20.4.2010 klo 09:26
Lausunto

Valtioneuvoston selonteko valtion talouden kehyksistä vuosille 2011–2014 (VNS 2/2010 vp)

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta

Talouden taantuma on kääntymässä nousuksi niin maailmalla kuin Suomessakin. Taantuma on tuonut entistä selvemmin haasteeksi julkisen talouden kestävyyden pidemmällä aikavälillä. Nykyisestä nousseesta työttömyydestä huolimatta jo lähitulevaisuudessa toiseksi haasteeksi nousee kuitenkin taas väestön ikääntyminen ja työvoimapula – etenkin samanaikaisen rakennemuutoksen vuoksi. Ikääntyminen on haaste niin talouskasvulle kuin julkiselle taloudelle. Tällöin ratkaisevassa roolissa on tuottavuuden kehitys. Siten on tärkeää jatkaa sosiaaliturvan, osaamisen ja T&K&I -toiminnan kehittämistä sekä mm. paikallisen sopimisen edistämistä.

Kehyksiin tehdään pääsääntöisesti vain teknisiä tarkistuksia tehtyjen päätösten ja kustannuskehityksen pohjalta. Hallitus keskittyi kehyspäätöksensä yhteydessä nuorisotyöttömyyden kasvun ja syrjäytymisen ehkäisemiseen. Esimerkiksi ammatillisen ja aikuiskoulutuksen määrärahoja esitettiin nostettavaksi sekä starttirahaa ja työllistymissetelin käyttömahdollisuuksia lisättäväksi. Nämä ovat perusteltuja ja tärkeitä toimenpiteitä, sillä henkilön itsensä lisäksi nuoren syrjäytyminen on suuri menetys ja haaste koko yhteiskunnalle.

Tarkasteltaessa kehyksiä vuosille 2011–2014 keskeisintä ovat keinot, joilla julkisen talouden kestävyys tulevina vuosina turvataan väestön ikääntymisen tuomissa menopaineissa. Kestävyyttä voidaan parantaa veroja korottamalla, menoja leikkaamalla tai tekemällä ns. rakenteellisia uudistuksia.

Ensi sijalla tulee olla jälkimmäisten rakenteellisten uudistusten: Yksityisen ja etenkin julkisen sektorin tuottavuutta on kyettävä korottamaan. Lisäksi työuria on kyettävä jatkamaan alusta, lopusta ja väliltäkin. Kannustinloukkuja ei saa olla. Työvoimareservi on kyettävä saamaan työpanokseksi osaamista täydentäen, ja työperäinen maahanmuutto on turvattava. Kun kysyntä viriää, on oltava valmis panostamaan työllistämistoimenpiteisiin, joille on kysyntää työnantajilta ja jotka ovat osoittautuneet tehokkaimmiksi pysyvämmän työllistymisen kannalta (esim. oppisopimus- ja yhteishankintakoulutus).

Julkisten menojen priorisointia joudutaan tekemään: Mikä on yhteiskunnalle kuuluvaa viimekätistä turvaa? Mitä palveluja ja tuotteita ei synny markkinaehtoisesti? Verojen nostopaineista huolimatta kokonaisverorasitus ei saa ainakaan nousta. Rakenteellisia uudistuksia voidaan toki tehdä verotuksessa. Osaamiseen, työhön, yrittämiseen, kasvuun ja kansainvälistymiseen liittyviä kannustimia ei kuitenkaan ole vara heikentää tässä tilanteessa, jossa taloudellinen kasvu ja hyvinvointi on koottava pienemmistä menestymisen virroista.

SUOMEN YRITTÄJÄT

Harri Hietala
ekonomisti