Aution Janin turvayrittäjäuran kaksi erilaista vuosikymmentä – Nimi säilyi, mutta toiminta meni uusiksi noin 10 vuotta sitten

Jani Autio toteaa, että hänestä tuli yrittäjä yrittämisen kautta. – En ollut löytänyt sopivaa alaa, jonne lähtisin suuntautumaan, joten itsensä työllistäminen oli tavallaan luontaista. Minulla oli kova luotto siihen, että ahkeralle löytyisi hommaa, hän aloittaa. Ensimmäisen omaa nimeään kantavan toiminimen Jani perusti 1998, hieman yli 20-vuotiaana.    

Jotain tästä uravaihtoehdosta taisi kulkea mukana jo geeneissä. Yrittäjyyttä löytyi kumpaisenkin vanhemman puolelta. Janin äidin isä oli tapettitehtailija Uuni Virkki, jolla oli Rytmiv.ri-tapettitehdas Vihiojantiellä. Isän suvusta isovanhemmat Aarne ja Maire Autio puolestaan pitivät Kauppakadun ja Hämeenpuiston kulmassa sijainnutta Aution vaateliikettä. Jani seuraa yrittäjäjärjestön jäsenenäkin tässäkin oikeastaan suoraan isänisänsä esimerkkiä. Hän kun oli aikanaan osa kauppiasrypästä, jotka penäsivät keskustaan lisää valaistusta ja olivat täten myötävaikuttamassa edelleenkin hyvin jaksavin Valoviikkojen syntyyn. Jani puolestaan on istunut jo vuosia nimenomaan keskustayrittäjien asiaa pinnalla pitävän Tammerkosken Yrittäjien hallituksessa.

Turva-alalle rakennusten kautta

Turvallisuuspuoli tuli oikeastaan mukaan vasta vähän myöhemmin. Ensimmäiset työkokemukset yrittäjänä Jani tuli hankkineeksi rakennuspuolen tehtävistä. Mitään sen puolen koulutusta miehellä ei ollut, mutta sekään ei ollut este.

– Rakentamisesta aika iso osa tekemisestä liittyi asioiden siirtämiseen paikasta toiseen, hän tuumaa. Ja oikeassa mies oli, kyllä niitä rakennushommia ihan mukavasti löytyikin. Samoihin aikoihin Jani bongasi työpaikkailmoituksen, jossa vartiointiliike etsi järjestyksenvalvojia. Kyseessä oli Kirkkokadulla sijaitseva Tanssisaluuna, jonka turvallisuudesta vastasi Kuopion vartiointipalvelu Oy. Nykyisin samassa osoitteessa toimii ruokaravintola Clava, josta kerrottiin viime kuun Pirkanmaan Yrittäjä -lehdessä.

Armeijassa luotiin pohjat

Turva-alan hommia kohtaan Janilla oli tuntosarvet valmiiksi pystyssä, sillä hänellä oli entuudestaan vähän siihen nojaavaa kokemusta, sillä Jani oli ollut jonkin aikaa töissä armeijassa opetusupseerin hommissa. Reserviin vänrikkinä kotiutunut mies, kun oli tykästynyt koulutushommiin jo RUK:n jälkeen.

– En jäänyt töihin suoraan kotiuduttuani monen muun tutun tapaan, mutta myöhemmin tein opetusupseerina siellä puolen vuoden jakson, Jani kertoo. Pysyvämpi ura puolustusvoimien parissa olisi kuitenkin tarkoittanut joko kadettikoulua tai vähintäänkin maanpuolustusopistoa, ja niihin Jani ei ikinä tuntenut tarpeeksi syvää paloa.

– Päätin sen puolen vuoden kokemuksella, että valtion pitkä ja kapea leipä on muita varten.

Kuopioon oppiin

Jani itse epäilee, että armeijakokemus painoi vaakakupissa järjestyksenvalvojia valitessa. Oli miten oli, sinne hänet kuitenkin valittiin. Jani piti hommastaan, ja tuntuipa työnantajakin tykästyneen. Niin voi päätellä ainakin siitä, että vuoden pestin jälkeen Jani lähti yrityksen pyynnöstä alan lisäoppiin Kuopioon.

