Anita Hallapelto aloitti yritystoimintansa alusvaatteilla ja 200 markalla – Nykyisin hänen putiikkinsa on Someron ykkösnähtävyys

Kun Anita Hallapelto tutustui kellohameisiin, se oli menoa.

– Oli lähes uskonnollinen kokemus, kun puin tyllihameen kellohelman alle. En halunnut myydä enää mitään muuta!

Hallapelto harrasti lavatanssia ja halusi pukeutua lavoille muhkeisiin helmoihin. Pian hän alkoi tuoda yrityksensä kautta Suomeen kello- ja tyllihameita. Hallapelto päätti, että tyllillä vuorattu hame kuuluisi muillekin kuin klassikkoauto- ja pin up -harrastajille.

– Levitin kellohelman ensin kaikille tanssilavoille, sitten kaikenikäisille ja -kokoisille naisille.

Hurahdus kellohameisiin kuvaa sitä, kuinka Hallapelto on toiminut koko 30-vuotisen yrittäjyytensä ajan. Kun hän innostuu jostakin asiasta, hän menee sitä kohti intohimoisesti välittämättä riskeistä.

– En ole koskaan pelännyt mitään, ja jos en ymmärrä jotakin asiaa, selvitän.

Alusvaatteita sikatilalta

Hallapelto omistaa somerolaisen Muotiputiikki Helmen. Vaatekaupasta on vuosien varrella kehkeytynyt matkailukohde, jonne tullaan käymään kaukaakin. 

– Meillä on Facebookissa valtava, vannoutunut fanijoukko, ja suuri osa vieraistamme on löytänyt meidät sieltä.

Hallapellon yrittäjyys alkoi maatilalta. Vuonna 1993 hän alkoi pyörittää silloisen miehensä kanssa sikatilaa Someron Vilukselassa. Toimeentulo oli tiukassa, sillä tilan laajentaminen nieli rahaa, ja EU:hun liittyminen hankaloitti asioita.

Hallapelto oli aina rakastanut kauniita alusasuja, muttei löytänyt mieleisiään mistään. Niinpä vuonna 1994 hän alkoi tuoda niitä maahan itse. 

– Koko yritystoimintani alkoi 200 markalla, jotka sijoitin alusvaatteisiin. Kaivoin jostain tehtaiden kontakteja ja tilasin faksilla näytekappaleita ympäri Eurooppaa. 

Asiakkaatkin löysivät Hallapellon.

– Tilasin superhienoja alusasuja Pariisista, ja sehän oli se juttu. Ei kukaan muu sellaista tehnyt. 

Ensin Hallapelto myi alusvaatteita kotoaan käsin, mutta kun varasto alkoi kasvaa, hän osti maatilan pihalle vankien asuntoparakin. Hän piti kotikutsuja, myi alusasuja vuokraamissaan liiketiloissa ja sai kokoon 50 jälleenmyyjän verkoston.

– Bisnekseni auttoi maatilaa todella paljon. Lopulta rahaa alkoi jäädä ylikin.

Suuri visio

Vuonna 2000 Hallapelto kuuli tutultaan vaatetehtaasta, joka oli myynnissä. Enempiä pohtimatta hän haki pankista lainaa ja osti tehtaan.

– Se oli vaikeaa ja hyvin työlästä aikaa. Minulla oli edelleen alusasubisnes, maatila ja pienet lapset. Johtamiskokemusta ei ollut yhtään, oli vain suuri visio.

Hallapelto sanoo ottaneensa elämässään paljon riskejä, mutta suurin riski oli vaatetehdas.

– Se oli täysin vieras ala. Olin silloin työnantaja, jolla oli ompelijat ja kaikki, mutta koska olin aina yrittänyt yksin, en hanskannut sitä hommaa. Ompelimon puolella oli koko ajan ongelmia, Hallapelto muistelee.

Tehtaan rinnalle Hallapelto perusti Somerolle pienen vaateliikkeen, joka sai hänet ymmärtämään, mitä hän oikeasti haluaa tehdä.

– Kun sain tehdä yksinäni jotain, jaksoin psyykkisesti kaiken muun rumban, Hallapelto kertoo.

Lopulta Hallapelto halusi vain päästä tehtaasta eroon, ja vuonna 2004 saikin sen ajettua alas ilman konkurssia.

– Se oli ikävä, mutta kasvattava kokemus.

Asiakkaat eivät mahtuneet sisään

Sitten Hallapelto perusti ensimmäisen, noin 60 neliön kokoisen Muotiputiikki Helmen Someron keskustaan. Seuraavat kymmenen vuotta hän kehitti ja laajensi liikettään. Hän kävi kerran kuukaudessa Pariisissa hakemassa myytävää. Kellohameiden myötä Hallapelto inspiroitui hankkimaan liikkeeseen muutakin 1950-luvun tavaraa.

