Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi kustannuskilpailukykyä vahvistavista toimista

Työ- ja elinkeinoministeriö

Valtioneuvosto antoi 30 päivänä syyskuuta 2015 eduskunnalle tiedonannon kustannuskilpailukykyä vahvistavista toimista. Tiedonannon mukaan hallitus toteuttaa seuraavat toimet:

• Loppiainen ja helatorstai muutetaan palkattomiksi vapaapäiviksi vuosityöaikaa lyhentämättä.

• Sairausajan palkkaa koskevaa säännöstä muutetaan siten, että ensimmäinen työstä poissaolopäivä on palkaton ja sen jälkeisiltä kahdeksalta sairauspäivältä maksetaan 80 prosenttia normaalista sairausajan palkasta.

• Vuosiloman enimmäispituudeksi säädetään kuusi viikkoa.

• Työntekijälle säädetään lakisääteinen oikeus lomarahaan, jonka enimmäismäärä olisi noin 30 prosenttia vähemmän kuin useimmilla aloilla nyt on.

• Tuotannollisten ja taloudellisten syiden perusteella irtisanottavalle työntekijälle tarjotaan yli 20 työntekijän yrityksissä irtisanomisajan palkan ohella:

– oikeus uudelleen työllistymistä edistävään valmennukseen, jonka arvo vastaa vähintään yrityksen henkilöstön keskimääräistä kuukausipalkkaa

– työterveydenhuollon palvelut kuuden kuukauden ajan irtisanomisajan jälkeen.

Hallituksen esitysluonnoksen tavoitteena on toteuttaa tiedonannossa linjatut toimet ja siten alentaa yksikkötyökustannuksia. Lakimuutoksilla tavoitellaan viiden prosentin parannusta yritysten kustannuskilpailukykyyn, mikä tukee talouden kasvua ja lisää työllisyyttä. Toimenpidekokonaisuuteen kuuluu merkittävänä osana työnantajan sosiaaliturvamaksujen alentaminen, josta annetaan erillinen hallituksen esitys.

Esitykset valtaosin oikeita – vielä kuitenkin kehitettävää

Suomen taloudellinen tilanne on vaikea. Suomen työmarkkinoiden jäykkyydet näkyvät tehdyissä kilpailukykyvertailuissa. Yksikkötyökustannukset Suomessa ovat olleet kasvussa 10 viimeisen vuoden ajan ja ovat kasvaneet nopeammin kuin esimerkiksi Ruotsissa ja Saksassa.

Työttömyys on voimakkaasti kasvanut eikä hidastumisesta ole merkkejä. Pitkäaikaistyöttömyyden kasvu on kiihtynyt vuodesta 2013 alkaen. Tällä hetkellä yhdenjaksoisesti vähintään 12 kuukautta työttömänä olleita on noin 110 000 henkeä ja määrä on voimakkaassa kasvussa. Laaja rakennetyöttömyys on lähes kaksinkertaistunut noin 213 000 henkilöön.

Suomen Yrittäjät toteaa, että esitysluonnoksen linjaukset kilpailukyvyn parantamiseksi ovat valtaosin oikeita. Pidämme välttämättömänä toimenpiteitä, joilla Suomen kustannuskilpailukykyä kyetään parantamaan. Esitysluonnoksen taloudellisia vaikutuksia on kuitenkin jatkovalmistelussa arvioitava tarkemmin, jotta varmistetaan muutosten yksikkötyökustannuksia alentava vaikutus pitkällä aikavälillä. Lisäksi erityisesti loppiaista ja helatorstaita sekä lomarahaa koskevan sääntelyn lainsäädäntöteknisessä toteuttamisessa on vielä parannettavaa.

Kokonaisuuden vaikutukset arvioitava nykyistä tarkemmin

Kilpailukykypakettiin sisältyvien asioiden osalta työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen oikeutta sopia työehtosopimuksilla työntekijän kannalta paremmista eduista ehdotetaan rajoitettavaksi kolmen vuoden ajan (ns. rajoitusaika). Tämän jälkeen järjestöt voisivat jälleen sopia esimerkiksi täydestä sairausajan palkasta, loppiaisen ja helatorstain palkallisuudesta ja vuosilomien keston pidentämisestä.

