Toimenpide-ehdotuksia Hetemäen työryhmälle

Alivaltiosihteeri Martti Hetemäen työryhmä pohtii verojärjestelmän kehittämistä ja syksyn 2009 aikana erityisesti osinko-verotuksen uudistamista. Suomen Yrittäjät esittää näkemyksinään verojärjestelmän kehittämisestä seuraavaa:

1 Verotuksen neutraalisuus

Työryhmä on painottanut julkisuuteen tuomissaan kannanotoissa veroratkaisujen neutraalisuutta. Neutraalisuudella tarkoitetaan sitä, että verotuksen ei tulisi muuttaa toimijoiden käyttäytymistä. Neutraalilla verotuksella voidaan pyrkiä yleensä taloudelliseen tehokkuuteen mm. kansainvälisissä toiminnoissa. Myös esim. eri yritysmuotojen toiminnan osalta voidaan pyrkiä siihen, että vaihtoehtoiset toimintatavat ovat mahdollisimman samanarvoisia verojen perimisen jälkeen.

Verotuksella on kuitenkin myös muita tehtäviä kuin neutraali-suustehtävä. Vastakohtana puhutaan verotuksen ohjaustehtävästä. Ei-neutraaleilla veroilla pyritään usein tarkoituksellisesti muuttamaan resurssien kohdentumista eri toimintojen välillä. Malliesimerkki on ympäristölainsäädäntö, jolla on vahva ohjaava merkitys, ja ympäristöveroja käytetään alhaisista verotuotoista riippumatta. Verojärjestelmä voi myös suosia tosiasiallisesti esim. vieraan pääoman rahoitusta korkojen laajan vähennysoikeuden muodossa ja olla siten ohjaava, jos oman pääoman vahvistamiseen ei ole vastaavasti riittävästi kannusteita.

Käytännössä on katsottu, että koko verojärjestelmän tasolla ei ole mahdollista eikä tarkoituksenmukaistakaan saavuttaa täyttä neutraalisuutta. Veropolitiikka onkin usein juuri sen seikan määrittelyä, missä asioissa halutaan verotuksen olevan neutraalia tai missä määrin halutaan ohjata käytöstä.

Yrittäjyys on keskeinen kansantalouden voimavara. Pääasiassa yrittäjävetoiset pienet ja keskisuuret yritykset työllistävät jo nyt runsaat 60 % yritysten henkilöstöstä. Uusista työpaikoista noin 70 % syntyy pk-yrityksiin. Myös taloustutkijoiden piirissä on vakiintumassa käsitys, että kasvu ei tule tulevaisuudessa niinkään yksittäisistä menestysyrityksistä, vaan suuresta määrästä pieniä puroja. Yksilöiden merkitys korostuu kansantaloudellisena menestystekijänä.

– Yhteisen hyvinvoinnin kannalta on siis tarkoituksenmukaista luoda yrittäjyydelle verotuksellisesti suotuisat, kannustavat olosuhteet. Myös verotuksen keinoin on perusteltua tavoitella sitä, että yrittäjäksi hakeutuminen ja halukkuus kasvattaa yrityksiä on riittävää.

– Nykyinen verojärjestelmä sisältää yrittäjyyteen kannustavia elementtejä. Nettovarallisuuteen sidottu osinkoverotus ja 9 %:n pääomatulolaskenta ovat kannustaneet keräämään yrityksiin taloudellisia puskureita. Järjestelmä on osoittanut arvonsa nykyisessä, taantumassa ja on keskeinen syy siihen, että yrityskuolemien määrä on pysynyt tilanteeseen nähden kohtuullisena.

– Käsitys yrittäjien verotuksen edullisuudesta palkkatyöhön verrattuna on yrittäjien valtaenemmistön osalta virheellinen eikä perustu todellisiin tietoihin yrittäjien verotuksen tasosta (kts. jäljempää).

– Toisin kuin julkisuudessa käydystä keskustelusta on pääteltävissä, yrittäjän verotus tarvitseekin lisää kannustavuutta nykytilaan verrattuna. Erityinen haaste on lisätä halukkuutta ottaa yrityksen kasvattamiseen liittyvää riskiä.

