Lausunto maksuviivästysdirektiiviehdotuksesta

Oikeusministeriölle

Oikeusministeriö on pyytänyt Suomen Yrittäjiltä lausuntoa ehdotuksesta uu­deksi mak­suviivästysdirektiiviksi. Suomen Yrit­täjät esit­tää lausunto­naan asi­assa kohte­liaim­min seuraavaa.

Pidämme kannatettavana maksuviivästysdirektiivin tavoitetta saada yritykset ja viran­omaiset suorittamaan maksuvelvoitteet oikea-aikaisesti sekä tavoitetta pa­ran­taa erityi­sesti PK- yritysten kassavirtaa. Kannatettavaa myös on, että ehdo­tuk­sella pannaan osittain täytäntöön PK- yrityksiä tukeva aloite Small Bu­siness Act, jonka mukaan olisi kehitettävä oikeudellinen ja liiketoimintaympäristö, joka tukee maksujen ajallaan suorittamista kaupallisessa toiminnassa.

Luonnoksessa valtioneuvoston kannaksi todetaan, että puhtaasti kansallisesta näkökulmasta tarkasteltuna direktiiviehdotusta voidaan pitää Suomen kannalta tarpeettomana. Nykyinen taloudellinen tilanne huomioon ottaen direktiiviä ei voida pitää kansallisesti tarpeettomana, vaan huomau­tamme, että yritysten maksuvaikeudet ovat lisääntyneet ja maksuaikojen yksi­puolisia piden­nyksiä ta­pahtuu myös julkisen sektorin suunnalta. Erityinen mer­kitys direktiivillä on kui­tenkin pienille ja keskisuurille vientiyrityksille.

Direktiiviluonnoksessa on ehdotettu, että maksun viivästyessä velkojalla on oi­keus saada velalliselta viivästyskoron lisäksi viivästyneen maksun määrään suhteu­tettu korvaus perintäkuluistaan. Korvaus perintäkuluista on porrastettu saata­van suuruuteen siten, että alle 1000 euron velasta perintäkulut olisivat kiinteä 40 eu­roa, vähintään 1000 eurosta aina 10 000 euroon asti perintäkulut olisivat kiinteä 70 euroa ja vähintään 10 000 euron saatavissa perintäkulut olisi­vat yksi prosentti velan määrästä, josta viivästyskorko tulee mak­settavaksi. Velallisen olisi siis maksettava perintäkulut riippumatta siitä, kuinka paljon maksu on viivästynyt ja onko velkoja tosiasiassa ryhtynyt perin­tätoimiin.

Nykyisin korvattavia kuluja ovat vain perinnästä velkojalle tosi­asialli­sesti ai­heutuvat kohtuulliset kulut. Pidämme parempana vaihtoehtona ny­kyistä käy­täntöä, jonka mukaan velkoja voi periä perinnästä aiheutuvat tosiasialliset kulut.

Kannatamme direktiivissä ehdotettua viranomaisten maksuviiväs­tysartiklaa (5 artikla), jonka mukaan viranomaiset velvoitettaisiin pääsääntöi­sesti mak­sa­maan tavaroiden ja palveluiden toimittamiseen perustuvat laskut 30 päivän ku­luessa. Jos laskua ei maksettaisi ajallaan, velkojalla olisi oikeus saada viran­omaiselta viivästyskoron ja perintäkulujen lisäksi kiinteämääräinen korvaus, joka olisi suu­ruudeltaan viisi prosenttia viivästyneen maksun määrästä. Ehdotus kannustaisi vi­ranomaisia maksamaan laskut ajallaan yrityksille.

Direktiiviluonnoksessa (6 artikla) määrätään, että sellainen sopimusehto, jonka mukaan viivästyskorkoa ei voitaisi periä, olisi aina katsottava kohtuuttomaksi. Jos ehdotus hyväksytään, ministeriön muistiossa ehdotetaan, että direktiivin säännöstä vastaava säännös olisi sisällytettävä esimerkiksi oikeustoimilain 36 §:n sovittelusäännöksen yhteyteen. Katsomme kyseisen ehdon olevan perus­teltu ja suojelevan erityisesti pieniä yrityksiä suuremmilta sopimuskumppaneilta. Suuret yritykset venyttävät maksuaikoja ja voivat sanella sopimusehtoja pieniin yrityksiin nähden. Siten pienillä yrityksillä olisi jatkossa mahdollisuus periä aina viivästyskorkoa.

Direktiiviluonnoksessa ehdotetaan, että riidattomassa velkomusasiassa velkoja voisi jatkossa saada täytäntöönpanoperusteen saatavalleen 90 kalenteripäivän kulu­essa kanteen vireille panossa. Asiakirjojen tiedoksiantoa, eikä velkojan ai­heut­tamia viiveitä otettaisi ajan kulumisessa huomioon. Pidämme ehdotusta kan­natettavana sekä sitä, että 90 kalenteripäivän ajasta säädettäisiin oikeuden­käymiskaaressa. Luonnoksessa valtionneuvoston kannaksi todetaan, että rii­datto­missa velkomusasioissa keskimääräinen käsittelyaika on käräjäoikeuk­sissa vain kaksi kuukautta, mutta todellisuudessa käsittelyajat eri tuomiois­tuimessa vaihtelevat myös riidattomien saatavien osalta. Ruuhkaisimmissa kä­räjäoike­uk­sissa asioiden käsittely vie huomattavasti kauemmin kuin kaksi kuu­kautta. Tä­män vuoksi 90 päi­vän käsittelyaika tulisi kirjata oikeudenkäymiskaa­reen. Huo­mautamme kuitenkin, että tuomioistuimille tulisi taata riittävät resurs­sit, jotta kä­sittelyaikoja pystytään noudattamaan.

SUOMEN YRITTÄJÄT RY

Elina Rimppi

lainopillinen asiamies