Luonnokset hallituksen esitykseksi jätelain muuttamisesta annettavaksi laiksi sekä valtioneuvoston asetukseksi pakkauksista ja pakkausjätteistä

Ympäristöministeriö

Ympäristöministeriö pyytää Suomen Yrittäjien näkemyksiä jätelain muuttamista koskevasta laista sekä pakkausasetuksesta. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi säännös tuottajan ja kunnan välisen yhteistyön edistämisestä käytöstä poistettujen pakkausten vastaanoton ja kuljetuksen järjestämiseksi. Lisäksi esityksessä ehdotetaan pidennettäväksi pakkausten tuottajavastuuseen liittyvien jätelain velvoitteiden siirtymäaikasäännöksiä.

Kunnille ehdotettu uusi velvoite (49 a §) on turha ja vahingollinen

Tuottajalla on voimassa olevan jätelain mukaan ensisijainen oikeus järjestää vastuulleen kuuluvien tuotteiden jätehuolto. Muut toimijat saavat perustaa rinnakkaisia käytöstä poistettujen tuotteiden keräys- tai vastaanottojärjestelmiä taikka tarjota tähän liittyviä palveluita kiinteistön haltijalle tai muulle jätteen haltijalle vain, jos tämä tehdään yhteistoiminnassa tuottajan kanssa (voimassa oleva 47 §). Jos tuottaja ei järjestä jätteen kuljetusta esimerkiksi kiinteistöltä, kuljetetaan jäte pois joko kunnan järjestämänä taikka siten, että kiinteistön haltijat eli asukkaat ovat voineet valita palveluntarjoajan. Kunnalla on kiinteistönhaltijan järjestämään malliin nähden ensisijainen oikeus järjestää ko. jätteen kuljetus (mm. voimassa oleva 35 §).

Lausunnolle tulleen esityksen mukaan jätelakiin ollaan ehdottamassa lisättäväksi uusi 49 a pykälä tuottajan ja kunnan välisen yhteistyön edistämisestä käytöstä poistettujen pakkausten vastaanoton ja kuljetuksen järjestämisessä. Säännöstä perustellaan sillä, että yhteistyöllä voitaisiin vähentää keräyksestä aiheutuvia ympäristöhaittoja ja kustannuksia. Säännös on kirjoitettu velvoittavaan muotoon:

”Tuottajan ja kunnan on toimittava yhteistyössä asumisessa ja muussa 32 §:ssä tarkoitetussa toiminnassa syntyvien käytöstä poistettujen pakkausten ja muun samaan materiaalia olevan jätteen vastaanottoon ja kuljetukseen liittyvissä järjestelyissä”.

Suomen Yrittäjät vastustaa ehdotetun säännöksen lisäämistä jätelakiin. Perustelemme jyrkkää kantaamme seuraavilla syillä:

1. Ehdotettu 49 a § ei ole tarpeellinen. Ensisijainen vastuu on tuottajalla. Jätelaissa on jo voimassa oleva säännös, joka edellyttää yhteistyötä joko kunnan tai yksityisten yritysten kanssa niissä tapauksissa, joissa em. toimijat haluavat tuottajan lisäksi tarjota kiinteistöille kuljetus- ja keräyspalveluja.

2. Huomautamme, että pakkausjätteitä kuljetetaan ja kerätään yksityisten yritysten toimesta kiinteistöiltä. Kiinteistöt ovat valinneet oman palveluntarjoajansa ja voivat tarvittaessa sitä myös vaihtaa. Ehdotettu pykälä rajoittaa merkittävästi yksityisten yritysten mahdollisuuksia toimia pakkausjätteen keräyksessä ja kuljetuksessa yhteistyössä tuottajien kanssa.

Asian korjaantumiseksi ei ole riittävää, että lakiesityksessä todetaan: ”Tuottajien ja kuntien välinen yhteistyö ei saisi estää tai vaikeuttaa tarpeellista yhteistyötä muiden jätehuollon toimijoiden kanssa”. Epäselväksi jää se, missä tilanteissa on kysymys tarpeellisesta yhteistyöstä ja miten tällaista yhteistyötä ei saa vaikeuttaa. Ehdotettu yhteistyösäännös on velvoittava ja on selvää, että se tulee vaikuttamaan kielteisesti jo voimassa oleviin sopimuksiin, toimiviin asiakassuhteisiin ja kuljetusyrityksiin.

3. Kunta/alueellinen jätehuoltoviranomainen voi järjestää kiinteistöittäisen jätteenkuljetuksen kunnan järjestämänä tai siten, että kiinteistön haltija eli kuntalaiset voivat valita haluamansa yrityksen sitä hoitamaan (jätelaki 36 §). Kysymyksessä on lähtökohtaisesti asumisessa syntyvä yhdyskuntajäte. Laissa kuljetusjärjestelmille on asetettu tiettyjä kriteereitä, joiden puitteissa päätös voidaan tehdä.

