Osinkoverotuksen kehittäminen
Hetemäen työryhmä
Kuuleminen Säätytalolla 11.3.2010
Yleisarviot osinkoveroselvityksistä
1) Suomen Yrittäjät pitää yrittäjyyden kannustinten ja yrittäjämotivaation säilyttämistä ja parantamista verouudistuksen tärkeimpänä tavoitteena. Suomessa ei tämän vuoksi tule siirtyä verotyöryhmän esittelemien osinkoveromallien mukaiseen verotukseen, vaan lähtökohtana tulee säilyttää nykyisenlainen pk-yritysten maksamien osinkojen verotus.
Kaikkien verokeskusteluun tuotujen mallien suurimpana heikkoutena olisi riittävien yrittäjäkannustimien puute tai niiden merkittävä heikkeneminen niissäkin vaihtoehdoissa, joissa osinkojen yhdenkertainen verotus sidottaisiin edelleen yrityksen nettovaroihin. Osinkomallit eivät ottaisi huomioon sitä, että yritystoimintaan liittyy riskinotto, jolloin omaan yritykseen sijoitetulle pääomalle ja työlle tulee saada kohtuullinen tuotto. Ehdotetut mallit eivät tämän vuoksi kannustaisi enää riskinottoon ja investoimaan omaan yritykseen.
Vaihtoehtojen toteuttaminen esitetyssä muodossaan vaikuttaisi siksi heikentävästi pk-yritysten taserakenteisiin ja johtaisi tätä kautta kevyempiin ja velkapainotteisiin taseisiin. Tällaisella verotuksen painopisteen siirtämisellä voi olla arvaamattomia vaikutuksia yritysten talouden kestävyyteen.
2) Nykyistä verojärjestelmää moititaan selvityksissä mm. siitä, että se suosii aineellista pääomaa tai rahoitusvarallisuutta osaamisen tai inhimilliseen pääomaan kohdistuvien investointien kustannuksella, ja että nykyiseen verojärjestelmään näyttäisi tämän vuoksi sisältyvän suuria tehokkuusongelmia.
Tällaisille väitteille ei esitetä näyttöä tai viitteitä muihin tutkimuksiin, vaan ne näyttävät perustuvan kirjoittajien tuntumaan. Päinvastoin kuin selvityksessä esitetään, yritysten taseet ja investointitoiminta näyttävät kuitenkin myös yritystilastojen valossa tällä hetkellä erittäin terveiltä (SY:n selvitys yritysten taserakenteiden muutoksesta 2003–2007).
Yritysten pääomat ovat kohtuullisella noin 40 %:n omavaraisuustasolla, mutta myöskään ns. laiskaa rahaa ei ole jäänyt yhtiöihin, vaan varoja on käytetty investointeihin, joiden tuotto on ollut keskimäärin hyvällä tasolla. Myös väitteet, joiden mukaan nykyinen verojärjestelmä kannustaisi investoimaan ns. toisarvoiseen omaisuuteen kuten tauluihin tai vapaa-ajanmökkeihin, ovat aiheettomia. Tällaisiin yritysvarallisuuden ulkopuolisiin sijoituksiin voidaan jo nykyisin puuttua tehokkaasti peiteltyä osingonjakoa, veronkiertoa ja luontoisetuja koskevilla säännöillä, jotka ovat verotuksellisesti kalliita.
Teorialle, jonka mukaan t&k-menoihin ei investoitaisi, koska ne eivät kertaluonteisina kuluina lisää yritysten nettovarallisuutta, ei siksi myöskään ole näyttöä. Yrittäjät hakevat tyypillisesti investoinneista tuottoja, joihin liittyy korkea tuottoaste ja tutkimus- ja kehitysinvestoinnit ovat käytännössä näissä vahvasti edustettuina. Jos kuitenkin halutaan erityiskannustimia myös inhimilliseen pääomaan kohdistuviin investointeihin, näitä voidaan liittää myös nykyjärjestelmään.
Verojärjestelmää ei kuitenkaan tulisi muuttaa viemällä keskustelua väärään suuntaan investointien tehottomuudesta tai pääomakustannuksista. Tämän sijaan tulisi keskustella yritysten investointihalukkuudesta, joka on ollut nykyjärjestelmässä kohtuullisella tasolla. Samoin tulisi keskustella työllisyydestä, yrittäjäriskin palkitsemisesta ja yritysten vahvuuden pitämisestä korkealla.
