, jossa yhtiölle tuomittaisiin yhteisösakko tilanteessa, jossa yhtiön johto on tavoitellut rikollisella tavalla omaa etuaan yhtiön ja osakkeenomistajien kustannuksella.Lisäksi huomautamme, että monissa tapauksissa yhteisölainsäädännössä määritellyt vastuut oikeushenkilön kirjanpidosta auttavat rikosvastuun kohdentumisessa. Katsomme, että tulisi selvittää tarkemmin, edellyttääkö rikosvastuun asianmukainen kohdentuminen oikeushenkilön rangaistusvastuun laajentamista ehdotetulla tavalla.

Lisäksi lakiehdotuksen osalta on huomionarvoista, että oikeushenkilön rangaistusvastuu voisi tulla kyseeseen paitsi kirjanpidon hoitamiseen liittyvän tosiasiallisen määräysvallan lisäksi myös tilanteessa, jossa kirjanpidon hoitaminen on uskottu toimeksiannolla toisen oikeushenkilön esimerkiksi tilitoimiston hoidettavaksi. Lakiehdotuksen perusteluissa on todettu, että käytännössä yhteisövastuu kohdistuisi kuitenkin pääosin kirjanpitovelvollisiin oikeushenkilöihin, mutta periaatteellisesti myös toimeksiannon perusteella kirjanpitoa hoitavaan oikeushenkilöön.

Osana jatkovalmistelua tulisi selvittää tarkemmin vastuun kohdistumiseen liittyviä seikkoja. Rangaistusvastuun tulisi pääsääntöisesti kohdistua vain siihen kirjanpitovelvolliseen oikeushenkilöön, jonka omassa toiminnassa törkeä kirjanpitorikos on tehty. Vastuun ulottamista kokonaan toiseen oikeushenkilöön kuin siihen, jonka toiminnassa rangaistavaan tekoon on syyllistytty, ei voida pitää perusteltuna kuin aivan poikkeuksellisissa tilanteissa. Esimerkiksi tilitoimiston rikosvastuu toimeksiantajansa toiminnassa tehdystä törkeästä kirjanpitorikoksesta voisi tulla kyseeseen vain hyvin poikkeuksellisesti.

Muilta osin Suomen Yrittäjillä ei ole huomautettavaa asiasta.

Kunnioittavasti
Suomen Yrittäjät ry

Mikael Pentikäinen
toimitusjohtaja

Ville Kukkonen
lainopillinen asiamies