29.10.2015 klo 15:49
Lausunto

Yhteisöasiakkaiden varhennettu ilmoittamisvelvollisuus

Verohallinto

Tausta

Verohallinnossa on valmistunut muistio yhteisöjen varhennetusta ilmoitusvelvollisuudesta. Laajat verotukseen liittyvät järjestelyt esitetään tutkittavaksi nykyistä aikaisemmin. Ehdotuksilla tähdätään reaaliaikaisempaan käsittelyyn fiskaalisesti merkittävien tulkinnallisten asioiden osalta, joiksi muistiossa todetaan kansainväliseen verotukseen ja siirtohinnoittelukysymyksiin sekä liiketoiminnan uudelleen järjestelyihin liittyvät kysymykset. Myös verovelvollisilla olisi mahdollisuus saada tiettyihin tulkinnallisiin asioihin ratkaisu aikaisemmin. Verohallinto ilmoittaisi vuosittain varhennetussa menettelyssä ilmoitettavat tiedot, jotka voisivat myös vaihdella eri vuosina verovalvonnan painopisteiden mukaan, ilmoitettavien asioiden lukumäärä rajoitettaisiin kuitenkin 1-2:een vuosittain.

Vaadittavat tiedot voisivat liittyä joko veroratkaisuihin, jotka olisivat näin ratkaistavissa ennen verotuksen päättymistä, tai palvella myös muuten verovalvontaa. Verohallinto voisi myös julkaista nykyistä aikaisemmin ohjeita tulkinnallisista kysymyksistä tai uuden lainsäädännön soveltamisesta. Menettely koskisi ensimmäisen kerran 1.1.2018 alkavilta tilikausilta annettavia tietoja. Ehdotus ei sisällä tässä vaiheessa aiemmin keskusteluissa ollutta tavoitetta ennakkoverojen tilitysten varhentamisesta.

Lausunto

Kannatamme periaatteessa ehdotuksen tavoitetta käsittelyaikojen lyhentämisestä. Nykyisin käsittelyn aloittaminen ei ole mahdollista ennen veroilmoitusten määräaikaa, koska tiedot annetaan vasta veroilmoituksilla, jolloin arviointi Verohallinnossa alkaa 6-18 kk:n kuluttua tapahtumista. Tämä seikka puoltaa mielestämme varhennetun ilmoitusvelvoitteen ulottamista nimenomaan verovelvollista itseään koskeviin ja ratkaistaviin asioihin. Jos merkittäviä tulkinnallisia kysymyksiä ratkaistaan nykyistä etupainoisemmin, vähenee myös verovelvollisten taholla riski tarpeettomiin veronkorotuksiin ja jälkikäteisiin selvittelyihin.

Varsinaisten veroratkaisujen aikaistamiseen (kategoria 1) liittyviä tavoitteita voi siksi pitää hyväksyttävinä. Ehdotus on tosin yleispiirteinen, minkä vuoksi myös lopullista kantaa yksityiskohtiin on vaikea ottaa ja lausuntomme on alustava.

Keskeinen kysymys liittyy sen hahmottamiseen, kuinka menettely saataisiin käytännössä toimimaan niin, että verovelvollisilla on edellytykset tunnistaa heitä kulloinkin sitovat ilmoitusvelvoitteet. Vaarana on, että verovelvollinen ei tiedosta itseään koskevaa selvitysvelvollisuutta ja ennakkoon ilmoittamatta jättäminen voisi johtaa osaltaan uusiin veronkorotuksiin. Jos uudet ilmoitusvelvoitteet eivät ole riittävän tarkkarajaisia ja velvoitteet jäävät epäselviksi, ehdotus voi helposti lisätä riskiä uusista seuraamuksista.