3) Työryhmän laskelmat osoittavat myös, että uudistuksen vaikutukset iskisivät pahimmin pienimpiin yrityksiin. Verotus kiristyisi kaikissa malleissa vähintään joka toisessa pk-yrityksessä, täydessä kahdenkertaisessa verotuksessa jopa kahdessa kolmasosassa pk-yrityksistä. Keskimääräinen kiristyminen olisi huomattavaa ja vaihtelisi 28–50 %:n välillä, mediaanilla mitattuna kiristys olisi 12–19 %.
Suurimmissa yrityksissä sen sijaan huomattava osa hyötyisi uudistuksesta ja verotus kevenisi kaikissa malleissa sitä enemmän, mitä suuremmasta kokoluokasta on kyse. Ero pienten ja suurten yritysten verotuksen kiristymisessä johtuisi laskelmien mukaan siitä, että pienimmät yritykset eivät hyötyisi yhteisöveron alentamisesta, mutta kärsisivät voitonjaon verotuksen kiristymisestä. Tämän taustalla on mm. se, että voitot ovat suurissa yrityksissä usein suuremmat suhteessa jaettuihin osinkoihin, lisäksi pienyrityksissä nostetaan korvauksia omasta työstä myös palkkana, jolloin yhtiössä verotetut voitto-osuudet ovat matalampia. Verotuksen painopisteen siirtämisen yritystasolta henkilöverotukseen voidaan siksi arvioida iskevän juuri pienimpiin yrityksiin voimakkaimmin.
Myös valtiontalouden näkökulmasta yhteisöverokannan alentaminen 22 %:iin merkitsisi yhtiöiden verojen keventymistä noin 800 miljoonalla eurolla. Listaamattomien yritysten osinkoverotus kiristyisi sen sijaan mallista riippuen noin 300 – 500 miljoonalla eurolla, pörssiyhtiöiden enimmillään noin 100 miljoonalla eurolla, kaikissa malleissa pörssiosinkojen verotus ei muuttuisi. Kaikki uudet mallit johtaisivat käytännössä siihen, että pk-yritysten ja yrittäjien veroja korotettaisiin ja tästä syntynyt rahoitusvara menisi alenevan yhteisöverokannan rahoitukseen ja voimakkaimmin suurimpien yritysten hyväksi.
4) Selvityksessä epäillään myös, että osinkoverotuksen merkitys ei ehkä olisi suuri ja että esimerkiksi kotimaisia investointeja ajatellen yhteisöverolla olisi suurempi merkitys. Pk-yrityksiä tarkasteltaessa tulee kuitenkin tarkastella kokonaisuutena yrityksen ja yrittäjän maksamaa veroa, sillä tosiasiassa on kyse samasta suunnitteluyksiköstä. Yrittäjälle yrityksestä ulos otettavan tuloksen verotuksen taso on olennainen, koska yrityksen tulee tuottaa tuloa omistajalleen. Osinkoverotuksella on siksi merkittävä kannustevaikutus ja sen korottaminen karsii pk-yritystoimintaa sekä pk-yritysten kasvuhaluja ja mahdollisuuksia.
Pk-yritysten omien pääomien puutteen arvioitiin olleen keskeinen syy siihen, että yrityksiä kaatui runsaasti 1990-luvun lamassa. Sen jälkeen käyttöön otettiin osinkoverotus, joka palkitsee yrityksen omavaraisuuden vahvistamista. Tämä on vaikuttanut siihen, että yrityksillä on ollut myös nykyisessä taantumassa parempi pohja sopeutua talouden äkilliseen muutokseen ja nettovarallisuuden kasvattaminen on koitunut monen yrityksen pelastukseksi.
Jos osinkoveroa korotetaan, yritykset todennäköisesti pienentäisivät osingonjakoa ja omistajat nostaisivat tuloksia myyntivoittona myymällä yrityksen. Tällä voisi olla merkittäviä vaikutuksia pk-yrityskulttuuriin nopeutuvien omistajavaihdosten myötä ja se merkitsisi paluuta aikaan ennen vuoden 1993 verouudistusta, joka ei ole toivottavaa.
Osinkoverotuksen kiristyminen vaikeuttaisi myös meneillään olevia sukupolvenvaihdoksia, jotka toteutetaan lähes aina yrityskauppoina ja rahoitetaan yrityksestä nostetuilla osingoilla ja lainalla. Jos osinkoverotus kiristyy, takaisinmaksuajat pitenevät ja yritysten muu rahoituksensaanti vaikeutuu.
