25.9.2012 klo 14:04
Lausunto

U-jatkokirje 14/2012 vp ehdotuksista Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiveiksi julkisista hankinnoista ja palveluja koskevista käyttöoikeussopimuksista

Eduskunta
Talousvaliokunta

Aluksi

Olemme esittäneet eduskunnalle näkemyksemme direktiiviuudistuksesta ja valtioneuvoston kirjelmästä kuulemistilaisuudessa 16.3.2012. Tässä vaiheessa keskitymme asioihin, jotka sisältyvät EU:n puheenjohtajamaan Kyproksen kompromissiesitykseen ja joista merkittävimpiä on tarkasteltu valtioneuvoston U-jatkokirjeessä.

Valtioneuvoston U-jatkokirjelmästä ilmenevistä kannoista

Valtioneuvosto kannattaa useimpia kompromissiesitykseen sisältyvistä muutoksista suhteessa komission alkuperäiseen lakialoitteeseen. Kirjelmästä on hieman vaikea saada selvää siitä, mikä on valtioneuvoston tarkempi, konkreettinen kanta erinäisissä kysymyksissä. Seuraavassa tarkastellaan SY:n näkemyksen mukaan keskeisimpiä valtioneuvoston kantoja sekä kirjelmän muita osia sekä esitetään niiden edellyttämät huomautukset.

Hankintojen valvonta

SY pitää hankintojen valvontaa äärimmäisen tärkeänä asiana. Valvonnan tehostaminen on välttämätöntä koko järjestelmän tehokkuuden, markkinoiden toimivuuden ja hankintoihin osallistuvien pk-yritysten kannalta. Sen vuoksi SY katsoo, että Suomen tulisi ottaa valvontaa koskeviin esityksiin kauttaaltaan selvästi myönteisempi kanta.

On syytä huomata, että valvonta on järjestettävä kaikissa EU-maissa siten kuin direktiivi edellyttää. Kyse ei ole yritysten kannalta – eikä sen pitäisi olla valtioneuvostonkaan kannalta – yksinomaan siitä, miten valvonta Suomessa järjestetään. Jos valvonta saadaan toimimaan koko sisämarkkina-alueella, suomalaisten yritysten mahdollisuudet viedä hyödykkeitään muihin EU-maihin paranevat merkittävästi. Toivomme, että eduskunta kiinnittää tähän valvonnan ulottuvuuteen huomiota omassa lausunnossaan.

Valtioneuvoston kannassa todetaan, että valtioneuvoston näkemyksen mukaan valvonnan sääntelyssä tulisi ottaa kompromissiehdotuksen mukaisesti jättää jäsenvaltioiden ratkaistavaksi, miten valvonta toteutetaan. Huomautamme, että asiaan liittyy hallituksen iltakoulussaan 19.9.2012 käsittelemä Terveen kilpailun edistämisohjelma. Ohjelmassa todetaan, että kilpailulakiin ehdotettu kilpailuneutraliteettia turvaava säännös ei kattaisi hankintatoimintaa, koska julkisista hankinnoista säädetään erityislainsäädännössä.

SY katsoo, että valvontatehtävä olisi mielekkäintä antaa perusteilla olevan uuden kilpailu- ja kuluttajaviraston tehtäväksi. Tämä olisi ollut syytä todeta valtioneuvoston kannassa ja siihen tulisi kiinnittää huomiota myös talousvaliokunnan lausunnossa. Terveen kilpailun edistämisohjelmassa on keskitytty kilpailuneutraliteetin parantamiseen ja todettu luontevasti, että julkisten hankintojen [valvonnan] sääntely ratkaistaan erikseen. Valvontaa tarvitaan ja sitä suorittamaan on määriteltävä vastuuviranomainen. Uusi kilpailu- ja kuluttajavirasto on ilman muuta paras vaihtoehto valvonnan järjestämiseksi Suomessa.

Hankintojen jakaminen osiin

SY on jo asian aiemmissa käsittelyvaiheissa esittänyt, että Suomen pitäisi ottaa myönteisempi kanta hankintojen jakamiseen osiin. Eduskunta painotti alkuperäistä U-kirjelmää käsitellessään tarvetta turvata pk-yritysten osallistumismahdollisuudet hankintoihin. Eduskunta suhtautui varauksellisesti ehdotusten absoluuttiseen rajaan ja epäselväksi jääneeseen perusteluvelvoitteeseen. Eduskunta ei sen sijaan edellyttänyt, että hankintojen osiin jakamista koskevaa sääntelyä kevennettäisiin tai vesitettäisiin yleisesti.