Ehdotuksessa on arvioitu, että toimenpiteillä kyettäisiin alentamaan yksikkötyökustannuksia 3,6 prosentilla. Työllisyys paranisi arvion mukaan yli 30 000 hengellä. Arviot lähtevät siitä oletuksesta, että työehtosopimuksiin perustuva ehdot eivät kaikilta osin palaudu ennalleen rajoitusajan päätyttyä.

Siinä vaihtoehdossa, että työehdot palautuvat ennalleen, hallituksen esittämät kustannuskilpailukykyä parantavat lainsäädäntömuutokset menettävät rajoitusajan jälkeen laajalti merkityksensä. On myös mahdollista, että toimenpiteiden vaikutukset jäävät tavoiteltua pienemmiksi, jos palkansaajajärjestöt pyrkivät kompensoimaan niitä palkankorotusvaatimuksilla. Pidemmällä aikavälillä ei siten päästäisi tavoiteltuun kustannuskilpailukykyhyppyyn. Huolta tältä osin lisää vielä se, että ehdotuksen mukaan lomaltapaluukorvausta koskeva säännös sekä työnantajan kustannuksia lisäävät muutosturvaa koskevat säännökset jäisivät pysyvästi voimaan.

Suomen Yrittäjät katsoo, että jatkovalmistelussa tulisi avoimesti ja kattavasti arvioida esitysluonnoksen taloudelliset ja muut vaikutukset myös edellä mainitut seikat huomioon ottaen. Esitysluonnoksessa on nyt vain sivuttu asiaa.
Esitämme harkittavaksi lakipaketin muuttamista sen varmistamiseksi, että tavoitteet saavutetaan. Tähän on nähdäksemme ainakin kaksi perusvaihtoehtoa:

1) Harkitaan ja selvitetään mahdollisuus rajoittaa työmarkkinajärjestöjen sopimusvapautta mainittujen seikkojen osalta pysyvästi. Mikäli rajoitusaika kuitenkin säilyy määräaikaisena, on vastaavasti muutosturvaa ja lomaltapaluukorvausta koskevan sääntelyn oltava määräaikaista; tai

2) Mahdollistetaan lainsäädännöllä mahdollisuus sopia sairausajan palkasta, vuosilomien pituudesta ja lomarahan tasosta paikallisesti työehtosopimuksesta poikkeavasti. Loppiainen ja helatorstai säädetään normaaleiksi työpäiviksi jäljempänä esittämällämme tavalla.

Malli 2 ei välttämättä edellyttäisi työehtosopimusosapuolten sopimisvapauden rajoittamista, sillä jousto saataisiin haettua paikallisen sopimisen avulla. Mikäli työmarkkinajärjestöjen sopimusvapautta kuitenkin määräajaksi rajoitetaan, malli mahdollistaisi sen, että rajoitusajan päätyttyä työpaikoilla voitaisiin poiketa työehtosopimuksen ao. määräyksistä. Tämä hillitsisi yksikkötyökustannusten kasvua niissä yrityksissä, joissa säästöjä tarvitaan myös rajoitusajan jälkeen.

Loppiainen ja helatorstai normaaleiksi työpäiviksi

Esitysluonnoksen mukaan loppiainen ja helatorstai olisivat palkattomia vapaapäiviä eivätkä ne lyhentäisi vuosityöaikaa. Helatorstain ja arkipäivälle sijoittuvan loppiaisen työtunnit tulisi tehdä etu- tai jälkikäteen pidentämällä muiden työpäivien työaikaa tai lauantaina. Mainituilta päiviltä ei maksettaisi sunnuntailisää (pl. jos loppiainen osuu sunnuntaille).

Muutoksen keskeisin tavoite on lisätä vuotuista työaikaa kahdella päivällä. Tavoite on toteutettu tarpeettoman monimutkaisesti. Selkeintä olisi, että loppiainen ja helatorstai määriteltäisiin normaaleiksi työpäiviksi sen sijaan, että ne säädetään palkattomiksi vapaapäiviksi, joiden työtunnit on tehtävä sisään muuna ajankohtana. Tämä vaihtoehto olisi ehdotettua mallia yksinkertaisempi ja ymmärrettävämpi. Lisäksi normaalit työpäivät johtaisivat ehjiin, viisipäiväisiin viikkoihin, joka olisi työn tuottavuuden kannalta paras vaihtoehto.

