Verotusmenettelyn ja veronkannon uudistamista koskeva lainsäädäntö

Valtiovarainministeriö

Vero-osasto

Lausuntopyyntö koskee valtiovarainministeriössä laadittua hallituksen esitysluonnosta uudeksi oma-aloitteisten verojen verotusmenettelylaiksi sekä uudeksi veronkantolaiksi. Lisäksi luonnoksessa ehdotetaan säädettäväksi laki työnantajan sairausvakuutusmaksusta sekä laki apteekkiverosta, joilla korvattaisiin nykyiset työnantajan sosiaaliturvamaksusta annettu laki sekä apteekkimaksusta annettu laki. Verotililaki ehdotetaan kumottavaksi ja tarpeellinen sääntely siirrettäväksi ehdotettuihin oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annettuun lakiin, veronkantolakiin ja veronlisäyksestä ja viivekorosta annettuun lakiin.

Oma-aloitteisia veroja koskevan menettelyn yhtenäistämiseksi ja sääntelyn selkeyttämiseksi uuteen lakiin koottaisiin oma-aloitteisten verojen yleiset veron ilmoittamista, maksamista, määräämistä ja muutoksenhakua koskevat säännökset. Sähköinen ilmoittamisen asemaa vahvistettaisiin. Paperisen ilmoituksen määräpäivä yhtenäistettäisiin sähköisen kanssa, ja paperi-ilmoittaminen asetettaisiin luvanvaraiseksi. Pidennettyjen verokausien soveltamisalaa laajennettaisiin sallimalla kvartaali-ilmoittaminen nykyisen 50 000 euron liikevaihtorajan sijaan alle 100 000 euron yrityksille.

Oma-aloitteisten verojen seuraamusjärjestelmää uudistettaisiin yhtenäisemmäksi. Virheen korjaamista kevennettäisiin sallimalla pienten korjausten tekeminen avoimelle verokaudelle ja uudistamalla hallinnollisia seuraamuksia. Ilmoituksen oikaisuissa palattaisiin verotiliaikaa edeltävään korjausilmoituskäytäntöön.

Määräaika verotuksen muuttamiselle ja muutoksenhaulle olisi pääsääntöisesti kolme vuotta verovuoden, kalenterivuoden tai tilikauden päättymistä seuraavan vuoden alusta. Viranomaisaloitteisissa oikaisuissa määräaikaa voitaisiin tietyin edellytyksin jatkaa yhdellä tai kolmella vuodella. Verotukseen haettaisiin muutosta kaikissa Verohallinnon kantamissa veroissa aina ensiasteena verotuksen oikaisulautakunnalta. Ennakkopäätösvalitus koskisi jatkossa kaikkia verolajeja, ja perustevalitus poistettaisiin. Muutokset tulisivat voimaan vuoden 2017 alusta.

Suomen Yrittäjät (SY) esittää lausuntonaan seuraavaa:

Esityksen liittyvät Verohallinnon tietojärjestelmäuudistukseen, ja ovat ensimmäinen osauudistus verotusmenettelyiden yhtenäistämisessä. Esitetty verolajikohtaisten eroavaisuuksien yhtenäistäminen osaltaan sujuvoittaa verotuksen toimittamista, minkä voi arvioida keventävän Verohallinnon resurssitarvetta. Pitkällä aikavälillä tämä yhdistettynä sähköisen asioinnin todennäköiseen lisääntymiseen tarkoittaa käsityksemme mukaan julkishallinnon keventymistä. Lisäksi menettelyiden yhtenäistäminen eri verolajien kesken selkeyttää asiantilaa. Pidämme tavoitteita kannatettavina.

Suhtaudumme pääosin myönteisesti esityksiin. Mielestämme ne pääasiassa yksinkertaistavat verotusmenettelyä, ja tuovat vähäisiin virhetilanteisiin sellaista joustoja, että oma-aloitteinen virheiden korjaaminen muuttuu jälleen kannattavaksi. Erityisen tärkeitä mielestämme ovat pienten virheiden joustava korjausmahdollisuus, harvennetun kausiveroilmoittamisen laajentaminen sekä kausiveroilmoituksen myöhästymismaksun uudistaminen. Oikaisu- ja muutoksenhakuaikojen yhtenäistäminen selkeyttää lisäksi asiantilaa ja vähentää niitä epätoivottuja tilanteita, että sama tapahtuma laukaisee muutokset joihinkin veroihin, muttei toisiin. Jäljempänä on kuvattu joitakin yksityiskohtaisia huomioitamme muutosesityksistä.