– Ideana oli, että lähtisin sinne opettelemaan vartiointialan saloja ja palaisin sitten myöhemmin tänne Tampereelle, missä yrityksellä oli selviä kasvupyrkimyksiä, hän taustoittaa. Kuopion keikka kesti alkuperäisten suunnitelmien mukaan noin vuoden päivät. Se oli Janin mukaan kaikin puolin hyvä ja opettavainen kokemus. Tällä reissulla tuli tutuksi paljon muutakin kuin järjestyksenvalvontaa. Kuopion Vartiointipalvelu kun oli ja on edelleen iso toimija kotikaupungissaan.

– Heillä oli tuolloin iso asiakkuus esimerkiksi Kuopion kaupungin kanssa. Lisäksi siellä oli asiakkaana myös useita sairaaloita. Hyvin kattavan kuvan vartiointialasta siellä sain, hän kertoo.

Tampere jäi valloittamatta – siis kuopiolaisilta

Janin palatessa oppivuotensa jälkeen Tampereelle edellisen vuosituhannen viimeisenä vuonna ideana oli, että hän alkaisi vastaavana hoitajana vetämään yrityksen toimintaa täällä. Aivan eivät kaavaillut suunnitelmat edenneet kuin elokuvissa. Jani palasi Kuopiosta samaan ravintolaan, josta oli lähtenytkin. Vuosituhat vaihtui, mutta Janin hommat säilyivät entisellään. Puhuttu Tampereen valloitus eteni hyvin verkkaisesti. Savossa yrityksellä oli kova vauhti. Siellä toiminta laajeni kovaa vauhtia, mutta täällä Tampereella asiat junnasivat paikallaan. Ja kun vastaukset omiin tiedusteluihin eivät nekään tuottaneet muutosta, Jani tajusi, että tulevaisuutta on kenties fiksuinta rakentaa aivan itse.

– En minä tosiaan ollut ajatellut ravintolan ovella uraa rakentaa, vaan olin ollut siinä uskossa, että rakennetaan vartiointifirmaa tänne. Niinpä minä irtisanoin itseni ja rupesin miettimään itsenäistä yrittäjyyttä. 

Yllättävän kova startti

Janin ajatus asioiden tekemisestä sai varsin hyvän startin. Itse asiassa niin hyvän, että hän yllättyi. Ilmeisesti vuodet ovella olivat kannattaneet. – Kun sana siitä, etten ole enää edellisessä työpaikassani, alkoi levitä, aloin saada yhteydenottoja niin tapahtumajärjestäjiltä kuin ravintoloitsijoilta. Moni halusi minulta tarjousta järjestyksenvalvonnasta, hän kertoo. Yrittäjä hämmästeli etenkin sitä, että hänelle tarjottiin heti kättelyssä myös varsin isojen yksiköiden järjestyksenvalvontaa.

– Firmalle tuli kohteiksi esimerkiksi Tampereen jäähallin Restel- ravintolat ja monia muita yksittäisiä paikkoja. Ravintoloiden lisäksi meille alkoi tulla vastuulle myös tapahtumia, kuten festareita, hän taustoittaa. Iso ja nopeasti saatu asiakkuus oli myös Kylpyl.hotelli Eden. Viikonloppuisin kyseinenkohde vaati Janilta 5–6 miestä.

– Muutenkin kysyntä paisui kuin pullataikina, hän kertoo. Lokakuussa 2001 toiminimestä olikin jo pakko tehdä osakeyhtiö, sillä toiminta oli lähtenyt sen verran mukavaan kasvuun.

– Kelasin aika pitkään sitä nimeä. Halusin, että se viittaisi tulevaisuuteen, mutta ei sinänsä tarkoittaisi mitään paitsi meitä. Niin siitä muodostui Defentor, hän kertoo.

Tutut työllistyivät

Selvä on, että yksin yrittäjä ei useampien kohteiden järjestyksenvalvontaa pystynyt hoitamaan. Ja kun tilauksia alkoi sataa mukavaa tahtia, olivat olemassa olevat kontaktit alan tekijöihin enemmän kuin tarpeen. Aika paljon päteviä järjestyksenvalvojia vapautui Janille tutusta paikasta. Sillä vain puoli vuotta Janin irtisanoutumisen jälkeen kuopiolaisfirman sopimus Tanssisaluunan kanssa päättyi. Tämän myötä entisiä kollegoita jäi kasapäin työttömäksi, mutta lähes yhtä pian heistä leijonanosa oli taas hommissa – nyt vain Janin palkkalistoilla. Hyvin nopeasti yhden miehen toiminimestä olikin kasvanut osakeyhtiö, jossa oli jo yli 15 miestä hommissa.

