Tulevaisuusselonteko (VNS 7/2013)

Eduskunta
Valtiovarainvaliokunta

Eduskunnan valtiovarainvaliokunta on pyytänyt Suomen Yrittäjiltä lausuntoa valtioneuvoston tulevaisuusselonteosta (VNS 7/2013). Lausuntonaan Suomen Yrittäjät esittää asiasta seuraavan.

1. Yleistä

Selonteossa todetaan, että tarkoituksena on linjata periaatteita, jotka ovat merkityksellisiä Suomen ja suomalaisten hyvinvoinnin turvaajana. Selonteossa ei siis esitetä toimenpideohjelmaa yksittäisten ongelmien ratkaisemiseksi.

Periaatelinjaukset perustuvat laajaan taustatyöhön ja tuoreeseen tutkimusmateriaaliin. Selonteossa esitetään taustatöihin perustuvia kuvauksia tulevaisuuden kehityssuunnista ja linjataan tärkeimmät kestävän kasvun edellytykset. Tarkasteluajanjakso on vajaat kaksikymmentä vuotta, sillä visio on kiinnitetty vuoteen 2030.

Suomen Yrittäjät (SY) pitää hallituksen selonteossa esitettyä toimintaympäristön muutoskuvausta relevanttina. Olennaista on, että globalisaatio on muuttanut toimintaympäristöä radikaalisti ja sekä muutosten nopeus että voimakkuus tulevat lisääntymään. Suomen on siksi huolehdittava kilpailukyvystään uusin keinoin.

SY yhtyy pitkälti selonteossa esitettyihin johtopäätöksiin Suomen haasteista ja menestyksen edellytyksistä. Pidämme oikeansuuntaisena sitä, että selonteossa painotetaan yrittäjyyden ja monipuolisen yritystoiminnan merkitystä Suomen tulevaisuuden kannalta keskeisenä.

2. Yksityiskohtaisia kommentteja

2.1 Visio vuodelle 2030

Visiossa käsitellään muun muassa Suomen kestävyysvajetta. Selonteon sivulla 14 esitetään asiasta keskeisiä havaintoja ja johtopäätöksiä: ”Kestävyysvajeen paikkaamiseksi olennaisinta on luoda rakennemuutoksilla edellytyksiä tulevaisuuden taloudelliselle kasvulle. Julkinen valta voi luoda edellytyksiä ja kannusteita monipuoliselle, kilpailukykyiselle ja kasvuhakuiselle yritystoiminnalle, joka synnyttää lisää yksityisrahoitteisia työpaikkoja. Samoin julkisin päätöksin voidaan tukea ja kannustaa tuottavuuden kehittämistä kaikilla sektoreilla ja vaikuttaa työvoiman tarjontaan.”

Yhdymme selonteossa esitettyyn. Katsomme, että kestävyysvajetta on paikattava nopeasti tehtävillä uskottavilla päätöksillä, jotka viedään jämäkästi täytäntöönpanovaiheeseen. Veronkiristyksille ei tässä yhteydessä ole enää mahdollisuuksia, sillä ne heikentävät talouskasvun edellytyksiä olennaisesti.

Selonteon jaksossa 8 asemoidaan julkista sektoria kestävän kasvun tukena. Jo tässä yhteydessä – osana vision arvioimista – SY korostaa, että Suomen julkisen sektorin tulisi keskittyä yritystoiminnan mahdollistamiseen. Meillä julkinen sektori on laaja ja sen tehtävät ovat moninaiset. Varsinaisten julkisten tehtävien ohessa julkinen sektori muun muassa osallistuu elinkeinotoimintaan markkinatilanteessa.

Suomen kokonaisedun mukaista olisi, että julkinen sektori pidättyisi elinkeinotoiminnasta ja keskittyisi yritystoiminnan edellytysten parantamiseen. Tämä näkökulma korostuu jatkossa, kun digitaalitalous etenee, ja valtiot kilvoittelevat yritysten sijaintipaikoista uudessa tilanteessa.

2.2 Keskeisiä tulevaisuuden muutoksia

Selonteossa tiivistetään tärkeimpiä tulevaisuuden muutostrendejä Suomen hyvinvoinnin kannalta. Keskeinen muutos on digitaalimurros, joka vaikuttaa syvällisesti kansalaisten arkeen ja hyvinvointiin. Jakson lopussa päädytään erinäisiin johtopäätöksiin, muun muassa siihen, että Suomen on erityisen tärkeää olla aloitteellinen ja tiiviisti mukana EU:n päätöksenteossa.