Harvennetun kausiveroilmoittamisen laajentuminen

Mahdollisuutta valita verokaudeksi neljännesvuosittain esitetään arvonlisäverotuksessa laajennettavaksi kaksinkertaistamalla enimmäisliikevaihtoraja 100 000 euroon. Samalla joustavoitetaan mahdollisuutta siirtyä lyhemmän ja pidemmän verokauden välillä, ja mahdollistetaan saman verovelvollisen erilliset verokaudet työnantajasuorituksissa ja arvonlisäverotuksessa.

Pidämme muutoksia kannatettavina. Laajempi mahdollisuus harvempaan alv-ilmoittamiseen vähentää pienten yritysten hallinnollista taakkaa ja voi myös parantaa yrityksen maksuvalmiutta. Pienimpien yritysten valinnaiseen vuoden mittaisen verokauden liikevaihtorajaan ei nyt esitetä muutosta. SY ehdottaa, että nykyistä 25 000 euron liikevaihtorajaa nostettaisiin tässä yhteydessä 30 000 euroon. Tällöin raja olisi yhtenäinen alv:n alarajahuojennuksen katon kanssa, mikä toisi selkeyttä verovelvollisille.

Paperi-ilmoittaminen luvanvaraiseksi

Esitysluonnoksessa ehdotetaan kausiveroilmoituksen eräpäivän yhtenäistämistä 12. päivään niin sähköisessä kuin paperi-ilmoittamisessakin, mitä pidämme myönteisenä. Ehdotuksiin sisältyy myös sähköisyyteen kannustaminen saattamalla paperi-ilmoittaminen luvanvaraiseksi. Mielestämme tähän liittyy muutamia pulmia. Jotta voidaan sujuvoittaa yritysten perustamista, tulisi mielestämme aloittaville yrityksille sallia paperi-ilmoittaminen ilman erillistä lupaa. Kun yritys perustetaan, se merkitään usein kaikkiin rekistereihin vaikka itse toiminta alkaisi vasta myöhemmin. Tällöin on tarve antaa ei-toimintaa–ilmoituksia. Ei ole tarkoituksenmukaista hallinnollisen taakan näkökulmasta edellyttää, että yritys tuolloin hankkisi Katso-tunnisteet, sillä usein tilitoimiston tai muun asianhoitajan valinta tehdään vasta toiminnan todella alettua. Esitämme, että aloittavilla yrityksillä olisi ilman erillistä pyyntöä 6 ensimmäisen kuukauden ajan lupa antaa ilmoitukset paperilla.

Luvan pyytäminen on aina hallinnollinen työ verovelvolliselle, ja sitä pyytäessään verovelvollinen on motivoitunut ilmoituksen antamiseen. Tämän vuoksi SY katsoo, että myöhemminkin linjan paperi-ilmoittamisen sallimiseen on oltava salliva. Sähköinen ilmoittaminen on haavoittuvaa esimerkiksi tilanteessa, jossa yrityksen vastuuhenkilöt vaihtuvat tai ovat tilapäisesti estyneitä tekemään tarvittavia valtuutuksia Katso-tunnistautumisen toimimiseksi.

Virheiden korjaaminen

Esitysluonnoksessa ehdotetaan mahdollisuutta korjata vähäinen virhe avoimelle verokaudelle. Virheen vähäisyys määriteltäisiin Verohallinnon päätöksellä. Esitysluonnos ei ota kantaa vähäisen virheen suuruuteen, mutta asiaa koskevissa keskusteluissa on mainittu enintään 500 euron virhe.

Pidämme muutosesitystä erittäin tervetulleena. Kuluneet viisi vuotta verotilijärjestelmässä ovat olleet epäkannustavia yrityksille tilanteessa joissa yritys on huomannut virheen omaksi vahingokseen. Mahdollisuus oikaista virhe avoimelle kaudelle parantaa asiantilaa myös vähentämällä tarvittavien korjaus-/oikaisuilmoitusten määrää, ja siten hallinnollista taakkaa.

Myönteinen muutos on myös ehdotettu paluu takaisin oikaisuilmoituksiin, missä ilmoitusta korjataan antamalla kohdekaudelta kokonaan uusi ilmoitus. Nykyinen menettely, missä on täydennetty kohdekaudelta aiemmin ilmoitettuja tietoja, on paikoin koettu työlääksi.

