2.12.2011 klo 10:30
Lausunto

Valtioneuvoston kirjelmä eduskunnalle ehdotukseksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteisestä eurooppalaisesta kauppalaista (KOM(2011) 635 lopullinen)

Eduskunta
Talousvaliokunta / lakivaliokunta

Eduskunnan talousvaliokunta on pyytänyt Suomen Yrittäjiltä lausuntoa otsikossa mainitussa asiassa, minkä johdosta esitämme lausuntonamme kohteliaimmin seuraavaa:

1. Aluksi

1.1 Ehdotuksella hyvät tavoitteet

Asiassa on kysymys Euroopan komission 11 päivänä lokakuuta 2011 antamasta ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteisestä eurooppalaisesta kauppalaista (CESL) ja ehdotuksen johdosta eduskunnalle annetusta valtioneuvoston kirjelmästä.

Komission ehdotuksen yleisenä tavoitteena on parantaa sisämarkkinoiden toteutumista ja toimintaa helpottamalla rajat ylittävän liiketoiminnan lisäämistä yritysten kannalta ja rajat ylittävien ostosten tekemistä kuluttajien kannalta. Tavoite voidaan komission näkemyksen mukaan saavuttaa ottamalla käyttöön itsenäiset, yhdenmukaiset sopimusoikeuden säännöt eli yhteinen Euroopan kauppalaki.

Suomen Yrittäjät suhtautuu sinänsä myönteisesti ehdotuksen tavoitteisiin ja katsoo – vaikka sisämarkkinoiden toimintaan vaikuttavat myös muut seikat kuin jäsenvaltioiden sopimusoikeudessa olevat erot – että kaikki voitava on tehtävä myös lainsäädännössä olevien sisämarkkinaesteiden purkamiseksi.

1.2 Sääntelytapa epäonnistunut

Komission esittämää sääntelyä vaivaa kuitenkin tulkinnanvaraisuus ja sekavuus, jonka keskeinen syy on se, että samalla asetuksella pyritään sääntelemään sekä kuluttajien ja yritysten välistä relaatiota (B2C) että yritysten keskinäisiä suhteita (B2B).

Suomen Yrittäjien näkemyksen mukaan tällainen kokonaisvaltainen lähestymistapa ei ole onnistunut, vaan edellä mainittujen oikeussuhteiden sääntely tulisi pitää toisistaan erillään. Erityisesti yritysten välisissä suhteissa yksittäisiä sopimusoikeuteen liitännäisiä markkina- tai muita ongelmia tulisi poistaa kohdennetulla ja tarkoin harkitulla sopimusoikeudellisella sääntelyllä (esim. yrityksiin kohdistuvan harhaanjohtavan markkinoinnin torjuminen).

1.3 U-kirjelmän kanta perusteltu – lisää painoarvoa yritysten välisille oikeussuhteille

Katsomme, että valtioneuvoston kirjelmästä ilmenevä varauksellinen suhtautuminen asetusehdotukseen on perusteltu. Kirjelmässä olisi kuitenkin hyvä selkeämmin tuoda esille se, että eurooppalaiseen sopimusoikeuteen tähtäävää hanketta on sen eri vaiheissa perusteltu nimenomaan pk-sektorin intresseillä.

Nyt kirjelmässä asiaa lähestytään ja käsitellään pääasiassa kuluttajanäkökulmasta, vaikka asetuksen soveltamisalaan kuuluvat myös yritysten väliset sopimukset. Asetuksen soveltamisalan eri oikeussuhteet olisi tärkeä tuoda selkeämmin esiin, sillä tällöin ehdotetusta sääntelykokonaisuudesta saa kattavamman kuvan, ja avautuu mahdollisuus analysoida sitä, voidaanko ehdotuksen taustalla olevat tavoitteet saavuttaa nyt käsillä olevalla instrumentilla.

Seuraavassa esitämme lyhyesti näkemyksemme keskeisistä sääntelyehdotuksen piirissä olevista oikeussuhteista ja sääntelyn vaikutuksista oikeusvarmuuteen.