SY toteaa yllä kuvatun johtopäätöksen olevan oikea. Suomen aseman vahvistaminen edellyttää selkeätä omaa agendaa EU:ssa ja kansainvälisessä yhteistyössä laajemminkin. Rakentava yhteistyö toimii Suomen eduksi. Pieni maa ei menesty protektionistisella politiikalla tai eristäytyvällä politiikalla. On myös oltava oikealla tavalla itsekäs. Siten esimerkiksi EU-sääntely on toteutettava kansallisessa sääntelyssä kilpailuetuja hakien, ei sääntelykuormaa kansallisesti lisäten.

2.3 Suomen edellytykset kestävälle kasvulle

Selonteon mukaan (s. 26): ”Tulevaisuudessa Suomen kaltaisen maan on yhä vähemmän perusteltua valtion tasolla määritellä tai valita kasvun aloja. Suomen pitää luoda edellytyksiä kasvulle ja varmistaa kasvun kestävyys luomalla mahdollistava toimintaympäristö ja -kulttuuri sekä pelisäännöt.”

Yhdymme selontekoon näiltä osin. Katsomme, että valtion asiana on rakentaa yrittäjyydelle ja yritystoiminnalle mahdollisimman kannustava ja kilpailukykyinen toimintaympäristö. Valtio ei voi määritellä tulevaisuuden voittajatoimialoja, mutta rahoitus- ja yrityspalvelujärjestelmiä on kehitettävä riskinottoa ja kasvua voimakkaammin kannustaviksi.

2.4 Suomi houkuttelevana toimintaympäristönä yrityksille

Selonteko on oikeassa todetessaan (s. 31), että ”hyvin toimivassa ja kilpailullisessa taloudessa yritykset pitävät huolen valtaosasta innovaatioiden synnystä. Kasvun edellytykset luodaan hyvällä koulutuksella ja perustutkimuksella yhdessä vakaan ja kannustavan talouspolitiikan kanssa.” Kasvuyritystoiminnan edellytyksiin kiinnitetään erityistä huomiota (s. 32): ”Innovatiivisten ja kasvuhakuisten yritysten kannustamiseksi täytyy parantaa yrittäjämäisen riskinoton edellytyksiä.”

Selonteossa esitetään eräitä tulevaisuuden yrittäjyyspolitiikan peruslinjauksia (s.33). Ne ovat kiteytettävissä seuraavasti:

– houkutteleva ja vakaa toimintaympäristö kaikenlaisille yrityksille
– hyvät puitteet aloittaville kasvuhakuisille yrityksille
– innovaatiotoiminnan ja elinkeinorakenteen monipuolisuuden turvaaminen kasvuyritystoimintaa kannustamalla
– mahdollisimman helppo yritysten käynnistäminen ja kasvattaminen
– epäonnistumisen hyväksyvä ilmapiiri
– selkeä ja tarkoituksenmukainen sääntely

Lisäksi selonteossa todetaan (s. 33), että kasvuyrityksiä on Suomessa liian vähän ja että pienet ja mikroyritykset ovat tärkeitä työllistäjiä.

Selonteon havaintoja ja niistä johdettuja periaatteita voi pitää oikeansuuntaisina. Tosin on todettava, että Suomen elinkeinorakenne ei poikkea olennaisesti esimerkiksi muiden EU-maiden yritysrakenteesta. Meillä keskisuuria yrityksiä on kuitenkin jonkin verran vähemmän kuin relevanteissa vertailumaissa. Tätä voidaan pitää yhtenä Suomen yrittäjyys- ja elinkeinopolitiikan suurista haasteista.

Keskisuurten yritysten osuutta – joka on tällä hetkellä prosentin luokkaa yrityskannasta – saadaan lisättyä kasvuyrittäjyyttä tukevalla ja kokonaisuutena yrittäjyysmyönteisellä elinkeinopolitiikalla. Olennaista on silloinkin, että kasvuyrityspolitiikkaa ja perusyrittäjyyspolitiikkaa ei pidä nähdä vastakkaisina tavoitteina. Yhteiskunnan on tarkoituksenmukaista huolehtia selonteon linjausten mukaisesti siitä, että Suomi on kaikenlaisille yrityksille houkutteleva toimintaympäristö.

