25.4.2008 klo 11:36
Lausunto

Valtioneuvoston selonteko (VNS 3/2008 vp) Liikennepolitiikan linjat ja liikenneverkon kehittämis- ja rahoitusohjelma vuoteen 2020

Valtiovarainvaliokunnan liikennejaosto

Valtioneuvoston esittämät pidemmän aikavälin linjaukset liikennepolitiikkaan ovat perusteltuja, sillä infrastruktuurin kehittämisessä vaaditaan pitkä-jännitteistä toimintaa. Tässä mielessä on hyvä, että selontekokäytännöstä suunnitellaan pysyvää.

Pidemmän aikavälin investointiohjelma on perusteltu, jotta liikenteen sujuvuutta ja turvallisuutta kyetään parantamaan priorisoiden, kestävästi ja kattavasti. Yhteydet on turvattava koko maassa kaiken tasoisilla väylillä. Ohjelman kautta voidaan osaltaan vaikuttaa myös ympäristönäkökohtiin.

Päätieverkolta löytyy edelleen pullonkauloja mm. mäkisten ja mutkaisten osuuksien myötä. Suurin puute selonteossa on Kehä III parantamisen myöhäisyys ja osittaisuus. Liikenne seisoo jo nyt aamu- ja iltapäiväruuhkissa, vaikka Vuosaaren sataman rekkaliikenne ei ole vielä mukana. Sinällään investointiohjelmassa on pyritty investoimaan eri runkoväyliin.

Myös olemassa olevan väylästön kunnosta täytyy huolehtia. Varsinkin perustienpidon määrärahojen kasvu reaalisesti on lähes mitätöntä, vaikka vuotuisen rahoituksen lisätarve olisi yli 100 miljoonaa euroa. Kaiken tasoisten teidän kunnosta on huolehdittava. Ylläpidon laiminlyönti maksaa tulevaisuudessa suurempina kustannuksina ja päästöinä, lisääntyneinä onnettomuuksina, sujumattomana liikenteenä ja tehottomana logistiikkana.

On hyvä, että pääomabudjetoinnin mahdollisuuksia selvitetään. On perusteltua pitää myös auki erilaisia rahoitusmalleja. Pääomabudjetointi toisi oletettavasti ”itsestään” pitkäjänteisen kehittämisen väylästöön. Elinkaarimallia hyödynnettäessä on tehtävä tarkat verrokkilaskelmat niin, että mallin kustannukset kyetään vertaamaan muihin (perinteisten totetutustapojen) rahoitusvaihtoehtoihin luotettavasti. Tienkäyttömaksut on käytettävä liikennejärjestelmän rahoittamiseen.

Ilmastollisiin haasteisiin ja liikenteen sujuvuuteen voidaan pyrkiä vastaamaan ottamalla käyttöön uutta teknologiaa myös mm. liikenteenohjauksessa ja ruuhka/tiemaksuissa. Tekniikan on kuitenkin oltava toimivaa ja sen käytön taloudellisesti kannattavaa. Ts. ei kannata kiirehtiä tekniikan edelle. Maksujärjestelmät eivät saa hidastaa liikennettä. Liikenteen kokonaismaksurasitus ei saa enää kasvaa. Suomen elinkeinoelämän kilpailukyvyn kannalta logistiikka-kustannukset eivät voi kasvaa.

Ilmastohaasteisiin vastaamisessa tulee käyttää ensisijaisesti kannustimia. Ammattiliikenne uusii kalustoaan tiheään ja käyttää siten uusinta teknologiaa ja polttoaineita, jos tämä on vain taloudellisesti järkevää ja saatavilla. Lisäksi täytyy ottaa huomioon, että valtaosa päästöistä syntyy yksityisestä liikenteestä. Ammattiliikenteen osuus hiilidioksidipäästöistä on 3,5 prosenttia.

Keskeinen rooli päästöjen vähentämiseen pyrittäessä on myös koko yhdyskuntarakenteen suunnittelulla. Mahdolliset ruuhkamaksut eivät saa vaikeuttaa ammattikuljetuksia hidastamalla tai nostamalla kustannuksia.

Liikkumisen mahdollisuudet on turvattava kaikkialla. Joukkoliikenteessä tarvitaan uusia ratkaisuja syrjäisemmillä seuduilla. Suunnittelun on oltava riittävää niin, että yhteydet kauemmaksikin kyetään turvaamaan. Lähtökohtana on oltava, että palvelut turvataan kaikkialla ammattiliikenteellä, mm. taksikutsu- ja linjaliikenteellä. Näin saavutetaan myös ympäristö- ja turvallisuustavoitteet.

Lento- ja rautatieyhteydet on turvattava pidemmillä väleillä. Kasvuhakuisten ja kansainvälistyvien yritysten kannalta on tärkeää säilyttää hyvät yhteydet Halsinki-Vantaan kautta maailmalle. Pohjois- ja Itä-Suomen matkailulle lentoyhteyksillä on ratkaiseva merkitys.

Myös liikenne- ja koko logistiikka-alalla on merkittävä huoli työvoiman riittävyydestä. Aloituspaikkojen ja aloittaneiden sekä etenkin valmistuneiden määriä on kyettävä nostamaan. Oppisopimuskoulutusta olisi kyettävä lisäämään mm. parantamalla työnantajien saamia korvauksia. Yksityisen ja julkisen koulutuksen tasavertaiset mahdollisuudet on turvattava.

Alan työolot on säädelty pitkälle mm. ajo- ja lepoaikojen osalta. Säädöksiin tarvittaisiin jopa hieman joustoa, jotta kuljettajien järkevä toiminta olisi mahdollista. Toimintaa ei helpota lepopaikkojen niukkuus. Valvontaa on runsaasti ja riittävästi. Vaikka jokainen rikkomus onkin liikaa, valvontaa on tuskin mahdollista lisätä. Lisäksi rikkomuksia on hyvin vähän, eikä koskaan päästä nollatasoon. Rangaistuskäytännössä olisi perusteltua ottaa käyttöön virhepistejärjestelmä.

SUOMEN YRITTÄJÄT

Harri Hietala
ekonomisti