Ehdotamme, että loppiainen ja helatorstai säädetään normaaleiksi työpäiviksi ja asiaa koskeva säännös kirjoitetaan seuraavasti:

Työaikalaki 33 §. Sunnuntaityö

Sunnuntaina tai muuna kirkollisena juhlapäivänä kuin loppiaisena ja helatorstaina saa teettää työtä (sunnuntaityö) vain, jos sitä laatunsa vuoksi tehdään säännöllisesti mainittuina päivinä tai jos siitä on työsopimuksella sovittu taikka jos työntekijä antaa siihen erikseen suostumuksensa.

Säänneltävä vain lomarahan leikkausta – ei pysyvää velvoitetta lakiin

Lomarahasta, lomaltapaluurahasta tai muusta vuosilomapalkan tai vuosilomakorvauksen lisäksi maksettavasta etuudesta ei ole laissa säännöstä. Lomarahan tai lomaltapaluurahan maksaminen perustuu työehtosopimuksiin. Esitysluonnoksen mukaan vuosilomalakiin säädettäisiin uusi säännös lomaltapaluukorvauksesta.

Hallituksen antaman tiedonannon tarkoituksena on alentaa yksikkötyökustannuksia leikkaamalla työehtosopimuksiin perustuvan lomarahan tasoa 30 prosentilla. Tavoite on kannatettava. Tähän nähden emme pidä perusteltuna, että lakiin otetaan säännös lomaltapaluukorvauksesta. Sääntely tulisi kohdentaa ainoastaan niihin tilanteisiin, joissa työnantaja on nykyisin velvollinen maksamaan lomarahaa. Näin vältytään säätämästä uutta velvoitetta ja siihen liittyvää hallinnollisen taakan lisäystä niille työnantajille, joiden ei nyt työehtosopimuksen perusteella tarvitse suorittaa lomarahaa. Tällaisia työnantajayrityksiä on noin 25 000 ja niissä työskentelee noin 225 000 palkansaajaa. Uusi velvoite olisi vastoin koko lakipaketin perustavoitetta eli yksikkötyökustannusten alentamista ja kustannuskilpailukyvyn parantamista.

Ehdotamme, että asiaa koskeva säännös kirjoitetaan seuraavasti:

Vuosilomalaki 30 §. Poikkeaminen työehtosopimuksella.

uusi 2 momentti:

Vuosiloman ajalta maksettava tai siihen kohdistuva palkka lisineen tai työsuhteen aikana tai sen päättyessä maksettava lomakorvaus lisineen saavat olla enintään 1.35 kertaa 3 luvussa säädetyn vuosilomapalkan tai 4 luvussa säädetyn vuosilomakorvauksen suuruinen.

Säännös ei loisi työnantajille uutta velvoitetta, vaan leikkaisi nykyisiä lomarahoja (jotka tyypillisesti ovat 50 prosenttia lomapalkasta) tiedonannon mukaisesti 30 prosentilla.

Mikäli lomaltapaluukorvauksesta kuitenkin otetaan lakiin säännös, on tärkeää, että esitysluonnoksen mukaisesti velvoite on tahdonvaltainen eikä se koske ennen lain voimaantuloa tehtyjä työsopimuksia. Tämä lieventää uuden velvoitteen yksikkötyökustannuksia lisäävää vaikutusta.

Muutosturvaa koskeva sääntely aiheuttaa merkittäviä kustannuksia

Ehdotetut muutokset muutosturvaa koskevaan sääntelyyn heikentävät kustannuskilpailukykyä ja lisäävät työnantajan hallinnollista taakkaa. Esitysluonnoksessa on arvioitu, että muutosturvan laajentamisen kustannukset työnantajille olisivat yli 100 miljoonaa euroa vuodessa.

Yhdymme esityksen arvioon siitä, että irtisanomiskustannusten lisääminen jäykistää työmarkkinoita, jotka ovat Suomessa kansainvälisten vertailujen mukaan yhdet jäykimmistä. Työnantajien kustannusten kasvattaminen merkitsee samalla työllistämisen kynnyksen nousua. Emme pidä perusteltuna eikä kilpailukykypaketin tavoitteiden mukaisena muutosturvan laajentamista.