5) Työllistämisen painopiste on pk-yrityksissä, jotka eivät pörssiyhtiöiden tavoin siirrä toimintaansa pois Suomesta. Pk-yritysten omistajakanta koostuu myös lähes yksinomaan suomalaisista, joiden tuloverot, kulutus- ym. verot jäävät pääosin Suomeen. Kansainvälisesti toimivien yritysten työllistämiseen liittyvät verot ja osinkoverot siirtyvät sen sijaan merkittävissä määrin ulkomaille. Myös tällainen yhteiskunnan rahoituspohjaa heikentävä vaikutus tulee huomioida uudistuksessa.
Koska kaikki vaihtoehdot johtaisivat etenkin pk-yritysten heikentymiseen, niiden velkarahoituksen kasvuun ja siitä johtuvaan toimintaolosuhteiden heikkenemiseen, katsomme, että ne ovat työllisyyden ja hyvinvointivaltion rahoituksen turvaamisen kannalta nykyistä huonompia. Tällaista yrittäjyyteen ja yhteiskunnan rahoituspohjaan heikentävästi vaikuttavaa uudistusta ei sen vuoksi tule toteuttaa. Pk-yritysten tulisi tämän sijaan antaa etenkin nykyisessä tilanteessa toimia mahdollisimman vakaissa oloissa. Myös rahoitusmarkkinoiden yllätysten takia riittää vielä ongelmia ilman, että niitä luodaan lisää yritysten toimintaolosuhteiden merkittävillä muutoksilla.
Yksityiskohtaiset arviot osinkoveromalleista
1. Klassinen kahdenkertainen verotus
Puhtaassa klassisessa järjestelmässä yhtiön tai osakkaan verotusta ei lievennettäisi lainkaan. Jos yhtiöverokanta on 22 % ja osinkoverokanta 30 %, osingon kokonaisvero olisi 45,4 %.
Klassisen kahdenkertaisen verotuksen heikkoutena olisi, että
– Malli ei sisällä erityistä kannustinta yrityksen pääomien vahvistamiseen ja omaan yritykseen sijoittamiseen, paitsi silloin, jos jakamattomaan tuloon sovellettaisiin selvästi matalampaa verokantaa kuin ulos jaettavaan osinkoon. Tällaista ei kuitenkaan ole näköpiirissä. Vaikka näin olisikin, niin silloinkin yrityksestä ulos otettavan tuloksen (osingon tai myyntivoiton) verotuksen taso olisi myös olennainen, koska yritys on perustettu tuottamaan tuloa omistajilleen.
– Malli voisi suosia niukkavaraisia palvelualan yrityksiä, joilla on niukasti nettovaroja ja osingot tämän vuoksi ovat pääosin ansiotulona. Jos osinko on aina pääomatuloa, tarvetta 90.000 euron rajalle ei myöskään olisi. Niin merkittävää verokantojen alentamista ei kuitenkaan ehdoteta, että malli muodostaisi riittävän kannusteen yrittäjien näkökulmasta.
– Malli suosisi sen sijaan velkarahoitusta, koska velkojen korot olisivat oman pääoman korvauksia laajemmin vähennettävissä. Huonon rahoitusmuotoneut-raalisuuden vuoksi se johtaisi velkavetoiseen kehitykseen, jossa yritysten rahoitusrakenteet heikkenisivät. Jos yritysten taserakenteet heikkenevät, yrityksillä on pienemmät puskurit ja vähäisempi riskinsietokyky, mikä voi johtaa etenkin taloustaantumissa heikkenevästi työllisyyteen ja nopeampiin irtisanomisiin.
– Malli olisi huono myös sijoitusmuotoneutraalisuuden kannalta, koska se suosisi muita yhteen kertaan verotettuja kohteita kuten vuokra- ja korkotuottoja omaan yritykseen panostamiseen verrattuna.
2. Mukailtu klassinen malli
Mukailtu klassinen kahdenkertainen malli olisi muutoin kuin klassinen, mutta siinä olisi omistajayrittäjille nettovaroista riippumaton pk-huojennus. Yrityksessä työskentelevä, perheensä kanssa yrityksen omistava yrittäjä saisi huojennuksen, jossa 35 % osingosta olisi nettovaroista riippumatta 30 000 euroon asti veronalaista pääomatuloa, ylimenevä osa olisi kokonaan pääomatuloa. Huojennetun osinkotulon vero olisi esitetyillä verokannoilla 30,2 %.
