Tavaramerkki
Yksinoikeus tavaramerkkiin on tehokas tapa saada suojaa omalle brändille. Voit rekisteröidä tavaramerkin Suomessa tai suoraan koko EU:ssa.
Tavaramerkki on tunnusmerkki, joka erottaa yrityksesi tavarat tai palvelut muiden yritysten vastaavista. Tavaramerkki on tyypillisesti esimerkiksi sana, kuvio tai niiden yhdistelmä. Tavaramerkki voi olla myös esimerkiksi iskulause, pakkauksen muoto, ääni, väri tai jokin muu erottamiskykyinen merkki, joka voidaan esittää tavaramerkkirekisterissä. Esimerkiksi urheilubrändi Niken tuttu slogan ”Just do it” on rekisteröity tavaramerkiksi, samoin Adidaksen logo.
Tavaramerkiltä ei edellytetä enää graafista esitettävyyttä, joten myös kolmiulotteiset merkit ja liikettä sisältävät merkit ovat mahdollisia. Tavaramerkin voi esittää esimerkiksi äänitiedostona, eikä graafinen esittäminen nuotteina ole enää välttämätöntä.
Tavaramerkki antaa haltijalleen yksinoikeuden käyttää merkkiä samankaltaisten tavaroiden tai palvelujen myynnissä tai markkinoinnissa. Erottumisen ja alkuperän osoittamisen ohella tavaramerkin tarkoituksena on osoittaa, että samalla merkillä varustettu tavara on laadultaan samanlaista. Lisäksi tavaramerkkiä käytetään tuomaan kilpailuetua suhteessa muihin elinkeinoharjoittajiin ja helpottamaan tuotteiden markkinointia. Tavaramerkki voidaan myös myydä tai lisensoida, joten tavaramerkillä on liiketoiminnassa lukuisia käyttötapoja.
Tavaramerkkiä haetaan Patentti- ja rekisterihallitukselta. Rekisteröinnillä hankittu yksinoikeus on voimassa kymmenen vuotta hakemispäivästä lukien. Se voidaan uudistaa kymmeneksi vuodeksi kerrallaan, niin monta kertaa kuin halutaan.
Vaihtoehtoisesti yksinoikeuden voi saada vakiinnuttamalla. Tavaramerkki on vakiintunut, kun se on tullut kohderyhmässään yleisesti tunnetuksi juuri tietyn yrityksen tavaroiden tai palvelujen tunnusmerkkinä. Vakiintuminen voi olla kuitenkin vaikea näyttää toteen, joten on aina suositeltavaa rekisteröidä tavaramerkki. Siitä ei myöskään saa minkäänlaista todistusta, jos yksinoikeus tavaramerkkiin on syntynyt vakiinnuttamalla.
Tavaramerkin on oltava erottamiskykyinen, eikä se saa olla hyvän tavan tai yleisen järjestyksen vastainen. Erottamiskyvyllä tarkoitetaan sitä, ettei sellainen merkki, joka yksinomaan tai ainoastaan pienin muunteluin ilmaisee tavaran lajia, laatua, paljoutta tai hintaa, voi tulla tavaramerkkinä rekisteröidyksi kuin ainoastaan erityisissä poikkeustapauksissa. Tavaramerkki ei saa myöskään olla sekoitettavissa toiseen rekisteröityyn tavaramerkkiin.
Kansallisen tavaramerkin vaihtoehto on EU-tavaramerkki. Sen tuottama yksinoikeus on suomalaista tavaramerkkiä laajempi, sillä EU-tavaramerkki on voimassa kaikissa EU:n jäsenvaltioissa.
Liiketoiminnan tarpeet vaikuttavat siihen, kannattaako tavaramerkki suojata kansallisesti vai EU-tavaramerkkinä. Jos toimintaa on Suomen lisäksi muissa EU-maissa, EU-tavaramerkki voi olla käyttökelpoisempi.
EU-tavaramerkkiä haetaan EU:n teollisoikeuksien virastolta EUIPO:lta. EU-tavaramerkin rekisteröintiprosessi eroaa jonkin verran suomalaisesta tavaramerkistä. EU-tavaramerkki on myös hinnaltaan kalliimpi, mutta sillä saa maantieteellisesti laajan suojan helposti.
Rekisteröintihakemuksesta on ilmettävä, mille tavaroille ja palveluille tavaramerkkiä haetaan. Tavaramerkki rekisteröidään aina yhteen tai useampaan tavara- ja palveluluokkaan, joita on yhteensä 45.
Tavaramerkkien luokituksen käytännöt ovat vaihdelleet. Sen vuoksi tavaramerkkirekisterissä on eri tavoin luokiteltuja merkkejä, joiden suojan laajuutta on hankala määrittää.
Lue lisää tavaramerkistä PRH:n sivuilta.
Vanhojen tavaramerkkien luokituksen tulkinta yhdenmukaistettiin uudella tavaramerkkilailla, joka tuli voimaan 1.5.2019. Nyt tavaramerkki suojaa vain niitä tavaroita ja palveluita, jotka on rekisteröinnissä yksilöity selvästi ja täsmällisesti. Pelkkä viittaus tietyn luokkanumeron tai luokkaotsikon tavaroihin ja palveluihin ei siis enää riitä.
Vanhan tavaramerkkilain aikana rekisteröityjen tavaramerkkien luokitus on täsmennettävä uuden tulkinnan mukaiseksi, kun tavaramerkki uudistetaan ensimmäistä kertaa uuden tavaramerkkilain voimaantulon jälkeen. Luokituksen täsmentäminen tulee siis tehtäväksi viimeistään kymmenen vuoden kuluttua lain voimaantulosta.
Luokitusten täsmentäminen on tarpeen tavaramerkkirekisterin selkeyden vuoksi.
Rekisteröidyn tavaramerkin luokituksen täsmentäminen ei ole pakollista. Kaikkien tavaramerkkien täsmentäminen ei välttämättä ole edes tarpeen. Täsmentämistarve riippuu siitä, mille tavaroille ja palveluille merkkiä tosiasiassa käytetään ja siitä, sisältyvätkö tavarat ja palvelut sen luokkaotsikon kirjaimelliseen merkitykseen, jonka rekisteröinti kattaa.
Yrityksen on kuitenkin syytä selvittää, suojaako tavaramerkki luokituksen tulkinnan muutoksen jälkeen niitä tavaroita ja palveluita, joita varten merkki on rekisteröity. Jos täsmentämistä ei tee, tavaramerkin tuottama suoja saattaa kaventua.
Täsmentäminen tehdään PRH:lle annettavalla ilmoituksella. Ilmoituksessa on esitettävä selkeästi ja täsmällisesti ne tavarat ja palvelut, joille tavara- ja palveluluettelo täsmennetään.
PRH lähettää tavaramerkin haltijalle muistutuksen tavaramerkkirekisteröinnin uudistamisesta. Samassa yhteydessä PRH myös ilmoittaa täsmentämismahdollisuudesta ja määräajasta, jossa täsmennys on tehtävä. Jotta viestit saa, tavaramerkin haltijoiden on syytä päivittää yhteystietonsa tavaramerkkirekisteriin.
Luokituksen täsmentäminen voi olla monimutkaista. Jotta täsmennysilmoitus tulisi tehtyä oikein eikä tavaramerkin suoja kaventuisi vahingossa, kannattaa harkita tavaramerkkiasiamiehen käyttämistä luokituksen täsmentämisilmoituksen tekemiseen.