2. Yritysten väliset oikeussuhteet

2.1 Iso yritys – pieni yritys ja Euroopan kauppalaki (B2SME)

Euroopan kauppalain eräs keskeisimmistä tausta-ajatuksista on heikomman sopijaosapuolen suojaaminen. Heikompi osapuoli yritysten välisissä suhteissa on useimmiten ison yrityksen sopijakumppanina oleva pk-yritys. Asetuksessa onkin todettu, että pk-yritysten on isompien yritysten kanssa toimiessaan käytännössä pakko hyväksyä isomman yrityksen tarjoama laki.

Ehdotuksen mukaisen Euroopan kauppalain luonne ja rakennelma on kuitenkin sellainen, että laki ei tosiasiassa suojaa pk-yrityksiä tavoitteidensa mukaisesti. Heikomman osapuolen suojaksi tarkoitetut pakottavat artiklat voidaan käytännössä sivuuttaa nimeämällä sopimus joksikin muuksi kuin Euroopan kauppalain mukaiseksi sopimukseksi.

Ehdotus ei paranna pk-yritysten asemaa heikompana sopimuskumppanina, ja asetuksen antamisen jälkeenkin pk-yritysten täytyy hyväksyä isomman yrityksen tarjoama laki – olkoon se sitten kansallinen laki, Euroopan kauppalaki tai sen osa.

2.2 Pk-yritysten väliset oikeussuhteet ja Euroopan kauppalaki (SME2SME)

Ehdotetun kauppalain säännöstö saattaisi olla kaikkein käyttökelpoisin pk-yritysten välisissä sopimusoikeudellisissa suhteissa. Tältä osin iso kysymys kuitenkin on se, miksi pienten yritysten rajat ylittävän toiminnan tehostamiseen tarvitaan asetusta tai ylipäätään mitään sääntelyä.

Näkemyksemme mukaan sääntelyn sijasta tulisi keskittyä pk-yritysten sopimusoikeuden osaamisen kehittämiseen ja edesauttaa rajat ylittävää kauppaa esim. luomalla erilaisia tilanteita ja toimintoja varten mallisopimuksia, jotka sitten olisivat halukkaiden käytössä. Kansallisesti mallisopimuksista on jo hyviä kokemuksia (rakennusala, konsulttiala, IT-ala).

2.3 Yhteenveto

Sääntelyn lisääminen ei saisi olla itsetarkoitus silloin, kun muitakin (ja vieläpä tehokkaampia) keinoja on käytössä. Tätä edellyttää myös ns. paremman sääntelyn vaatimus sekä EU-tasolla että kansallisesti.

Katsomme, että Suomen tulisi asetuksen jatkovalmistelussa pyrkiä siihen, että yritysten väliset oikeussuhteet (B2B) poistetaan sääntelyn soveltamisalasta.

3. Yritykset, kuluttajat ja Euroopan kauppalaki (B2C)

3.1 Sääntelyn sekavuus ja tulkinnanvaraisuus

Eurooppalaisessa ja myös kansallisessa keskustelussa mielenkiintoinen ilmiö on ollut se, että kuluttajajärjestöt ja -viranomaiset ovat moittineet eurooppalaista kauppalakia siitä, että se heikentäisi kuluttajansuojaa tai ainakaan kuluttajalla ei olisi tosiasiallisia mahdollisuuksia arvioida eurooppalaisen kauppalain suojan tasoa suhteessa oman kansallisen lakinsa suojan tasoon. Toisaalta elinkeinoelämän puolelta on tuotu esiin se, että asetus tarjoaa liian korkean kuluttajansuojan, jolloin yritykset eivät ota kauppalakia käyttöön.

Käytävä keskustelu osoittaa osuvasti ehdotettavan sääntelyn sekavuutta ja tulkinnanvaraisuutta. On vaikea nähdä, miksi Euroopan kauppalaki otettaisiin vapaaehtoisesti käyttöön tilanteessa, jossa kumpikin sopijaosapuoli kokee sääntelyn heikentävän nykytilan mukaista asemaansa.