Korjausilmoituksella tulisi jatkossa ilmoittaa myös syy korjaamiseen Verohallinnon määräämällä yksinkertaistetulla menettelyllä (rasti ruutuun). SY:n näkemyksen mukaan tämän ilmoituksen tulisi lähtökohtaisesti estää jatketun ja pidennetyn määräajan soveltuminen veronoikaisuun. Ilmoittaessaan syyn korjaukselle verovelvollisen voidaan katsoa tuoneen asian veroviranomaisen tietoon. Ehdotuksemme ei arvonlisäverotuksen osalta lyhentäisi viranomaisaloitteista veronoikaisuaikaa nykytilaan verrattuna.

Myöhästymismaksu

Myöhästymismaksun rakennetta esitetään muutettavaksi kaksiosaiseksi. Enintään 45 vrk:n myöhästymisissä myöhästymismaksu olisi aina 3 euroa / vrk. Tätä pidemmissä myöhästymismaksu olisi 2 % veron määrästä – myöhästymisajan pituudesta huolimatta. SY:n mielestä muutos on myönteinen.

Laiminlyöntimaksu

Laiminlyöntimaksua voidaan määrätä mm. alv-yhteenvetoilmoituksen laiminlyönnistä. Maksuun esitetään tuntuvia korotuksia. Laiminlyöntimaksun enimmäismäärä nousisi nykyisestä 1 700 eurosta jopa 15 000 euroon. Pidämme korotusta erittäin kovana. Erityisen pulmallinen kiristys on siksi, että nykyisin laiminlyöntimaksu on voinut seurata vasta veroviranomaisen korjauskehotuksen jälkeen, mitä nyt esitetään muutettavaksi.

SY haluaa korostaa, että laiminlyöntimaksun kohtuullisuus ja pidättyväisyys sen määräämisessä ovat tärkeitä elementtejä huolehdittaessa verovelvollisten motivaatiosta toimia verojen tilittäjänä ja raportoijana. Kuluvalla vuosikymmenellä tullut ainakin kolme uutta ilmoitusvelvollisuutta, joista sanktiona on oman lainsäädäntönsä mukaan määräytyvä laiminlyöntimaksu. Laiminlyöntimaksun kiristämisen aloittaminen oma-aloitteisista veroista on siten mielestämme huolestuttavaa. Rakentamisen tiedonantovelvollisuuteen liittyen Verohallinto pidättäytyi laiminlyöntimaksujen määräämisestä ensimmäiset 6 kuukautta uuden velvoitteen voimaantultua. Soisimme tällaisen joustavuuden jatkuvan, ja harkintaa käytettävän jatkossakin laiminlyönnin moitittavuutta pohdittaessa.

Veronkorotukset

Erityisesti tuloverotuksen osalta on nykyisen verotusmenettelylain 29 § mukaan määrättyihin veronkorotuksiin kohdistunut viime vuosina paljon kritiikkiä. Vaikka juuri tähän säännökseen ei nyt esitetä muutosta, lienee odotettavaa, että VALMIS-hankkeen edetessä eri verolajien yhtenäistäminen jatkuu nyt oma-aloitteisiin veronkorotuksiin suunniteltujen muutosten kaltaisena. Nyt esitettyjen veronkorotussäännösten yksityiskohtaisissa perusteluissa lähtökohtana on, että korotus perustuisi pääasiassa laiminlyönnin taloudelliseen vakavuuteen, eikä teon moitittavuutta huolimattomuuden tai tahallisuuden perusteella arvioitaisi. Veronkorotus olisi alimmillaan 10 % määrättävästä verosta. Arvioverotustilanteissa lähtökohtana olisi 25 % veronkorotus. Enimmillään törkeimmissä tai tahallisimmissa laiminlyönneissä korotusprosentti olisi 50.

SY:n näkemyksen mukaan veronkorotus on ja jatkossakin tulee olla luonteeltaan sanktio, missä teon moitittavuudelle tulee antaa painoarvoa. Näin riippumatta siitä, pidetäänkö veronkorotusta rikosoikeudellisena vai hallinnollisena seuraamuksena. Oma-aloitteisen verojen osalta kyse olisi esitysluonnoksen mukaan jälkimmäisestä, eli hallinnollisesta seuraamuksesta. Vaihtoehtoisena kehityssuuntana on sanktioiden kehittämistä koskevissa puheenvuoroissa mainittu yksin rahan määrään ja laiminlyönnin kestoon pohjautuva koronluonteinen sanktio, joka jättää moitittavuuden arvioinnin kuten rikoskynnyksen ylittymisen toisaalle. Nykyinen myöhästymismaksu oli toteutettu jälkimmäisenä.