Selonteon kommenttia, jonka mukaan Suomessa on liian vähän kasvuyrityksiä, on syytä tarkastella hieman tarkemmin. Suomessa ei ole epätavanomaisen vähän kasvuyrityksiä, jos tarkastellaan koko yrityskannassa tapahtuvaa kasvua. Suomen haasteena voidaan pitää sitä, ettei meillä ole ”tarpeeksi” nopean kasvun kansainvälisiä huipputeknologian yrityksiä.

Kasvuyrityskeskustelussa on hyvä huomata sekin, että yleensä tutkimukset, selvitykset ja tilastot kattavat vain yli 10 henkilön yritysten kasvun. Niinpä esimerkiksi peräti 93 % suomalaisista yrityksistä jää kokonaan kasvukeskustelun ulkopuolelle, jos se rajataan koskemaan vain yli 10 henkilön yrityksiä.

Edelleen on syytä todeta, että pk-yritysbarometrin (kevät 2014) mukaan pk-yrityksistä 9 % on voimakkaasti kasvuhakuisia ja 39 % ilmoittaa kasvavansa mahdollisuuksien mukaan. Näin siis liki puolet kaikista pk-yrityksistä ilmoittautuu kasvuhakuisten yritysten joukkoon. Teollisuusyrityksissä kasvuhakuisuus oli kaikkein vahvinta, sillä 13 % teollisuusyrityksistä oli voimakkaasti kasvuhakuisia ja 46 % kasvaa mahdollisuuksien mukaan.

Mitä tulee Suomeen yritysten toimintaympäristönä, on asiallista ottaa lähtökohdaksi se, että yrittäjyysympäristömme on hyvää kansainvälistä tasoa. Suomi menestyy hyvin erilaisissa kilpailukykymittauksissa. EU:n komissio julkaisee Small Business Act -tiedonantoon (COM 2008 394 final) perustuvan niin sanotun SBA Fact Sheet –asiakirjan vuosittain. Suomi on ollut Fact Sheet –asiakirjan indikaattoreilla tarkasteltuna paras EU-maa joka kerran, kun vertailuja on tehty.
Suomen yrittäjyyspolitiikan ajankohtaiset haasteet liittyvät tarpeeseen huolehtia verotuksen kannustavuudesta kasvun ja riskinoton suhteen, työmarkkinoiden rakenteiden jäykkyyksien purkamisesta ja liialliseksi käyneen sääntelytaakan keventämisestä. Kaikkien näiden haasteiden kohdalla yhteiskunta voi madaltaa yrittäjyyden ja kasvun kynnyksiä. Yrittäjyysympäristön vahvistamisen tulisi olla myös Suomen EU-poliitikan kärkitavoitteita, sillä sääntelystä arviolta 70 % tulee nykyisin EU:sta.

2.5 Työn, oppimisen ja yrittämisen uusi liitto

Selonteossa todetaan, että työtehtävien globaali uusjako vaikuttaa syvällisesti yritystoiminnan arvoketjuihin. Muutokset vaikuttavat myös työelämään monin tavoin, sillä osaamisvaatimukset muuttavat muotoaan ja lisääntyvät. Selonteossa linjataan (s. 38) – lähinnä työvoiman tarjontaan liittyen – että ”jouston kasvattaminen vaatii julkisen sektorin päätöksiä, mutta ennen kaikkea jousto vaatii uusia yhteisiä pelisääntöjä ja uutta asennetta työelämään. Näitä on luotava kaikkien yhteistyönä.” Edelleen selonteossa katsotaan (s. 39), että ”kriittinen, huomiota vaativa kysymys on erilaisten yrittäjien kyky ja taito tähdätä kasvuun ja muiden työllistämiseen”.

Olemme selonteon kanssa samaa mieltä työmarkkinoiden rakennemuutoksen tarpeesta. Katsomme tosin, että tarvitaan kokonaisvaltainen rakennemuutos, jonka tavoitteena tulee olla jouston lisääminen ja siten pienten työnantajayritysten työllistämiskynnyksen madaltaminen. Viimeisten vuosien aikana työnantajayritysten lukumäärä on polkenut paikallaan, ja yritysten lukumäärän kasvussa on ollut kysymys yksinyrittäjien määrän lisääntymisestä. Työmarkkinoidemme rakenteet eivät kannusta uusia yrittäjiä ja yrityksiä työllistämään, vaan toimivat työllistämisen esteenä. Pääasiallinen vastuu näiden rakenteiden uudistamisesta on yhteiskunnalla, jonka tehtävänä on huolehtia lainsäädäntöjärjestelmästä.