Mukaillun klassisen kahdenkertaisen verotuksen heikkoutena olisi, että
– Malli edellyttäisi aktiiviyrittäjille omaa määritelmää ja näiden verotuksen poikkeamista muista omistajista, mikä mutkistaisi verotusta. On parempi, että kaikilla omistajilla on samanlaiset säännöt. Muutoin voi syntyä vaikeita rajanvetotilanteita tai epäoikeudenmukaista verotusta eri kasvutilanteissa, joissa yritys ei tarjoa vielä esim. kokopäivätyötä kaikille omistajille.
– Malli ei sisällä myöskään verokannustinta yrityksen pääomien vahvistamiseen ja omaan yritykseen sijoittamiseen. Vähäriskisten sijoitusmuotojen vero olisi samalla tasolla, jos pääomaverokanta nostetaan 30 %:iin.
– Mallissa ei olisi yrittäjäkannustinta myöskään verrattuna palkkatulon verotukseen 30 000 euron tulotasolla, koska vastaavansuuruisen palkan verotaso on 20 % (v. 2010 veroperusteet).
3. ACE-malli
Malli olisi muutoin kuin klassinen kahdenkertainen malli, mutta yhteisöverokanta säilyisi 26 %:ssa ja yhtiön verotuksessa vähennettäisiin yhtiön oman pääoman perusteella laskettava vähennys (ACE-vähennys). Vähennys laskettaisiin kertomalla nettovarallisuus riskitöntä valtionlainakorkoa vastaavalla korolla ja yhtiön efektiivinen vero voisi laskea vähennyksellä 26 %:sta noin 22 %:iin. Mallia perustellaan neutraalisuuden parantamisella, koska se poistaisi velan ja oman pääoman eriävään verokohtelua ja alentaisi omalla pääomalla rahoitetun investoinnin pääomakustannusta.
ACE-mallin heikkoutena olisi, että
– Mallia sovellettaessa yhteisövero olisi lähtökohtaisesti 26 % ja se alenisi vain niillä, jotka voisivat hyödyntää ACE-vähennystä. Koska tulevissa veroratkaisuissa on odotettavissa yleinen yhteisöverokannan alentaminen ja myös muissa malleissa yhteisövero olisi suoraan alempi 22 %, malli olisi näihin verrattuna heikompi.
– Veromallia on pidetty myös valtion verokertymien kannalta ongelmallisena, koska se alentaisi merkittävästi yhteisöveron tuottoja.
4. Nykymalli modifioituna
Malli olisi muunneltu nykyjärjestelmästä siten, että listaamattomien yhtiöiden osinkojen jako pääoma- ja ansiotuloon tehtäisiin nettovarallisuuden ns. normaalituoton perusteella, jolloin nettovarallisuus kerrottaisiin keskimääräisellä valtion lainakoroilla. Laskelmissa on käytetty nykyisen 9 %:n tuottoasteen sijaan 3,5 %:n korkoa, joka on siis selvästi nykyistä matatalampi. Näin laskettu tulo olisi pääomatulo-osinkoa, josta 35 % olisi veronalaista pääomatuloa.
Muunnellun nykymallin heikkoutena olisi, että
– Malli johtaisi osinkoverotuksen kiristymiseen, mikä johtuisi riskittömään korkoon perustuvasta pääomatulon tuottoasteesta 3,5 % ja siitä, että ns. normaalituottoa vastaava osuus ei olisi kokonaan yhteen kertaan verotettua, vaan siitäkin 35 % verotettaisiin pääomatulona.
– Malli rinnastaisi omaan yritykseen sijoittamisen riskittömään sijoittamiseen ja sen suurin ongelma olisi siksi, että se ei kannustaisi enää nykyiseen tapaan yrittäjyyteen.
– Malli suosisi myös muiden vaihtoehtojen tapaan velkarahoitusta, koska tämä olisi oman pääoman rahoitusta edullisempaa. Malli olisi huono myös sijoitusmuotoneutraalisuuden kannalta, sillä se suosisi muita riskittömämpiä ja yhteen kertaan verotettuja kohteita kuten vuokra- ja korkotuottoja omaan yritykseen sijoittamiseen verrattuna.