Nyt esitetty uusi OVML 36 ja 37 § vastaavat melko hyvin käsitystämme tarkoituksenmukaisesta veronkorotussäännöksestä. On myös asiantilaa selkeyttävää, että esitysluonnoksessa todetaan myöhästymismaksun ja veronkorotuksen sulkevan toisensa pois. Nykytilan osalta SY on pitänyt hyvänä sitä, ettei verotiliveroille ole pääsääntöisesti määrätty veronkorotusta, vaan koronluonteinen myöhästymismaksu ollut ensisijainen sanktio.
Esitetty 10 prosentin veronkorotus olisi lähtökohtaisesti automaattinen, kun sekä vero että ilmoitustieto ovat myöhässä. Pidämme ongelmallisena ensiksi 10 prosentin korkeahkoa tasoa sekä toiseksi sitä, ettei itse säännösteksti (36 § ja 37 §) riittävän selvästi erittele, milloin veronkorotuskynnys ylittyy.

Esitetyn OMVL 36 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa veronkorotuksen harkinnanvaraisuus, teon moitittavuuden arviointi ja verovelvollisen kuulemisvelvoite on kuvattu hyvin ja vastaten käsitystämme oikeudenmukaisesta veronkorotussääntelystä. HE-luonnoksen yksityiskohtaisten perusteluiden ajattelu on kuitenkin viety itse säännökseen vain osittain. Ehdotamme, että myös itse säännöstekstissä huomioidaan ehdotettua muotoilua selvemmin mahdollisuus jättää veronkorotus määräämättä mm. pätevän syyn ja asian tulkinnanvaraisuuden vuoksi.

Mielestämme esitetty korkeahko 10 prosentin veronkorotustaso olisi myös helpompi hyväksyä, mikäli lakiin kirjataan selvästi mahdollisuus huojentaa veronkorotusta myös osittain.

Veronkantolain uudistaminen

Alv:n palauttaminen

Esitetyssä veronkantolain kokonaisuudistuksessa mm. luovuttaisiin erillisestä verotiliverojen perintään siirtämisestä. Verovelat tulkittaisiin yhdeksi Verohallinnon saatavaksi niiden verolajikohtaisen erottelun sijaan. Lisäksi uudessa veronkantolaissa veron palauttaminen verovelvolliselle estyisi nykyistä laajemmin: Verovelan lisäksi avoimet suoritukset Verohallinnon ohella muille viranomaisille kuten Tullille voivat estää palautuksen maksamisen.

SY ymmärtää yhtäältä valvonnallisen näkökulman esitykseen, ja toisaalta halun vähentää suoritettavien maksujen määrää. Olemme silti huolissamme siitä, hidastuuko pk-yritysten alv-palautusten maksaminen aiheuttaen merkittävää kassavirtahaittaa näille yrityksille. Jo nykyisin ovat erityisesti rakennusalan pk-yritykset kokeneet ongelmalliseksi hitaat alv-palautukset ostoistaan. Näillä yrityksillä alv:t ovat negatiiviset käännetyn verovelvollisuuden vuoksi. Aloittavat rakennusalan yritykset kokevat yritystoiminnan alun hallinnollisesti raskaaksi myös siksi, että alv-palautusta edeltää käytännössä seikkaperäiseen Verohallinnon selvityspyyntöön vastaaminen.

Muutoksenhakuaikojen yhtenäistäminen

SY suhtautuu pääosin myönteisesti esityksiin muutoksenhakuaikojen yhtenäistämisestä kolmeen vuoteen kohdekautta tai verovuotta seuraavan kalenterivuoden alusta. Arvonlisäverotuksen osalta merkittävää muutosta ei tapahdu. Tuloverotuksen osalta katsomme verovelvollisen oikeusturvan pääosin paranevan. Kysymyksiä nykyisen verotililain aikaan on aika ajoin herättänyt se, millä kriteereillä asia on katsottu jo nimenomaisesti tutkituksi. Pidämme perusteltuna, että nimenomaisen tutkimisen kriteeristöä nyt selkeytetään (luonnoksen sivu 140).

