Vakuutusten tarjoamisesta annetun direktiivin kansallista täytäntöönpanoa valmistelleen työryhmän loppuraportti

Sosiaali- ja terveysministeriö

Työryhmäraportissa ehdotetaan säädettäväksi laki vakuutusten tarjoamisesta, ja samalla ehdotetaan kumottavaksi vakuutusedustuksesta annettu laki. Lisäksi ehdotetaan muutoksia muun muassa Finanssivalvonnasta annettuun lakiin ja eräisiin muihin lakeihin.

Vakuutussopimuslakia ja Finanssivalvonnasta annettua lakia lukuun ottamatta työryhmän ehdottamat muutokset ovat lähinnä teknisiä. Ehdotetuilla muutoksilla pantaisiin täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi vakuutusten tarjoamisesta.

Keskeiset huomiot

Ehdotettavilla muutoksilla täytäntöönpantavan vakuutusten tarjoamista koskevan direktiivin tavoitteena on yhdenmukaistaa vakuutusten ja jälleenvakuutusten tarjoamista koskevat eri EU-jäsenvaltioiden kansalliset säännökset.

Nykytilan on todettu muodostavat esteitä vakuutusten ja jälleenvakuutusten tarjoamisen aloittamiselle ja harjoittamiselle. Direktiivissä pyritään poistamaan todettuja esteitä ja siten vahvistamaan henki- ja vahinkovakuutustuotteiden sisämarkkinoita. Direktiivi on niin sanottu minimidirektiivi, eikä sillä estetä jäsenvaltioita pitämässä voimassa tai ottamasta käyttöön tiukempia säännöksiä kuluttajien suojelemiseksi.

Suomen Yrittäjät kannattaa direktiivin tavoitetta lisätä kilpailua vakuutusten tarjonnassa. Pidämme niin ikään tärkeänä sitä, että kyetään takaamaan riittävä vakuutusalan asiakkaansuoja. Tästä huolimatta katsomme, ettei kaikelle ehdotetulle kansalliselle lisäsääntelylle ole tarvetta. Tämä kansallinen lisäsääntely on omiaan estämään markkinoiden toimintaa ja rajoittamaan kilpailua.

Erityistä huomiota kiinnitämme siihen, että ehdotus sisältää direktiivin tai kansallisen lainsäädännön tavoitteiden kannalta epätarkoituksenmukaisia tai tarpeettomia kieltoja.

Selkeä esimerkki tästä on kielto asiakasta suorittamasta vakuutusmeklarin palkkiota samalla laskulla vakuutusmaksun kanssa niin, että saatuaan suorituksen asiakkaalta vakuutusyhtiö tilittää meklarinpalkkion osuuden vakuutusmeklarille asiakkaan ja meklarin välisen sopimuksen mukaisesti.

Käsityksemme mukaan direktiivi ei tällaista kieltoa edellytä. Myöskään työryhmäraportissa ei löydy selkeitä perusteluja siitä, mihin tällainen kielto perustuu. Näkemyksemme mukaan palkkio sovitaan aina asiakkaan ja vakuutusmeklarin välillä, joten pelkkä sovitun maksun välittäminen ei voi käytännössä luoda riippuvuutta vakuutusyhtiön ja vakuutusmeklarin välille.

Käsityksemme mukaan myöskään ehdotettua vakuutusmeklarin asiakasvarojen käsittelyn kieltoa ei direktiivissä edellytetä. Kielto poikkeaa selvästi muusta vastaavantyyppisestä sääntelystä, kuten finanssialan lainsäädännöstä. Yleensä lainsäädännössä on vaatimus pitää asiakkaan varat erillään omista varoistaan. Mielestämme tässäkin tapauksessa vastaava vaatimus olisi riittävä.

Edellä mainittu kansallinen lisäsääntely perustellaan työryhmän loppuraportissa riittämättömästi. Tässä yhteydessä kiinnitämme huomiota muutenkin kansallisten ratkaisujen perusteluihin. Työryhmän loppuraportissa ratkaisuja perustellaan ylimalkaisesti ja puutteellisesti.

Suomen Yrittäjät esittää, että edellä mainittujen kansallisten rajoitusten tarkoituksenmukaisuutta selvitetään jatkovalmistelussa. Mikäli selkeitä niitä puoltavia seikkoja ei tule esiin, katsomme, ettei niitä tule esittää.

Suomen Yrittäjät

Mika Kuismanen Petri Malinen
pääekonomisti ekonomisti