2 Nykytilan kannustavuus ja kansainvälisiä referenssejä

Verokeskustelussa on yrittäjien verotuksesta annettu kuva suuri-tuloisesta, kevyesti verotetuista henkilöistä. Yhtäältä ei ole tuotu esiin koko yrittäjäkentän tilannetta eikä toisaalta kuvattu mahdollisen suurituloisuuden taustalla olevia tekijöitä ja yhteiskunnan hyötynäkökohtia. Syntyneen mielikuvan perusteella on luotu painetta verojärjestelmän muuttamiselle. Tämä verokeskustelu ei perustu todellisiin tietoihin yrittäjien verotuksen tasosta.
Tulotilastot osoittavat, että suurin osa eli yli 90 prosenttia suomalaisista yrityksistä on pieniä mikroyrityksiä, joiden veroaste ei ole niin suotuisa kuin julkisen keskustelun perusteella luulisi. Myös niiden oman pääoman pohja on pieni. Vuonna 2007 YEL-vakuutetuista yrittäjistä lähes 60 %:lla vuositulot vaihtelivat 15 000 – 55 000 euron välillä, vain 18 %:lla vuositulot olivat tätä korkeammat.

YEL-vakuutetuilla yrittäjillä ansiotulona verotettiin 70 % ja pääomatulona 30 %. Keskimääräinen yrittäjien veronalainen tulo oli 40 132 euroa ja kokonaisveroaste lakisääteiset vakuutusmaksut mukaan lukien 34,4 %. Keskituloisen yrittäjän veroaste vastaa kokonaisuutena keskituloisen palkansaajan veroa. Osinkotulojen muuttuminen merkittäväksi pääomatuloksi edellyttää myös varallisuuden runsasta kerryttämistä.

Usein jää huomiotta myös, että suurien, yhteen kertaan verotettujen osinkotulojen saaminen edellyttää runsasta yritysvaralli-suutta.

Yhteen kertaan verotettujen osinkojen 90 000 euron enimmäismäärän nostaminen edellyttää 1 miljoonan euron suuruisia nettovaroja, joita on erittäin harvalla. Listaamattomista yhtiöistä yli 90 000 euron osinkoja sai vuonna 2007 yhteensä 1137 YEL-vakuutettua. Kaikkiaan YEL-vakuutettuja oli 201 495 henkeä. Elinkeinotoiminnan keskimääräinen nettovarallisuus oli vuonna 2007 noin 40 000 euroa, yksityisten elinkeinonharjoittajien vain 11 600 euroa.

Pyrkimys yrittäjien ja pk-yritysten verotuksen kannustavuuteen on eri maissa pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Se ilmenee mm. EU-komission hiljattain rahoittamasta tutkimuksesta, johon on koottu hyviä verokäytäntöjä erityisesti kasvavien pk-yritysten rahoituksen näkökulmasta (Effects of Tax Systems on the Retention of the Earnings and the Increase of Own Equity, syyskuu 2008).

Taustalla on ajatus, jonka mukaan kasvua hakevien pk-yritysten oman pääoman kehittymistä tulee tukea verotuksessa, koska rahoitusehdot ovat niissä suuria yrityksiä epäedullisemmat ja myös rahoitusmarkkinat kehittymättömämmät. Esimerkkeinä pk-yritysten verohuojennuksista mainitaan Ruotsin voittovarausmenettely (25 %), alempien verokantojen soveltaminen pk-yrityksiin sekä Norjan ja Belgian normaalituottovähennykset.

Norjan ja Belgian veromalleista todetaan tosin, että niitä ei ole sovellettu pitkään ja niiden vaikutuksista on siksi vähän kokemuksia. Johtopäätösten mukaan verotuksellisia pk-kannusteita tulee kuitenkin käyttää, vaikka samat menettelyt eivät voi sovel-tua kaikkiin jäsenvaltioihin, (ks. Summary Report / 7. Conclusions).

Englannille laadittu Mirrlees Review-selvitys kannustaa omak-sumaan yhdenkertaiseen verotukseen perustuvan osinkoverotuksen sellaisessakin valtiossa kuin Englannissa, jossa ei toistaiseksi ole ollut tällaista käytössä.
EU:n tasolla on tehty myös huomio, jonka mukaan alenevat yhteisöverokannat ovat lisänneet yhteisöverojen tuottoja, eivät siis madaltaneet niitä. Toisaalta, ansiotulojen verokertymät ovat samaan aikaan alentuneet (ks. mm. European Commission: Taxation Papers 2008/ The corporate income tax rate-revenue paradox). Syiksi arvioidaan mm. elinkeinotoiminnan tulojen muuntumista yhtiötoiminnan tuloiksi (toiminimien yhtiöittäminen), yhteisöverotuottojen lisääntymisen mahdollistamaa ansiotuloverotuksen keventymistä ja mahdollisesti yrittäjyyden lisääntymistä EU-alueella.