Osinkoverotuksen, jossa listattuja ja listaamattomia yrityksiä kohdellaan eri tavoin, on myös esitetty aiheuttavan kynnyksen yrityksen listautumiselle pörssiin. Pörssissä on kuitenkin nykyisin monia yrityksiä, joiden osakkeilla ei käytännössä käydä kauppaa ja jotka muodostavat myös riskin niille sijoittajille, jotka pörssin maineeseen luottaen arvioivat kaikkien pörssiosakkeiden olevan sijoituskelpoisia. Sen vuoksi pörssiin tulemisen kriteereiden lasku ei tosiasiassa palvele edes sellaisia pääomasijoittajia, jotka vaativat verotuksen erojen poistamista, sillä mitä enemmän epäkelpoja pörssiyhtiöitä tuodaan pörssiin, sitä enemmän pörssiuskottavuus heikkenee ja sitä vaikeampi uusia listauksia on toteuttaa. Käytännössä on näyttänyt, että verotukselliset edut on tällä hetkellä mitoitettu sopivasti ja lähinnä kvarttaaliseuranta sekä raportointivelvoitteet ja näistä aiheutuvat uudet kustannukset muodostavat kynnyksen listautumista suunnitteleville yrityksille.
Verotukseen uusia kannustimia nettovarallisuutta laajentamalla
Talouskriisin jälkihoidossa Suomella on erityinen haaste yritysten riskinottohalukkuuden kasvattamiseen siten, että yritysten työllistämismahdollisuudet paranevat. Jotta verotuksella ei tukahduteta talouden elpymistä, tulee yrittämiseen, yritysten kasvuun ja työllistämiseen liittyviä verokannusteita kyetä lisäämään. Nykyinen nettovarallisuuslaskenta tarjoaa mahdollisuuden kohdistaa yrityksille työllistämiseen ja kasvuun kannustamiseen liittyviä täydennyksiä.
Lisäämällä pääomatulon laskentapohjaan määräosa yrityksen 12 edellisen kuukauden aikana maksamista palkoista voidaan kohdentaa tehokas verokannustin työllistäviin pk-yrityksiin. Menettelyä noudatetaan jo nykyisin yhtymäverotuksessa ja myös Ruotsin yritysverotuksessa eräänä vaihtoehtona. Esitämme yhdenkertaisen osinkoverotuksen soveltamisalueen laajentamista työllistäviä yrityksiä kannustavalla tavalla siten, että
– Pääomatulojen laskentapohjana olevissa yrityksen nettovaroissa huomioidaan myös osa yrityksen maksamista palkoista.
Työryhmän selvitysten kritiikki kohdistuu myös aineettomiin investointeihin liittyvien kannustinten puutteeseen nykyjärjestelmässä. Verotukseen voidaan kuitenkin kehittää innovaatioita edistäviä kannustimia, joita voidaan kohdentaa – joko määräaikaisina tai pysyvinä erityiskannustimina – tutkimus- ja kehitystoimintaa harjoittaviin yrityksiin. Esitämme, että
– Nettovaroissa tulee huomioida yritysten tutkimus- ja kehitysmenot määräaikaisena tai pysyvänä kannustimena.
Viittaamme myös jo tällä hallituskaudella toteutettavaksi ehdottamaamme muutokseen, jonka mukaan yrittäjän tosiasiallinen sitoutuminen yrityksen toimintaan tulisi huomioida nykyistä paremmin siten, että yrityksen nettovaroja laskettaessa varoista jätetään vähentämättä pitkäaikaiset velat, joista yrittäjä on antanut henkilökohtaisen vakuuden. Näiden henkilökohtaisten sitoumusten kautta yrittäjä kantaa lopullisen vastuun yrityksen toiminnnasta ja varat ovat myös tosiasiallisesti sitoutuneet yrityksen toimintaan. Yritysveloista annetut henkilökohtaiset sitoumukset ovat luotettavasti selvitettävissä rahoituslaitosten lainailmoituksilla.
Yhteenveto
Vaikka osaan työryhmän selvittämistä osinkoverovaihtoehdoista voisi sisältyä myös joitakin myönteisiä kannustimia, katsomme, että työryhmän ehdotukset eivät tarjoa perusteita ehdotetunlaiseen yritysten toimintaympäristön ja yhteiskunnan rahoituspohjan muuttamiseen. Verouudistuksissa jatkuvuus on tärkeää ja tähän olemassaoleva järjestelmä sekä sen kehittäminen tarjoavat nähdäksemme parhaan vaihtoehdon. Ehdottamillamme kannustimilla täydennettynä nykyisellä verojärjestelmällä on edelleen parhaat edellytykset toimia pk-yritysten yritys- ja osinkoverojärjestelmän perusratkaisuna.
Suomen Yrittäjät ry