Hankintojen osiin jakamista koskeva säännös on koko lakialoitteen olennaisin yksittäinen uudistus pk-yrityksille, ja sen vuoksi siihen tulee mielestämme kiinnittää enemmän huomiota. Kun sääntelyn sitovuutta koskevaa ulottuvuutta on nyt pyritty selkeyttämään (ei mahdollista testata jakamista koskevaa päätöstä tuomioistuinmenettelyssä), on täysin perusteltua muuttaa perussäännös (art. 44) velvoittavammaksi. Tämän mukaisesti katsomme, että hankintayksiköt on lähtökohtaisesti velvoitettava jakamaan hankinta osiin säännöksen mukaisesti aina silloin, kun se on hankinnan tavoite huomioon ottaen tarkoituksenmukaista. Hankintayksiköille ei tule vain antaa mahdollisuutta jakamiseen. Toivomme, että talousvaliokunta linjaa asian tämän suuntaisesti omassa lausunnossaan.

Julkisen sektorin keskinäinen yhteistyö

Julkisen sektorin keskinäisen yhteistyön sääntely on direktiiviuudistuksen merkittävimpiä kokonaisuuksia. Valtioneuvoston kannan asiassa soisi muuttuvan tiukempaan suuntaan. Eduskunta piti lausunnossa U-kirjelmästä sääntelyn selkeyttämistä tärkeänä ja katsoi, että in house –toiminnan valvontaa ja väärinkäytöksiin puuttumiskeinoja on aiheellista kattavasti arvioida. Valtioneuvoston kannassa tämä näkemys ei näy selkeästi.

Jatkokirjelmä vaikuttaa suhtautuvan puheenjohtajamaan kompromissiehdotukseen varauksettoman myönteisesti niiltä osin kuin siinä lisätään julkisen sektorin mahdollisuutta keskinäiseen yhteistyöhön. Muutosten vaikutuksia markkinoiden toimintaan ei arvioida. SY katsoo, että suhtautumisen julkisen sektorin yhteistyömahdollisuuksien lisäämiseen hankintalain soveltamisalaa rajaamalla tulisi olla hyvin kriittistä. Huomautamme jälleen, että kyse ei ole vain Suomen markkinoiden toiminnasta, vaan sääntely vaikuttaa myös siihen, kuinka yritystemme rajat ylittävä toiminta sisämarkkinoilla pääsee kehittymään.

SOTE- ja vastaavat palvelut

Eduskunta totesi U-kirjelmää käsitellessään, että on tarkoin selvitettävä, kuinka sote-palveluiden muita palveluita korkeampi EU-kynnysarvo ja jättäminen vain yleisten syrjimättömyys- ja avoimuusperiaatteiden soveltamisen varaan vaikuttaa hankintojen toteuttamistapaan. Talousvaliokunta lausui: ”Lopputuloksena ei saa olla, että yksi keskeinen ja tulevaisuudessa kasvava julkisten varojen käytön kohde siirtyy käytännössä hankintasääntelyn ulkopuolelle.”

SY on asiasta talousvaliokunnan kanssa samaa mieltä. Jatkokirjelmän olennainen sisältö on, että Suomi hyväksyy hotelli- ja ravintolapalveluiden sääntelyn samalla tavoin kuin sote-palveluidenkin. Mielestämme lähtökohtana tulisi olla normaalien menettelyiden soveltaminen niin sote-palveluihin kuin muihinkin palveluihin, joita ehdotetaan nyt säänneltäväksi kevyemmin. Kaikki poikkeamat pääsäännöstä pitäisi perustella avoimesti, ja nyt tällaisia perusteluita ei ole esitetty.

Neuvottelumenettelyt

Olemme suhtautuneet kriittisesti neuvottelumenettelyiden liian väljään sääntelyyn, sillä neuvottelumenettelyt saattavat vaarantaa hankintojen läpinäkyvyyden ja tarjoajien yhdenvertaisen aseman. Emme pidä hyväksyttävänä, että neuvottelumenettelyn sääntelyä helpotettaisiin vieläkin pidemmälle kuin komission ehdotuksen mukaan tehtäisiin. Sen vuoksi katsomme, että Suomen tulee suhtautua kompromissiehdotuksiin kriittisesti.

Vähimmäismääräajat

Huomautamme, että tarjousten jättämisen vähimmäismääräajat olivat jo komission ehdotuksessa tarpeettoman lyhyitä pk-yritysten kannalta. Siksi pidämme määräaikojen lyhentämistä entisestään erittäin huonona aloitteena. Näiltä osin yhdymme jatkokirjelmässä esitettyyn.

Ympäristö- ja sosiaaliset näkökohdat

Ympäristö- ja sosiaalisten näkökohtien huomioon ottaminen hankinnoissa on yksi uudistuksen vaikeimmista ja poliittisesti eniten mielenkiintoa herättävistä kysymyksistä. Katsomme, että kaikkien tällaisten ”muiden” perusteiden lisäämiseen hankintalainsäädännössä on suhtauduttava kriittisesti. Perusteiden on joka tapauksessa aina liityttävä suoraan hankinnan kohteeseen.

Suomen Yrittäjät ry

Antti Neimala
EU-edustaja