3 Verotuksen oikeudenmukaisuudesta

Pyrkimys verotuksen oikeudenmukaisuuteen on luonnollinen tavoite. Oikeudenmukaisuuden tulkinta vaihtelee luonnollisesti suuresti tarkastelijasta ja tarkastelukulmasta riippuen. Haluamme kuitenkin kiinnittää huomiota erääseen, mielestämme suomalaisessa verojärjestelmässä tähän saakka yleisesti hyväksyttyyn oikeudenmukaisuusnäkökulmaan. Progressiivista tuloverojärjestelmää voidaan pitää osoituksena siitä, että Suomessa otetaan huomioon suhteellista verorasitusta määritettäessä veronmaksajan taloudellinen asema, ja veronmaksukyky.

Yrittäjän toimeentulo on palkansaajaan verrattuna huomattavasti epävarmempaa ja vaihtelevampaa, minkä lisäksi yrittämiseen liittyy sijoitetun pääoman menettämisriski. Yrittäjän veronmaksukyky on palkansaajaan verrattuna huomattavan vaihteleva. Samalla yrittäjän tulonmenetyksen riskiä tasoitetaan sosiaaliturvajärjestelmän avulla selkeästi palkansaajaa vähemmän. Niin ollen voidaan katsoa, että yrittämiseen palkkatyöhön verrattuna huomattavasti suuremman taloudellisen epävarmuuden takia on myös oikeudenmukaista, että yrittäjän verotus on palkansaajan verotusta keveämpää.

Myös suurituloisten yrittäjien osalta on syytä tuoda esille se, julkisessa keskustelussa usein täysin sivuun jäävä seikka, että useissa tapauksissa suurten tulojen saaminen on edellyttänyt vuosien, ehkä vuosikymmenten työtä ilman mahdollisuutta suuriin tuloihin. Useimmiten sellaiset yrittäjät ovat myös niitä, jotka itse riskejä ottamalla ovat tarjonneet työtä muille ja siten luoneet hyvinvointia yhteiskuntaan.

4 Nettovaroihin sidottu osinkoverotus on ollut looginen ja tulee säilyttää yrittäjyyden kannustimena

SY katsoo siten, että Suomessa vuodesta 1993 sovelletun eriytetyn ansio- ja pääomatulojärjestelmän taloudellinen runko on hyvä. Yrityksen nettovaroihin perustuva 9 %:n pääomatulolaskenta on sisältänyt kannustimen huolehtia yritysten omavaraisuudesta. Vuoden 2005 verouudistus, jolloin Suomi joutui luopumaan yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä, toi myös jatku-vuutta edelliseen verojärjestelmään, mikä on tärkeää verouudistuksissa.

Hetemäen työryhmä on tuonut keskusteluun mm. Norjan osinkoveromallin ja klassisen kahdenkertaisen osinkoverotuksen. Norjan tyyppinen veromalli merkitsisi huomattavaa muutosta erityisesti listaamattomien pk-yritysten verotukseen. Muutos pudottaisi osakeyhtiöiden yhteen kertaan verotetun tuoton nykyisestä 9 %:sta 3,5 %:iin. Se johtaisi siihen, että riskipitoisiin pk-yrityksiin ei kannattaisi enää sijoittaa, koska kompensaatio ei kata sijoittamiseen sisältyvää riskiä.

Sijoitukset kannattaisi sen sijaan siirtää vähäriskisiin kohteisiin. Se taas johtaisi pk-yritysten omavaraisuuden laskuun. Myöskään klassinen kahdenkertainen osinkoveromalli ei sisällä kannustinta yrityksen pääomien vahvistamiseen ja omaan yritykseen sijoittamiseen.

Keskusteluun tuotujen veromallien suurimpia heikkouksia ovatkin riittävien yrittäjyyskannusteiden puute. On sinänsä selvää, että mallien soveltuvuudessa on myös toimialakohtaisia eroja. Esimerkiksi, vaikka klassinen verojärjestelmä ei yleisesti ottaen sisällä riittäviä yrittäjyyskannustimia, se olisi omiaan suosimaan suhteellisesti aloja, joille ei kerry merkittäviä pääomia, kuten monilla palvelualoilla on laita. Mallista hyötyisivät lähinnä ideayhtiöt ja korkean osaamisen yritykset, kuten lääkäri- ja asianajajayhtiöt. Investoivat yritykset olisivat menettäjiä.

Nettovaroihin perustuva pääomatulolaskentamalli on kuitenkin myös palvelualojen yritysten kannalta oikealla tavalla kannustava, sillä myös niiden osalta on järkevää muodostaa yrityksiin kohtuullisia pääomia mm. työllistämiskyvyn ylläpitämiseksi myös vaikeina aikoina.

SY katsoo, että

– eriytetty ansio- ja pääomatulojärjestelmä tulee säilyttää yritysverotuksen perusratkaisuna. Samoin pk-yritysten maksamien osinkojen yhdenkertainen verotus tulee säilyttää yrittäjyyden kannustimena.