Mikäli muutosturvaan liittyvät sääntelyuudistukset kuitenkin toteutetaan, tulisi jatkovalmistelussa harkita ensinnäkin muutosturvasääntelyn soveltamisalan rajoittamista vähintään 50 työntekijää työllistäviin yrityksiin. Lisäksi sääntelyä tulisi kehittää siten, että työntekijän työsuhteen kesto vaikuttaisi työntekijän oikeuteen päästä esitettyjen muutosturvalaajennusten piiriin.

Alle 50 hengen yritykset ovat viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana luoneet Suomeen lähes 80 000 uutta työpaikkaa. Tämä on yli 70 prosenttia kaikista syntyneistä uusista työpaikoista. Uusista työpaikoista 31 000 on syntynyt 20–49 henkeä työllistäviin yrityksiin. Muutosturvaan liittyvien kustannusten kohdentaminen vähintään 20 henkilön yrityksiin luo kasvun kynnyksen juuri niille yrityksille, jotka ovat vastanneet uusien työpaikkojen syntymisestä. Lainsäädännössä pitäisi välttää sellaisia toimenpiteitä, jotka nostavat työllistämisen ja kasvun kynnystä.

Esityksiin liittyy myös epäselvyyksiä ja käytännön soveltamisongelmia. Esitysluonnoksen mukaan irtisanottavalle kustannettavan valmennuksen tai koulutuksen tulee arvoltaan likimääräisesti vastata irtisanotun työntekijän kanssa samassa toimipaikassa työskentelevien työntekijöiden keskimääräistä kuukausiansiota. Sääntely johtaa siihen, että valmennuksen tarpeellisuuden sijasta huomio on kiinnitettävä valmennuksen arvoon. Vaikeuksia syntyy esimerkiksi tilanteessa, että työntekijälle tarpeelliseksi arvioidun valmennuksen arvo ei vastaa keskimääräistä kuukausiansiota ollen esimerkiksi vain puolet siitä. Esitysluonnos jättää epäselväksi sen, miten tällaisessa tilanteessa toimitaan ts. mitä tälle ”ylijäämälle” tapahtuu. Esityksessä on aivan oikein arvioitu, että lakiin sidottu rahallinen hinta palveluille vääristäisi kilpailua ja ohjaisi tarjottavien valmennusten hinnanmuodostusta yli normaalin markkinahinnan. Tällaista kehitystä ei voi pitää hyväksyttävänä.

Työterveyshuollon laajentamisen osalta täsmennystä tarvitaan esimerkiksi siihen, minkälaisessa tilanteessa entisen työnantajan velvollisuus järjestää työterveyshuolto päättyy. Esitysluonnoksessa on lähdetty siitä, että velvollisuus lakkaa sen jälkeen, kun työntekijä siirtyy toisen työnantajan palvelukseen. Jos työntekijän uusi työsuhde on kuitenkin hyvin lyhytaikainen, entinen työnantaja olisi kuitenkin edelleen velvollinen työterveyshuollon järjestämiseen. Epäselväksi jää, mitä tarkoitetaan hyvin lyhytaikaisella työsuhteella ja miten entinen työnantaja saa tiedon työntekijän uudelleen työllistymisestä.

Paikallisen sopimisen laajentaminen on keskeisin Suomen kilpailukykyä parantava toimi

Suomen Yrittäjät toteaa, että tällä ns. kilpailukykypaketilla ei yksin onnistuta kääntämään Suomen taloutta ja työllisyyttä kasvuun. On välttämätöntä lisätä paikallista sopimista työehdoista. Vaikka esitysluonnoksen toimenpiteet ovat valtaosin myönteisiä ja tärkeitä, ne ovat kuitenkin pistemäisiä. Suomi tarvitsee työmarkkinoiden rakennemuutoksen, jotta yritysten kilpailukyky kohenee ja työllisyysaste lähtee nousuun. Keskeisin keino on lisätä paikallista sopimista hallitusohjelman mukaisesti. Lainsäädäntöä tulisi muuttaa siten, että kaikissa yrityksissä ja kaikilla työpaikoilla tehdään mahdolliseksi sopia työehtosopimuksesta poikkeavista järjestelyistä yhdessä henkilöstön ja työnantajan kesken.

Suomen Yrittäjät

Jussi Järventaus Janne Makkula
toimitusjohtaja johtaja