Tälläkin kertaa Hallapellon kauppa kasvoi kuin pullataikina. Hän joutui vuokraamaan lisää liiketilaa samasta rakennuksesta, mutta silti myymälässä tuli ahdasta, kun sinne ajeli bussilasteittain päiväretkeläisiä.

– Kukaan ei mahtunut sisään eikä ulos. Siellä oli kaksi sovituskoppia, joissa saattoi olla samaan aikaan 10–15 naista.

Vuonna 2018 Hallapelto vuokrasi Someron vanhan meijerin ja sai lisää tilaa noin 500 neliötä. Sinne mahtuu kaikki, mitä Helmi myy: tavallista arkimuotia, omaa mallistoa ja 1950-luvun tyyliä. Kaikkea muutakin löytyy, muun muassa kenkiä ja miesten vaatteita omassa man cavessa, ”miesluolassa”.

Tynnyrit vietiin käsistä

Vuonna 2019 Hallapelto keksi, että isot metallitynnyrit olisivat paitsi käteviä sadeveden kerääjiä, myös tuunattuna kivoja sisustusesineitä. Öljytynnyreistä ei ollut tähän tarkoitukseen, mutta sattumalta Lohjalta löytyi elintarvikekäytössä olleita 200 litran tynnyreitä. Hallapelto tilasi niitä 15 kappaletta ja teki niistä ilmoituksen Facebookiin.

– Eihän se määrä riittänyt mihinkään. Yhtäkkiä kaikki halusivat tynnyreitä!

Kesän aikana Hallapelto myi 500 tynnyriä.

– Vieläkin minulta kysellään tynnyreitä, mutta en mä niihin enää lähde, hän naurahtaa.

Hallapelto oli vannonut, ettei ikinä alkaisi myydä leggingsejä tai vastaavia vaatekappaleita, mutta myös arkimuoti tuli Helmen valikoimiin koronan aikana.

– Korona oli ihan kauheaa kaikille, mutta ajattelin, etten missään vaiheessa anna periksi, selviämme jotenkin.

Hallapelto ryhtyi työntekijöidensä kanssa tekemään Helmen Facebook-sivuille hyvän mielen videoita, joissa tanssahdeltiin ja esiteltiin Helmen vaatteita, kuin koko koronaa ei olisi ollutkaan.

– Me oltiin auki, vaikkei ketään käynyt. Pääni sauhusi koko ajan, että mitä keksimme.

Sinnikäs somen päivittäminen piti Helmen asiakkaiden mielissä, ja he palasivat koronan jälkeen. Nykyisin putiikilla on Facebookissa reippaat 38 000 seuraajaa. 

Katse omaan hyvinvointiin

Nyt Helmellä menee hyvin, ja Hallapellolla on aikaa ensimmäistä kertaa elämässään keskittyä omaan hyvinvointiinsa. Hän havahtui vaalimaan terveyttään, sillä äskettäin hänet pelästytti kohdunkaulan syövän esiaste, joka poistettiin leikkauksessa.

– Ensimmäistä kertaa elämässäni ajattelen, että minäkin voin sairastua, en ole korvaamaton.

Siksi Hallapelto haluaa antaa aikaa ystävilleen ja myös huolehtia vanhemmistaan, joilla molemmilla on Alzheimer. Äidillä se on alkava, isällä pitkälle edennyt. Häntä huolestuttaa etenkin isänsä tilanne.

– On kauheaa, missä kunnossa vanhustenhoito on. Omaisten täytyy tehdä hirveästi. Viime viikot olen soitellut joka päivä eri viranomaisten kanssa.

Helmestä Hallapelto haluaisi luopua, kun täyttää parin vuoden päästä 60.

– Unelmani on, että että luomalleni brändille löytyy innokas jatkaja.

Hallapelto haaveilee, että voisi viettää talvet lämpimässä ja tulla kesäksi Suomeen toreille ja markkinoille myymään ulkomailta löytämiään aarteita.

Hän toivoo, että Helmen mahdollinen jatkaja kokisi muotiputiikin samanlaisena kuin hän itse. 

– Se on ollut minulle kuin lapsi. Aion tehdä kaikkeni, että se olisi parin vuoden päästä vahva, hyvin brändätty ja tunnettu. 

Hallapelto uskoo siihen, että omat unelmat kannattaa aina pukea sanoiksi, sillä siten ne toteutuvat. 

– Jo maatilalla jotkut epäilivät alusvaatebisnestäni. Vastasin, että joskus mulla on jossain sellainen paikka, että ihmiset tulevat luokseni miten kaukaa tahansa.