Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi laiksi arvonlisäverolain muuttamisesta

Valtiovarainministeriö
Vero-osasto

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi arvonlisäverolakia. Arvonlisäverolakiin tehtäisiin neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1042/2013 edellyttämät muutokset kiinteistön määritelmän osalta. Muutokset vaikuttaisivat kiinteistön luovutusten verovapauden ja rakentamispalvelujen oman käytön verotuksen soveltamisalan laajuuteen, kiinteistöinvestointien tarkistusjärjestelmään sekä kiinteistöön kohdistuvien palvelujen verotuspaikkaan.

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan vuoden 2017 alusta.

Suomen Yrittäjät esittää lausuntonaan seuraavaa:

Rakennusalan käännetty arvonlisäverovelvollisuus

Arvonlisäverolain 8 c §:ssä säädettyä rakennusalan käännettyä arvonlisäverovelvollisuutta ei sovelleta kiinteistöllä harjoitettavaa erityistä toimintaa palvelevien koneiden, laitteiden ja kalusteiden asennustyöhön, korjaamiseen tai huoltamiseen. Rakennusalan käännetyn verovelvollisuuden soveltamisalaa ei muutettaisi täytäntöönpanoasetuksen johdosta, vaan arvonlisäverolain 8 c §:n 3 momentissa säädettäisiin, ettei käännettyä verovelvollisuutta sovellettaisi kiinteistöllä harjoitettavaa erityistä toimintaa palveleviin koneisiin, laitteisiin tai kalusteisiin kohdistuviin palveluihin.

Rakennusalan käännetyn verovelvollisuuden soveltamisalan säilyttäminen voimassaolevan sääntelyn laajuisena on perusteltu ja hyvä ratkaisu, kun otetaan huomioon pyrkimys rajoittaa hallinnollisen taakan lisääntymistä ja se, että rakennusalan käännetyn verovelvollisuuden soveltamiskäytäntö on varsin vakiintunut.

Esitetyn arvonlisäverolain 8 c §:n uuden 3 momentin sanamuotoa voisi vielä tarkentaa yhtäältä rakentamispalvelujen ja toisaalta muiden kiinteistöön kohdistuvien palvelujen käsitteiden keskinäisten tulkintaepäselvyyksien välttämiseksi. Rakentamispalvelujen käsitettä koskeva täsmennys olisi tarkoituksenmukaista sisällyttää vastaavasti myös perusteluosion tekstiin.

Arvonlisäverolain 8 c §:n säännöstekstissä rakentamispalvelujen käsitteen osalta viitataan arvonlisäverolain 31 §:n 3 momentin 1 kohtaan, jota ei esitetä muutettavaksi. Kiinnitämme huomiota siihen, että arvonlisäverolain rakentamispalvelujen käsitteellä on liityntä myös verotusmenettelystä annetun lain 15 c §:ssä säädettyyn rakentamisen ilmoittamisvelvollisuuteen.

Rakentamispalvelujen tilaajan velvollisuus antaa urakkaa koskevia tietoja on edellä viitatussa lainkohdassa sidottu muun muassa arvonlisäverolain 31 §:n 3 momentin 1 kohdassa tarkoitettuun rakentamispalvelun käsitteeseen. Rakentamisen tiedonantovelvollisuuden soveltamisalan säilyttäminen nykyisen laajuisena edellyttäisi myös verotusmenettelystä annetun lain 15 c §:n viittaussäännöksen tarkistamista.

Kiinteistöhallintapalvelujen oman käytön verotus

Pidämme positiivisena ja perusteltuna, ettei kiinteistönhallintapalvelujen oman käytön verotuksen soveltamisalaa laajennettaisi esityksessä mainituin perustein koskemaan kiinteistöllä harjoitettavaa erityistä toimintaa palveleviin koneisiin ja laitteisiin kohdistuvia palveluja.

Kiinteistöinvestointien tarkistusmenettely

Esitysluonnoksen perusteluissa sivulla 15 todetaan, ettei kiinteistön uusi määrittely vaikuttaisi tilanteisiin, joissa kiinteistöön pysyvästi asennettu kone tai laite irrotettaisiin rakennuksesta ja myytäisiin erikseen. Tällaisten koneiden ja laitteiden myynti ei aiheuttaisi tarkistusta.

Esitystä olisi nähdäksemme tältä osin perusteltua täsmentää, sillä lukijalle jää epäselväksi, tarkoitetaanko edellä sitä, että kiinteistöön pysyvästi asennetun koneen tai laitteen osalta veron vähennyksen tarkistusoikeus ja -velvollisuus eivät siirtyisi luovutuksensaajalle, vaikka kymmenen vuoden tarkistuskautta sinänsä olisi vielä jäljellä, vai sitä, että myynti aiheuttaisi arvonlisäverolain 121 h §:n mukaisen kertatarkistuksen.

Voimassa olevan kiinteistöinvestointeja koskevan sääntelyn perusteella velvollisuus antaa tarkistusta koskeva selvitys myyntihetkellä irtaimeksi katsottavasta omaisuudesta ei käsityksemme mukaan ole perusteltua.

Voimaantulo ja siirtymäsäännökset

Siirtymäsäännöksissä on huomioitu, että ennen lain voimaantuloa ostettujen, uusien sääntöjen mukaan kiinteistönä pidettävien, kiinteistöllä harjoitettavaa erityistä toimintaa palvelevien koneiden, laitteiden tai kalusteiden hankintaan sisältyvän veron selvittäminen ja aikaisempien käyttötarkoitusten muutosten huomioon ottaminen olisi sekä verovelvollisille että Verohallinnolle jälkikäteen vaikeaa. Tämän johdosta kiinteistöinvestoinnin tarkistusta ei tehtäisi edellä mainittujen koneiden, laitteiden ja kalusteiden osalta, jos ne on hankittu ennen vuotta 2012.

Tarkistusmenettelyn yksinkertaistaminen on perusteltua paitsi käytännön syistä, myös hallinnollisten kustannusten kasvun rajoittamiseksi. Haluaisimme kiinnittää huomiota siihen, että sääntelymuutos tulee joka tapauksessa aiheuttamaan yrityksille ylimääräistä byrokratiaa ja kustannuksia. Säännöksessä tarkoitettujen koneiden, laitteiden ja kalusteiden statuksen muutos irtaimesta kiinteäksi omaisuudeksi edellyttää verovelvollisilta tarkistustilanteissa selvitystä, jota ei välttämättä useimmissakaan tapauksissa saada helposti ja kootusti, koska verovelvolliset eivät ole varautuneet irtaimena omaisuutena käsitellyn hyödykkeen hankintahistoriaa koskevan dokumentaation yhtenäiseen kokoamiseen kiinteistöinvestointien tarkistussäännösten näkökulmasta.

Katsomme, että menettelyä voisi tältä osin edelleen yksinkertaistaa esitetystä rajaamalla siirtymäsäännöstä siten, että vuodenvaihteessa 2016 – 2017 tarkistusoikeutta ja -velvollisuutta määritettäessä otettaisiin huomioon vain vuonna 2016 hankittujen säännöksessä tarkoitettujen koneiden, laitteiden ja kalusteiden hankintahinnat, todennäköiset luovutushinnat ja käyttötarkoitukset.

Yksityiskohtaisena huomiona toteamme lopuksi, että esitysluonnoksen sivun 23 esimerkkiin on jäänyt kirjoitusvirhe: oikean vuoden 2019 sijaan tekstissä viitataan vuoteen 2009.

SUOMEN YRITTÄJÄT

Laura Kurki
veroasiantuntija