5 Muut lisäkannustinten tarpeet

Kuten edellä on todettu, nykyistä järjestelmää ei voi sen hyvistä puolista huolimatta pitää vielä riittävän kannustavana kansantalouden tarpeet huomioon ottaen. Kannustavuutta voitaisiin parantaa seuraavin, mahdollisesti vaihtoehtoisin keinoin.

Nettovarojen laajennus

Nettovaroihin perustuva pääoma- ja ansiotulojako suosii pää-omavaltaisia aloja, joilla on keskimäärin enemmän nettovarallisuutta kuin työvaltaisilla aloilla. Jotta pienyritystoiminta olisi nykyistä kannustavampaa, omistajan tosiasiallinen sitoutuminen yritykseensä tulisi huomioida paremmin.

Yrityksen nettovarallisuus lasketaan yritystoimintaan kuuluvien varojen ja velkojen erotuksena. Yrittäjän yksityinen omaisuus on kuitenkin yleensä yrityksen velkojen vakuutena. Vaikka nämä sitoumukset eivät näy yrityksen taseessa, ne merkitsevät voimakasta sitoutumista yrityksen toimintaan. Sitoumusten kautta yrittäjä myös kantaa lopullisen taloudellisen vastuun yrityksen toiminnasta.

Etenkin kasvua hakevien yritysten rahoitus toteutetaan myös yleensä aina osittain vieraalla pääomalla. Koska nettovarallisuuskäsite aiheuttaa nykyisin häiriötä oman ja vieraan pääoman rahoituksen välillä, myös velalla kasvaminen tulee ottaa nykyistä paremmin huomioon verotuksessa ja kohdentaa osinkoverokannustinta näin myös kasvuyrityksiin.

– Osinkoverotuksen nettovarallisuuslaskentaa tulisi kehittää siten, että osakeyhtiön nettovaroissa huomioidaan myös yrityksen velkojen vakuutena oleva omaisuus siltä osin, kuin vakuuksia vastaan on nostettu yritystoiminnan rahoittamiseen käytettyä lainaa.

Palkkalisäys nettovaroihin

Yhdenkertaisen osinkoverotuksen soveltamisaluetta voitaisiin laajentaa työllistäviä yrityksiä kannustavalla myös siten, että

– Pääomatulojen laskentapohjassa huomioidaan yrityksen maksamat palkat yhtymäverotuksessa jo nykyisin noudatetun käytännön tapaan.

Lisäämällä pääomatulon laskentapohjaan määräosa yrityksen 12 edellisen kuukauden aikana maksamista palkoista voidaan kohdentaa verokannustin erityisesti työllistäviin pk-yrityksiin.

6 Jako listautuneisiin ja listautumattomiin yrityksiin ei nykyisin ongelma

Nykyistä, yhdenkertaisen verotuksen mahdollisuutta on kritisoitu mm. sillä, että se luo kynnyksen listautua pörssiin omistajien näkökulmasta. Nähdäksemme kynnysvaikutusta on vahvasti liioiteltu. Niiltäkin osin, kuin kynnysvaikutusta ehkä on, sen painoarvo on mielestämme huomattavasti vähäisempi kuin ne kielteiset vaikutukset, mitä kymmenien tuhansien yrittäjien verotuksen kiristämisellä siitä syystä olisi.

Omistajan näkökulmasta listautumisella tavoitellaan paitsi pääomahuoltoa, varsin usein myös listautumista edeltävän omistajajoukon omistaja-arvon nousua. Vain harvoin osinkoverotuksen kiristyminen muodostaa siinä harkinnassa ratkaisevan esteen. Lisäksi on syytä kiinnittää huomiota siihen, että pelkästään pörssiyhtiöiden nykyiset tiedottamisvelvollisuudet saattavat merkitä omistajille suurempaa kustannusta kuin listautumista seuraava osinkoverotuksen kiristyminen.

Yhdenkertaisen verotuksen 90 000 euron rajan toimiminen yritystoiminnan tosiasiallisena kasvun esteenä tulisi sen sijaan selvittää ja tehdä aiheelliset johtopäätökset. Varallisuus, joka tuottaa yrittäjälle osinkoja yli yhdenkertaisen verotuksen 90 000 euron rajan, on yrittäjän näkökulmasta omassa yrityksessä verotuksellisesti huonommin sijoitettuna kuin sijoitukset ulkopuolisiin kohteisiin.

SUOMEN YRITTÄJÄT

Jussi Järventaus
Toimitusjohtaja

Anna Lundén
Johtaja