Luonnos yleisradioveroa koskevaksi hallituksen esitykseksi

Valtiovarainministeriö

VM:ssä on valmistunut luonnos yleisradioveroa koskevaksi hallituksen esitykseksi. Valtioneuvosto vahvisti eduskuntaryhmien linjaaman Ylen rahoitusmallin joulukuussa 2011. Yle-veroa perittäisiin henkilöverotuksessa 0,68 % puhtaan ansiotulon ja puhtaan pääomatulon määrästä. Vero olisi enintään 140 euroa ja alle 50 euron veroa ei perittäisi. Osakeyhtiöt maksaisivat liikevaihtoon suhteutettua yle-veroa kahdessa maksuluokassa, yli 400 000 euron liikevaihdolla vero olisi 350 euroa ja yli 1 milj. euron liikevaihdolla 700 euroa. Yritysten yle-vero olisi verotuksessa vähennyskelpoinen. Elinkeinonharjoittajat ja henkilöyhtiöt jäisivät veron ulkopuolelle. Henkilökohtaisella yle-verolla kerättäisiin 480 milj. euroa ja yritysten verolla 22 milj. euroa vuoden 2013 alusta lukien.

Suomen Yrittäjät (SY) esittää lausuntonaan seuraavaa:

Lausunto

SY suhtautuu yritysten yle-veroon kriittisesti, vaikka rahoitusmalli onkin kehittynyt aiemmista vaihtoehdoista. Yritysten liikevaihtoon perustuvat maksut eivät ole veropolitiikan kehittämisen näkökulmasta kannatettavia, koska ne eivät huomio yritysten veronmaksukykyä ja kannattavuutta. Tulosten suhteessa yrityksen liikevaihtoon on suuria eroja eri toimialoilla. Yritys voi siksi toimia korkeallakin liikevaihdolla, mutta jos katteet ovat toimialalla matalat, tulos voi olla tästä huolimatta pieni (mm. kaupan alat, viennin ja tuonnin erityispalvelut ym.). Liikevaihtoon perustuvat tasaverot eivät siksi huomioi yrityksen kannattavuutta normaalien veronmaksuperusteiden mukaisesti. Yle-veroa perittäisiin em. syistä myös tappiollisina vuosina. Suunnitellusta maksusta onkin tullut yrittäjiltä paljon kriittistä palautetta.

Yle-veron merkitys olisi myös suurimmillaan juuri rajojen ylittyessä ja vero olisi pienemmille yrityksille suhteellisesti kalliimpi kuin suurituloisille. Yle-vero olisi siksi regressiivinen vero, jonka merkitys laskee tulojen noustessa. Suuryritysluokassa verolla ei olisi käytännössä enää merkitystä. Tällaiset verot ovat harvinaisia johtuen mm. sosiaalisesta epäoikeudenmukaisuudesta suurten ja pienten toimijoiden välillä.

Omistajavetoisten yritysten omistajat maksaisivat yle-veroa myös henkilökohtaisessa verotuksessaan. Vero voisi siksi kertaantua useampikertaiseksi. YEL-yrittäjillä maksu perittäisiin lisäksi joko YEL-työtulon tai puhtaiden ansio- tai pääomatulojen yhteismäärän perusteella sen mukaan, kumpi on korkeampi. YEL-yrittäjä voisi siksi joutua tulottomina tai matalatuloisina vuosina maksamaan yle-veroa myös henkilöverotuksessa todellisia ansioitaan suurempien tulojen perusteella, sillä YEL-työtulo kuvaa pidemmän aikavälin keskimääräistä tuloa. Tämäkin säännös tulisi muotoilla niin päin, että YEL-työtulo olisi pääsääntöinen ja ansio- ja pääomatuloja käytettäisiin silloin, kun näiden yhteismäärä on YEL-työtuloa matalampi.

Yle-vero toisi yrityksille edellisten lisäksi uuden byrokratian. Yritysten hallinnollista taakkaa ja maksubyrokratiaa tulisi päinvastoin keventää, sillä Suomi on sitoutunut myös EU-tasolla yritysten hallinnollisen taakan keventämiseen. Tilikausien liikevaihdon vaihtelut rajojen molemmin puolin toisivat myös verohallinnolle uuden valvontatarpeen.

Yritysten rahoitusosuus yhteisöveron tuotosta

Edellä mainituista syistä esitämme, että jos yritykset otetaan mukaan Ylen rahoitukseen, yritysten rahoitusosuus kerätään yhteisöveron tuotosta.

Maksurahoitus jakautuisi tällöin yrityksille yleisten veronmaksuperusteiden mukaisesti. Ratkaisulle ei pitäisi olla budjettitaloudellista tai perustuslaillista estettä. Yritysten yle-vero tilitettäisiin joka tapauksessa valtiolle yhteisöveron tuoton yhteydessä ja ns. pysyviä menoja varten perustetaan muutoinkin rahastoja, joita joudutaan käyttämään.

Vaihtoehtoa, jossa maksu porrastettaisiin liikevaihdon sijaan yrityksen tuloksen perusteella esim. 2-portaisella maksulla, emme ole tarkastelleet osittain samojen byrokratiaongelmien vuoksi kuin liikevaihtomallissa.

Jos liikevaihtoon sidottua yle-veroa pidetään em. ongelmista huolimatta ainoana mahdollisena ratkaisuna, katsomme, että veron kertaantumisen estämiselle kotitalouden ja pk-yrityksen kesken tulisi joka tapauksessa luoda ratkaisu. Tällainen voisi olla YEL-määritelmän käyttönotto omistajavetoisissa yrityksissä siten, että saman YEL-yrittäjän osalta vain kotitalouteen maksettu maksu olisi riittävä. Verohallinto käyttää YEL-yrittäjätietoa sairausvakuutusmaksujen perinnässä ja tieto on siksi jo nykyisin rekisteröitynä Verohallinnolla.

Yhteenveto

Katsomme, että jos yritykset otetaan mukaan Ylen rahoitukseen, oikea tie on kerätä yritysten rahoitusosuus yhteisöveron tuotosta. Jos kuntien ja seurakuntien jako-osuuksia muutetaan samalla, nettovaikutus yhteisöverokannassa olisi 0,058 %-yksikköä (huomioitu veron vähennyskelpoisuus).

Yhteisöverokantaa, joka laski vuoden 2012 alusta 24,5 %:iin, ei liene tarkoituksenmukaista korottaa Ylen rahoitusosuuden kattamiseksi. Ratkaisuun voidaan kuitenkin varautua sisällyttämällä 20 milj. euron rahoitustarve (2 milj. euron keräyskulut jäisivät pois) yhteisöverokannan seuraavan tarkistamisen yhteyteen.

Rahoitus voitaisiin toteuttaa väliaikaisesti esim. arvonlisäveron tuotosta, mikä tarjoaisi sillan lopulliseen järjestelmään siirtymiselle.

SUOMEN YRITTÄJÄT

Jussi Järventaus
toimitusjohtaja

Anna Lundén
johtaja