3.2 Kuluttajan oikeudet eivät tasapainossa – yritykset eri asemassa

Suomen Yrittäjät katsoo, että asetukseen sisältyy eräitä Suomen kansallisesta lainsäädännöstä poikkeavia säännöksiä, jotka asettavat kuluttajan perusteettoman hyvään asemaan sopimuskumppanina olevaan pk-yritykseen nähden. Erityisesti säännös siitä, että kuluttajalle annetaan vapaa oikeussuojakeinojen valintaoikeus, mikäli hänelle toimitettu tavara ei vastaa sovittua, on yrityksen kannalta kohtuuton.

Säännös merkitsee käytännössä sitä, että pienissäkin ja helposti korjattavissa virhetilanteissa kuluttajalle syntyy oikeus purkaa koko kauppa. Sääntely poikkeaa yleisessä sopimusoikeudessa noudatettavasta sopimuksen purkamisen edellytyksenä olevasta olennaisen sopimusrikkomuksen vaatimuksesta eikä Euroopan kauppalakia tällaisenaan voi yleisesti suositella pk-yrityksille käyttöönotettavaksi.

Sääntelyyn liittyy myös kilpailuoikeudellinen ongelma: kansallisesti toimivat yritykset joutuvat noudattamaan kuluttajakaupassa eri säännöksiä (eli kansallista lainsäädäntöä) kuin rajat ylittävää kauppaa tekevät yritykset silloin, kun eurooppalainen kauppalaki on otettu käyttöön.

4. kokoavia havaintoja

Suomen Yrittäjät korostaa, että pk-yritysten rajat ylittävää toimintaa on tärkeä pyrkiä tehostamaan ja helpottamaan. Tätä lähtökohtaa korostaa myös EU:n yrittäjyyspolitiikkaa linjaava Small Business Act -hanke (SBA), jonka mukaan pk-yrityksiä tulee auttaa hyödyntämään yhteismarkkinoiden tarjoamia mahdollisuuksia. SBA edellyttää myös sitä, että sääntelyssä huomioidaan Think Small First -periaate laatimalla säännöt erityisesti pienten yritysten tarpeita vastaaviksi.

Valitettavasti nyt esitettävä sääntely ei kuitenkaan onnistu tehokkaasti toteuttamaan SBA:n edellyttämiä linjauksia eikä saavuttamaan asetusehdotuksen taustalla olevia tärkeitä ja kannatettavia tavoitteita.

Euroopan kauppalaki monimutkaistaisi kansallista oikeusjärjestelmää ja todennäköisesti heikentäisi oikeusvarmuutta. Kaikkiin sellaisiin sopimukseen perustuviin tai sopimuksenulkoisiin seikkoihin, jotka eivät kuulu eurooppalaisen kauppalain soveltamisalaan, sovellettaisiin jatkossakin lainvalintasäännösten nojalla sovellettavaksi tulevaa kansallista lainsäädäntöä. Osapuolten oikeussuhteen koko sisältö muodostuisi näin ollen sekä kansallisen lainsäädännön että Euroopan kauppalain säännösten pohjalta.

Asetusehdotuksen mukaan Euroopan kauppalakia tulkitessaan tuomioistuimet saavat turvautua ainoastaan ko. kauppalain säännöksiin eivätkä miltään osin kansallisiin lakeihin tai tulkintaperiaatteisiin.

On vaikea ymmärtää, miten eri jäsenvaltioiden tuomioistuimet voivat irtaantua omasta sopimusoikeudellisesta tulkintatraditiostaan ja ryhtyä tulkitsemaan yksittäistä Euroopan kauppalain mukaista riitatilannetta ”tyhjiössä” soveltaen kuitenkin samassa riitatilanteessa kansallisia säännöksiä ja tulkintaperiaatteita siltä osin kuin eurooppalainen kauppalaki ei mainittuja seikkoja säätele.

Kohteliaimmin

Suomen Yrittäjät ry

Janne Makkula
lainsäädäntöasioiden päällikkö, varatuomari