Mitä tulee osaamisen kehittymiseen ja tulevaisuuden haasteisiin, on hyvä havaita, että yrittäjien koulutustaso on noussut merkittävästi viime vuosien aikana. Tekemämme – omaan jäsenkuntaamme kohdistettu, ajanjakson 2004-2013 kattava – selvitys osoitti muun muassa sen, että peruskoulupohjaisten yrittäjien osuus putosi miltei puoleen eli 20 prosentista 12 prosenttiin. Suuntana on ammatillisen koulutuksen, ammattikorkeakoulutuksen ja yliopistotasoisen koulutuksen osuuden selvä lisääntyminen. Johtopäätöksenä on, myös jatkossa on kiinnitettävä huomiota koko koulutusjärjestelmän kykyyn tukea yrittäjämäisiä toimintatapoja sekä uuden yrittäjyyden syntymistä ja yrittäjien edellytyksiin kehittää omaa osaamistaan.

2.6 Sivistyksen, yhteisöllisyyden ja osallisuuden merkitys

Selonteossa käsitellään olennaisia muutoksia yhteiskunnallisen osallistumisen ja osallistamisen muodoissa. Katsomme selonteossa todettuun yhtyen, että yhteisöllisyyttä ja osallisuutta rakennetaan yhä enemmän digitaalisten palveluiden varassa ja että julkinen sektori voi toimia tämän kehityksen mahdollistajana.

Jaksossa käsitellään (laatikko s. 45) kysymystä henkisen kulttuurin vahvistamisesta. Yhdeksi kestävän kasvun mallin rakentamisen kannalta ratkaisevaksi tekijäksi määritellään luovuuden kulttuuri, jonka synonyymi-ilmaisuna käytetään luovan yrittäjyyden kulttuuria. Tekstissä arvostellaan Suomen kulttuuria häpeän ja kateuden kulttuuriksi. Tämä pitää edelleen osittain paikkansa, vaikka yhteiskunnan suhtautuminen varsinkin epäonnistumisiin ja osin jopa onnistumisiin on muuttunut myönteisempään suuntaan viimeisten vuosien aikana. Suomella on jatkuvasti tarvetta kehittää parempia kannusteita riskinottajille ja onnistujille, sillä heidän menestyksestään hyötyy koko yhteiskunta.

2.7 Julkisen sektorin rooli

Selonteko maalaa julkiselle sektorille roolia digitaalisen infrastruktuurin rakentajana. Selonteko peräänkuuluttaa siirtymistä suunnittelukulttuurista tekemisen kulttuuriin. Haastavaa kysymystä julkisen sektorin, yksityisen sektorin ja kolmannen sektorin rooleista linjataan näin: ”Tarvitaan julkisen sektorin, järjestöjen ja yksityisen sektorin yhteistä sopimista vastuista ja rooleista, uusien toimintamallien kokeilemista käytännössä sekä resurssien jakamista uusilla tavoilla tämän mahdollistamiseksi.”

Selonteon linjaukset eivät ole vääriä. Niissä olisi kuitenkin ollut syytä tehdä se kaikkein tärkein periaate selväksi, että julkisen sektorin tärkein rooli on toimiminen yritystoiminnan mahdollistajana ja tätä kautta hyvinvoinnin edistäjänä. Nyt julkisella sektorilla on erittäin suuri merkitys myös palveluiden tuottajana, usein kilpailutilanteessa markkinoilla. Kestävän kasvun tavoitteiden näkökulmasta on välttämätöntä, että julkinen sektorin keskittyy omaan perustehtäväänsä. Tässä suhteessa niin valtiolla kuin kunnillakin on paljon tehtävää. Valtiolla on omistuksia noin puolessa sadassa yrityksessä. Kunnat omistavat noin kaksisataa liikelaitosta ja kaksituhatta yritystä. Kaikki liikelaitokset ja yhtiöt eivät toimi markkinoilla kilpailutilanteessa. Joka tapauksessa on selvää, että julkisen sektorin toiminta markkinoilla on laajaa ja se on omiaan aiheuttamaan neutraliteettiongelmia.

Antti Neimala
varatoimitusjohtaja