Sanktiotilanteiden käsittely muistiossa olisi myös ollut tärkeää. Mielestämme ei ole riittävää vain esim. se, että siirtymävaiheessa sanktioita huojennettaisiin. Koska varhennettuun menettelyyn ei sovellettaisi yritysten koko- tai intressirajoja, velvoitteet voisivat – vaikka poikkeuksellisinakin – koskea myös pieniä yrityksiä, joilla ei ole edellytyksiä aina tiedostaa ilmoituspoikkeuksia. Nähdäksemme sanktioita ei pitäisi seurata etenkään pienyrityksille, jos tiedot annetaan kuitenkin normaalissa ilmoitusmenettelyssä.

Varhennettu ilmoitusvelvollisuus merkitsisi myös käytännössä usein suurta määrää yksityiskohtaisia tietoja, jotka siis annettaisiin nykyistä varhemmin. Vaadittavien tietojen laajuuden ei siksi tule poiketa säännönmukaisesta menettelystä. Yksittäisissä transaktioissa tulisi lainsäädännöllä vahvistaa, että tiedot ovat samat, jotka normaalimenettelyssä annetaan veroilmoituksen liitetietoina. Myös lisäaikaa tulisi myöntää joustavasti vastaavin perustein kuin tavallisessa ilmoitusmenettelyssä. Tämä on erityisen tärkeää rajat ylittävissä toimissa, joissa tiedonsaanti kohdemaista voi olla hankalaa tai aikaa vievää.

Muut verovalvontaa palvelevat ilmoitusvelvoitteet

Muiden verovalvontaa palvelevien ilmoitusvelvoitteiden (kategoria 2) yhdistäminen nyt ehdotettuun uudistukseen jää sen sijaan tavoitteiltaan ja perusteluiltaan etäiseksi, emmekä pidä ehdotusta tältä osin aiheellisena. Esitys velvoittaisi varhennettuihin ilmoituksiin esim. aiheettomien oikeuksien muutoksista, olennaisia muutoksia määräysvallassa olevissa yhtiöissä, sopimusehdoissa ym. Muutos lisäisi merkittävästi byrokratiaa tilanteessa, jossa kustannuksia aiheuttavia tiedonantovelvoitteita ja byrokratiaa on järjestelmällisesti pyritty vähentämään sekä kansallisella, että EU:n tasolla. Tällaiset varsinaisista veroratkaisuista irralliset kysymykset tulee mielestämme pitää erillään varhennetusta menettelystä.

Ehdotus ei myöskään sisällä aiemmin keskusteluissa ollutta tavoitetta ennakkoverojen tilitysten varhentamisesta kaikkien yritysten osalta. Asiaa koskeva esitys saattaisi kuitenkin seurata myöhemmin, koska Verohallinnossa valmisteltiin aiemmin myös luopumista ennakkoverojen täydennysmaksun korottomuudesta varhennetun ilmoitusmenettelyn yhteydessä. Tavoitteena olisi ollut, että 80 – 90 % veroista kertyisi jo verovuoden aikana.
Nykyinen menettely, jossa verovelvollinen voi täydentää maksamiaan ennakoita 4 kuukauden täydennysmaksuaikana, on ollut hyvä ja siihen liittyvä korkomenettely täydennysmaksuajan jälkeen kannustava verojen maksamiseen. Emme kannata nykyisestä ennakontäydennysmaksumenettelystä luopumista niiden ongelmien vuoksi, joita menettely aiheuttaisi pienyritysten rahaliikenteelle ja maksuvalmiudelle. Pienyrityksissä kausivaihtelut ovat usein suuria ja tulos tiedetään yleensä vasta tilinpäätöksen yhteydessä. On myös paljon yrityksiä, joilla loppuvuoden tai jouluajan myynti muodostaa ratkaisevan osan vuoden tuloksesta.

Pidämme siksi ennakkoverojen täydennysmaksujärjestelmää, jossa ennakkoveroja voidaan täydentää korottomasti 4 kuukauden ajan tilinpäätöksestä, edelleen riittävänä ja katsomme, että sitä ei tule uudistuksen yhteydessä muuttaa.

Suomen Yrittäjät

Anna Lundén Satu Grekin
johtaja asiantuntija