Nykyisin tuloverotuksessa verovelvollisen vahingoksi tapahtuvan verotuksen oikaisun edellytykseksi on asetettu mm. se, että ”asiaa ei ole nimenomaisesti ratkaistu” (VML 56 §). Verovelvolliselle tulisi tässäkin lakiesityksessä taata mahdollisuus saattaa veroilmoituksellaan asia Verohallinnon ratkaistavaksi VML 56 §:n tarkoittamalla tavalla ja siten poistaa riski verotuksen jälkikäteiseltä oikaisulta vähintään jatketun ja pidennetyn määräajan osalta.

Nykyisin verovelvollinen voi tuloverotuksessa saattaa tulkinnanvaraisen asian Verohallinnon ratkaistavaksi veroilmoituksella (6B) annettavalla liitteellä. Nykyisen VML:n esitöissä ja Verohallinnon ohjeistuksessa todetaan, että selvittämällä tulkinnanvaraisen asian avoimesti veroilmoituksella (liitteellä) verovelvollinen voi estää riskin verotuksen jälkikäteisestä muuttamisesta (5 vuoden oikaisu). Verovelvollisilla tulisi säilyttää tällainen mahdollisuus. Esimerkiksi asianmukaisen liitteen antamalla (ja rastittamalla 6B-lomakkeen ao. kohdan) Verohallinnon katsotaan antavan asiasta nimenomaisen ratkaisun, mikä estäisi vähintään puuttumisen yli 3 vuoden taakse. Mahdollisuus suojan saamiseen takautuvalta verotuksen oikaisulta on verovelvollisille ajoittain erittäin tärkeä. Asiassa tulee huomioida, että ennakkoratkaisumenettely ei hitautensa ja kustannusten vuoksi ole useinkaan optimaalinen ratkaisu, eikä sovellu silloin, jos toimenpide on tehty.

Esitämme lainvalmistelussa huomioitavaksi, että tulolähdejakoon liittyvät kysymykset ovat usein luonteeltaan sellaisia, että mahdollisuus saattaa asia Verohallinnon tutkittavaksi olisi perusteltua ainakin verovelvollisen näkökulmasta.

Pidennetty määräaika

Esitysluonnoksessa mahdollistetaan veroviranomaiselle pidennetty kuuden vuoden oikaisuaika, jos kyse on veron kiertämisestä tai kansainvälisestä tietojenvaihdosta impulssin saaneesta asiasta. Pidämme tätä ongelmallisena verovelvollisen oikeusturvan kannalta siksi, että jälkimmäinen kriteeri täyttyy lähes poikkeuksetta siirtohinnoittelua koskevissa seikoissa. Esitämme ehdotettua OVML 45 § muokattavaksi siten, että mahdollisuus muutoksenhakuun 6 vuodessa avataan myös verovelvolliselle, kun asia liittyy myös toisen valtion verotukseen.

Valitusaika hallinto-oikeuteen

Esityksessä ehdotetaan, että verovelvollisen valitusaikaa verotuksen oikaisulautakunnan päätöksestä lyhennetään merkittävästi eli 60 päivään oikaisulautakunnan päätöksen tiedoksisaannista. Tämä lähentäisi verotuksen muutoksenhakuaikaa hallintolainkäyttölain yleissääntelyyn, jonka mukaan valitus on tehtävä 30 päivän kuluessa valituskelpoisen päätöksen tiedoksisaannista. Esitysluonnoksen mukaan nykyisin valtaosa tuloverotusta koskevista valituksista tehdään alle kolmessa kuukaudessa oikaisulautakunnan päätöksestä. Siten muutos ei merkittävästi heikentäisi oikeusturvaa.

SY:n näkemyksen mukaan 60 päivän valitusaika on liian lyhyt. Veroissa, joissa oikaisulautakuntamenettely on jo nykytilaa, 60 vrk:n valitusaika ei ole suuri pulma. Sen sijaan erityisesti arvonlisäveroissa oikaisulautakuntamenettely on uutta. Yritykset käytännössä usein hoitavat oikaisulautakuntavaiheen muutoksenhaun itse, ja turvautuvat avustajaan vasta tämän jälkeen. Huolemme on, että vain 60 vrk:n mittainen valitusaika johtaa varmuuden vuoksi tehtävien valitusten määrän kasvuun, mikä ei liene minkään tahon edun mukaista. Ehdotamme tässä kohtaa 90 vrk:n valitusaikaa verovelvolliselle. Valitusajan pituutta voidaan tarkastella uudelleen muutamien vuosien päästä, kun arvonlisäverojen uusi valitustie on vakiintunut.

SUOMEN YRITTÄJÄT

Jussi Järventaus Satu Grekin
toimitusjohtaja veroasiantuntija