26.8.2015 klo 12:35
Lausunto

Lausunto ulosottotoimen rakenneuudistushankkeen lainsäädäntötyöryhmän ensimmäisestä mietinnöstä

Valtakunnanvoudinvirasto

Valtakunnanvoudin virasto on pyytänyt lausuntoa ulosottotoimen rakenneuudistushankkeen lainsäädäntötyöryhmän ensimmäisestä mietinnöstä.

Mietintö perustuu valtakunnanvoudinviraston 18. marraskuuta 2014 ulosottotoimen rakenneuudistusta varten tarvittavia lainsäädäntömuutoksia selvittämään asettaman työryhmän työhön. Työryhmän esitykset on laadittu hallituksen esityksen muotoon.

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi ulosottokaarta. Tavoitteena on yksinkertaistaa, nopeuttaa ja joustavoittaa ulosottomenettelyä, asianosaisten oikeusturvaa vaarantamatta. Suurimmalta osin esitettävät muutokset liittyvät ulosottokaaren 3 luvun yleisiin menettelysäännöksiin ja 5 luvun myyntiä koskeviin säännöksiin. Esitys ei sisällä ehdotuksia, jotka vaikuttaisivat ulosmitattujen varojen jakautumiseen velkojien kesken tai velalliselta ulosmittavan omaisuuden määrään tai laatuun.

Suomen Yrittäjät ry kiittää mahdollisuudesta lausua asiasta ja esittää lausuntonaan seuraavaa.

Yleistä

Esityksen tavoitteet yksinkertaistaa, nopeuttaa ja joustavoittaa ulosottomenettelyä, asianosaisten oikeusturvaa vaarantamatta sekä saada tätä kautta aikaan kustannussäästöjä ovat kannatettavia ja Suomen Yrittäjät suhtautuu näihin tavoitteisiin myönteisesti.

Tietotekniikan kehitys mahdollistaa jatkossa entistä tehokkaamman ja sujuvamman sähköisen asioinnin. Digitalisaation myötä on tarkoituksenmukaista tarkastella niitä toimenpiteitä, joiden avulla mm. tiedonkulkua voidaan tehostaa, asioimista ulosottoviranomaisen kanssa helpottaa sekä omaisuuden myyntiin liittyviä menettelyjä tehostaa niin, että ulosmitatusta omaisuudesta saadaan mahdollisimman hyvä hinta mahdollisimman yksinkertaisessa ja nopeassa menettelyssä.

Esityksen kannalta huomionarvoista on myös se, että julkisten palvelujen digitalisointi on yksi Juha Sipilän hallituksen ohjelman kärkihankkeista.

Myynti

Ulosottolainsäädännön kokonaisuudistuksen kolmannen vaiheen yhteydessä uudistettiin myös ulosmitatun omaisuuden myyntiä koskevat säännökset. Lähtökohtana oli, että omaisuuden myyntimuodon pitää määräytyä sen mukaan, mikä kulloinkin on tosiasiallisesti paras myyntitapa. On selvää, että sekä velallinen että velkoja hyötyvät siitä, mitä nopeammin ja parhaimpaan mahdolliseen arvoon ulosmitattu omaisuus saadaan myytyä.

Ulosmitattua omaisuutta voidaan nykylainsäädännön mukaan myydä enintään kaksi kertaa. Myynti voi raueta hakijan peruutettua hakemuksensa esimerkiksi maksun johdosta, mutta yleisin syy myynnin raukeamiseen on, ettei kohteesta saada toisellakaan myyntiyrityksellä hyväksyttävää hintaa.

Esityksessä ehdotetaan, että jatkossa kolmas myyntiyritys tulisi erityisestä syystä mahdolliseksi, jolloin myyntiä voidaan jatkaa jo valmistellulta pohjalta, eikä menettelyä tarvitsisi aloittaa uudelleen alusta. Ehdotus on kannatettava ja sen voidaan katsoa sujuvoittavan sekä tehostavan ulosmitatun omaisuuden myyntimenettelyä.

Lisäksi katsomme, että myös esityksen mukainen ulosottomiehen toimittaman vapaan myynnin edellytysten lieventäminen on perusteltua. Esityksen mukaisen valvonnoille varattavan kahden viikon määräajan, voidaan katsoa olevan riittävä myös velkojan oikeussuojan turvaamiseksi.

Velan vanhentuminen

Velan vanhentumiseen liittyvistä oikeudellisista katkaisutoimista säädetään velan vanhentumisesta annetun lain (728/2003) 11 §:ssä. Pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaan velan vanhentuminen katkeaa, kun velkoja panee vireille ulosottoasian tai kun velka muutoin otetaan huomioon ulosottomenettelyssä. Saman pykälän 3 momentin mukaan jos velkoja peruuttaa hakemuksensa tai asian käsittely päättyy muusta syystä ilman, että tiedoksianto tai muu lain edellyttämä ilmoitus velkojan vaatimuksesta on toimitettu velalliselle, vanhentumisajan ei katsota katkenneen.

Vanhentumislakia säädettäessä tarkoituksena oli, ettei velallinen voi piileskelemällä tai olemalla muutoin vaikeasti tavoitettavissa estää vanhentumisen katkaisemista. Tähän liittyen katsottiin, ettei lakiin ole tarpeen sisällyttää säännöksiä erityismenettelystä, joka katkaisisi vanhentumisajan pakoilevia tai asuinpaikaltaan tuntemattomia velallisia vastaan.

Korkein Oikeus on kuitenkin ennakkopäätöksessään KKO 2012:107 katsonut, että lain mukaan ulosottomenettely ei johtanut saatavan vanhentumisen katkeamiseen, kun ulosottomenettely oli päättynyt ilman, että velallisen oli selvitetty saaneen tietoa ulosottoasiasta. Tapauksessa ulosottoviranomainen oli yrittänyt tavoittaa velallista tiedossaan olleeseen postiosoitteeseen ja muutoinkin menetellyt ulosottokaaren edellyttämällä tavalla.

Korkeimman oikeuden omaksuma tulkinta tarkoittaa, ettei esimerkiksi ulosottoasian vireillepano välttämättä katkaise vanhentumista edes niissä tapauksissa, joissa viranomainen on menetellyt täysin lain edellyttämällä tavalla. Velkojan oikeusturvan kannalta tällainen tulkinta on erittäin epätyydyttävä ja vaikeuttaa myös ulosottomiehelle asetettujen velvollisuuksien noudattamista.

Katsomme, että esitetty vanhentumislain 11 §:n muutos selkeyttää kyseisen säännöksen sisältöä ja vastaa lakia alun perin säädettäessä ollutta tarkoitusta. Kuten esityksessä on todettu, on perusteltua, ettei velallinen voi piileskelemällä tai olemalla muutoin vaikeasti tavoitettavissa estää vanhentumisen katkaisemista. Näin ollen esitys – jonka mukaan vanhentuminen voisi katketa ilman, että velallinen on saanut tiedokseen mitään ulosottokaaressa tarkoitetuista ilmoituksista, jos tiedoksiannossa on menetelty lain mukaisesti – on perusteltu ja SY suhtautuu siihen myönteisesti.

Kunnioittavasti,

Suomen Yrittäjät

Jussi Järventaus
toimitusjohtaja

Atte Rytkönen
lainsäädäntöasioiden päällikkö