Kuljetusmallia koskevaa päätöstä tehtäessä olisi otettava huomioon myös muualta lainsäädännöstä johtuvat rajoitteet, kuten esimerkiksi kilpailu-, kunta- ja hallintolain säännökset. Käytännössä esitetään jatkuvasti tulkintoja, joiden mukaan kiinteistönhaltijan järjestämää mallia ei voida valita, elleivät esimerkiksi kuljetusyritysten hinnat ole sovittu samalle tasolle, taikka elleivät yritykset ole sopineet markkinoiden jakamisesta eli siitä, kuka toimii milläkin alueella. Nämä tulkinnat jätelain sisällöstä ovat vääriä, sillä kilpailulaki estää vastaavanlaiset järjestelyt (kartellit).

Vaikka kysymyksessä on pakkausten jätehuolto, esitetyllä velvollisuudella tulisi olemaan vaikutuksia myös asumisessa syntyvän yhdyskuntajätteen keräykseen ja kuljetukseen. Jos lakiin lisättäisiin esitetty 49 a §, se tulisi vaikeuttamaan entisestään kuntien päätöksentekoa, joka koskee asumisjätteen kuljetuksia. On selvää, että tietyt etutahot haluavat kaikkien kuntien siirtyvän kunnan malliin ja pakkauksiin liittyvä yhteistyövelvoite antaisi yhden ”tulkintaperusteen” sille, että kunnan malli olisi myös aina valittava. Tällainen kehitys ei ole hyväksyttävää, sillä monet kunnat jo nykyisellään haluaisivat säilyttää kiinteistön haltijan järjestämän mallin. Epävarmuus mahdollisten valitusperusteiden olemassaolosta ohjaa nykyisellään liikaa kuntien päätöksentekoa.

Haluamme huomauttaa, että eduskunta on uutta jätelakia (17.6.2011/646) säätäessään ilmaissut tahtonsa siitä, että edellä kerrotut kaksi kuljetusjärjestelmää ovat lähtökohtaisesti samanarvoisia (ympäristövaliokunnan mietintö 23/2010 vp). Eduskunta on näin tehdessään halunnut korostaa kuntien ja muiden jätehuoltoviranomaisten valinnanvapautta. Näin ollen esitysluonnos on tältä osin eduskunnan tahdon vastainen.

Pidämme perusteltuna, että eduskunta haluaa selvittää jätelain toimivuutta. Asiasta tehtävän selvityksen yhteydessä olemme tuoneet esille huolemme siitä, ettei eduskunnan tahto täyty kuljetusjärjestelmäkysymyksessä. On toivottavaa, ettei jo tulkinnanvaraista lakia kehitetä enempää samaan suuntaan. Tämä ei palvele lain käyttäjiä ja kohteita, sillä kuntatasolla tulkinnanvaraisesta laista aiheutuu epäselvyyttä ja turhia kiistatilanteita. Ehdotettu velvollisuus olisi ongelmallinen myös kunnallisen itsehallinnon näkökulmasta tarkasteltuna.

Edellä mainittujen perusteiden vuoksi esitämme, että 49 a § tulee poistaa tarpeettomana ja tulkinnanvaraisena hallituksen esityksestä.

Lisäksi korostamme, että yritysten pakkausjätteiden keräyksen tulee jatkossakin perustua markkinaehtoiseen toimintaan. Näin ollen pakkausasetuksen perusteluita tulee esitetyn 9.2 §:n osalta tarkentaa siten, että tuottajien tulee sopia yritysten kanssa räätälöidyistä palveluista nykyiseen tapaan markkinaehtoisesti.

Sidosryhmien kuuleminen ja kattava vaikutusten arviointi hyvää säädösvalmistelua

Esitysluonnoksessa todetaan, että pakkauksia ja pakkausjätettä koskevan valtioneuvoston asetuksen valmistelun eri vaiheissa on kuultu laajasti eri viranomaisia ja sidosryhmiä. Jää kuitenkin epäselväksi, onko jätelain muutoksia valmisteltaessa kuultu ollenkaan vai onko kuultu ainoastaan muutamia sidosryhmiä. On valitettavaa, että jäsenmäärältään Suomen suurinta elinkeinoelämän keskusjärjestöä kuullaan näinkin merkittävästä asiasta vasta tässä vaiheessa.

Lisäksi kiinnitämme tässä yhteydessä huomiota esityksen vaikutusten arviointiin ja niiden esilletuomiseen. Esityksestä syntyy kuva, että vaikutukset alan markkinoihin ovat vähäisiä, vaikka edellä sanotuilla perusteilla on aihetta uskoa, että vaikutukset ovat huomattavat. Joko arviointi on tehty puutteellisesti tai siitä on raportoitu harhaanjohtavasti. Valmistelu ei näiltä osin täytä hyvälle säädöspolitiikalle asetettuja vaatimuksia.

Suomen Yrittäjät

Jussi Järventaus
toimitusjohtaja

Tiina Toivonen
lainopillinen asiamies