Lausunto luonnoksesta Verohallinnon ohjeeksi ”Luontoisedut verotuksessa”

Verohallinto

Verohallinnon ohjeluonnoksen tarkoituksena on korvata 9.12.2013 antama samanniminen ohje. Ohje käsittelee vain veronalaisia luontoisetuja, erotuksena esimerkiksi TVL 69 §:n mukaisista henkilökuntaeduista.
Suomen Yrittäjät ry (SY) esittää lausuntonaan seuraavaa:

Yleistä

Ohjeluonnos on hyvä ja kattava, ja kannatamme sen julkaisemista. Esitämme muutaman yksityiskohtaisen huomion ohjeesta. Luonnoksessa käytetään termiä ”palkansaaja”. Ehdotamme selvyyden vuoksi lisättäväksi ohjeeseen maininnan, että henkilö- tai osakeyhtiön omistajayrittäjäkin voi olla luontoisetuohjeessa tarkoitettu palkansaaja riippumatta siitä, nostaako hän yrityksestään palkkaa.

2.1. Asuntoetu, s. 8, 3. kappale

Ohjeluonnoksen viimeinen lause toteaa tältä osin asuntoedun muodostuvan palkansaajan ollessa perheineen yli kuukauden mittaisella lomamatkalla. Tätä kohtaa tulee täsmentää. Nykyinen muotoilu jättää epäselväksi, syntyy asuntoetu sinne, missä lomaa vietetään, vai sinne, mistä ollaan poissa, kun ollaan yli kuukauden lomalla.

2.2.1 Luontoisedun arvoon vaikuttavat seikat, s. 8, 3. kappale

Ohjeluonnoksen kirjaus siitä, että käypä vuokra on aina asuntoedun enimmäismäärä, on hyvä ja tarpeellinen. Toivomme tätä linjausta noudatettavan verotuskäytännössä johdonmukaisesti mm. tilanteessa, missä yhtiö ja sen osakas ovat sopineet yhtiön omistaman asunnon vuokraamisesta osakkaalle. Viittaamme tilanteisiin, missä tarkoituksena on määrittää vuokra sellaiseksi, ettei riskiä peitellystä osingosta, asuntoedusta tai kulujen pitämisestä yhtiölle vähennyskelvottomina synny. Viestimme on, että kun verovelvollinen esittää näytön vuokran käyvän arvon mukaisuudesta, ja se alittaa luontoisetupäätöksen mukaisen arvon, erotusta ei tule tulkita sellaiseksi eduksi, mikä mahdollistaisi em. veroseuraamukset.

2.3.7 Hälytyslaitteiden asentaminen asuntoon

Ohjeluonnoksen otsikkokohtaa käsittelevä kappale on nyt varsin suppea. Jälkimmäinen lause ei avaudu lukijalle nyt lainkaan.

2.4.6 Matkaoppaan asuntoetu, s. 14

Matkaoppaiden asuntoedun pinta-alaksi oletetaan 25 m², jos matkaopas joutuu vaihtamaan työskentelypaikkakuntaa. Ohjeessa tulee vielä täsmentää, riittääkö tulkintaan matkaoppaan sopimuksessa oleva tällainen velvoite, vai edellytetäänkö tosiasiallista siirtymistä (mikä käytännössä voidaan todeta vasta jälkikäteen). Kannatamme palkkahallinnon työn helpottamiseksi ensimmäistä vaihtoehtoa.

5.2. Tavanomainen ravintoetu, s.17, 3. kappale

Viimeisessä lauseessa todetaan, ettei ruokailupaikkojen määrää ole rajoitettu. Ehdotamme selkeyden vuoksi sanan ”ruokailupaikkojen” korvaamista sanalla ”sopimusruokailupaikkojen”.

5.6.3.1 Arvostamisessa noudatettavat periaatteet

Ohjeluonnoksessa käytetään termiä ”käyttöjakso”. Termi ei mielestämme tuo lisäarvoa, vaan pikemminkin turhaa vaikeutta ohjeluonnokseen, kun suurimmassa osassa tilanteita tarkasteltavana on kalenterivuosi. Jos on tarpeen viitata kuukauteen tai kolmen kuukauden jaksoon, voidaan silloin käyttää näitä sanoja.

Sivuille 21 ja 22 ulottuvan kappaleen toiseksi viimeisen virkkeen viimeinen lause ”kuitenkin vähintään 6,20 euroa x työssäolopäivät”, on tämänhetkisessä muodossaan harhaanjohtava. Se jättää tilaa tulkinnalle, että 75-prosenttisen arvostuksen edellytyksenä olisi edun otto kaikilta kotimaan työssäolopäiviltä. Tämä ei liene tarkoitus (mikä käy ilmi esimerkistä 8). Sanan ”työssäolopäivä” korvaaminen esimerkiksi termillä etupäivä voisi auttaa asiaa.

Edun käyttöä haluttaneen rajoittaa siten, että etua on käytetty vain niin monta kertaa, kuin todellisia kotimaan työssäolopäiviä on ollut. Tämän tarkastaminen tulee olla riittävää tapahtuessaan jälkikäteisellä varmennuksella kalenterivuoden lopussa. Tällöin mahdolliset ylitykset arvostetaan 100 prosenttiin. Se on ainoa kohtuullinen tapa mahdollistaa aiempien latauksien käyttö muinakin kuukausina (esim. sairauspoissaolojen vuoksi).

Ohjeistuksen kohdan 5.6.3.1 viides ranskalainen viiva tulee siten mielestämme poistaa.

5.6.3.3. Nettopalkasta peritty korvaus

Esimerkissä 10 edellytetään, että kortilla oleva jäännössaldo vähennettäisiin uudesta ladattavasta saldosta. Emme pidä linjausta perusteltuna, emmekä linjakkaana Verohallinnon muussa yhteydessä tekemien luontoisetuja koskevien ulostulojen kanssa, ja esitämme sen poistamista. Mielestämme jäännössaldoa ei voida edellyttää vähennettävän uudesta latauksesta – riippumatta siitä, maksetaanko ravintoedusta. Tämä olisi palkkahallinnon näkökulmasta kohtuuttoman työlästä.

Satu Grekin
veroasiantuntija