– Tai siis henkilöä, sillä vaikka järjestyksenpito ja turva-ala ovatkin perinteisesti miesvaltaisia hommia, meillä on alusta saakka ollut töissä myös naisia, hän huomauttaa.

Osa haki ovelle kyseenalaisista motiiveista

Vaikka Aution porukkaan riveihin ihan mukavasti tutuista löysi, hän myöntää, että hyvien järjestysmiesten saaminen oli sen aikaisen toiminnan ehdottomasti vaikein puoli. Autio toteaa, että vielä etenkin 2000-luvun alussa ala oli hyvinkin villi.

– Kaikenlaista hiihtäjää sinne oville oli haluamassa, ja osa hyvinkin omakohtaisista motiiveista. Tarkkana siinä sai olla, ketä voi palkata, ja meilläkin jouduttiin erottamaan ihmisiä, jotka koettivat pesiytyä meille tekemään siinä sivussa omaa bisnestä. Eihän siinä ollut mitään vaihtoehtoa. Turva-alalla kun toimitaan, niin luottamus on tietysti tärkein asia, Jani kertoo. Mitä ilmeisemmin ainakin asiakasyritykset olivat tyytyväisiä, sillä Defentorin saamille toimeksiannoille ominainen piirre oli niiden pitkänpuoleinen kesto. Esimerkiksi Tampereen jäähallin Restel-ravintolat, joiden osalta järjestyksenvalvoja- yritys oli mennyt tavallisesti vaihtoon 2–3 vuoden välin, pysyi Defentorin asiakkaana yhdeksän vuotta. Vieläkin pidempään oltiin Edenissä, yli 10 vuotta. Tästä oli apua myös Janin omassa työssä.

– Koska asiakkaissa oli pysyvyyttä, meidän ei pitänyt jatkuvasti hakea uutta, vaan pystyimme keskittymään olemassa olevien asiakkuuksien hoitamiseen ja samalla myös omaan henkilöstönhallintaan.

Vuosikymmen vaihtuessa alkoi isompi muutos

Jani oli saanut järjestysvalvonnan hyvään nosteeseen nopeasti, ja se säilyikin Defentorin selkeänä keihäänkärkenä ensimmäiset kymmenisen vuotta. Toisaalta missään vaiheessa Autio ei ollut hukannut visiotaan siitä, että Defentorista kehkeytyisi pikemminkin vartiointifirma. Kun järjestyksenvalvontaa oli kuitenkin riittänyt alkumetreiltä asti hyvin, oli suunnitelmat jätetty tietoisesti taka-alalle. Selkeämmin vartiointifirman suuntaan alettiin kuitenkin siirtyä vasta 2010-luvun puolella. Silloin tuli päätökseensä toimeksianto jäähallilla. Tämä tarkoitti isoa koloa liikevaihtoon. Toisaalta yrittäjä kuitenkin näki tässä haasteen lisäksi myös mahdollisuuden.

– Sen verran merkittävä lovi oli, että se pakotti tosissaan miettimään, josko tästä jatketaan samaan malliin, vai lähteä hakemaan jotain isompaa muutosta, Autio tuumaa. Vaihtoehto osui jälkimmäiseen.

Paluu edellytti pulpettia

Sen verran maailma oli vuosien varrella muuttunut, että toisin kuin aikaisemmin, nyt vartiointiliikettä ei tuosta vaan perustettukaan, vaan siihen vaadittiin erillinen vartiointiliikelupa. Vartiointiin siirtyminen tarkoitti, että yrityksen piti hankkia riittävät koulutukset ja kaikelle tekemiselle piti määrätä vastaava henkilö ja hänelle koulutus, joka oli siis käytännössä turvallisuusalan erikoisammattitutkinto.

 – Se tarkoitti ihan oikeaa koulunpenkin kulutusta. Moni asia meni aivan uusiksi, sillä esimerkiksi Aution piti suorittaa vartijakorttiin vaadittu koulutuskin uusiksi.

– Minun oma vartijakorttini oli suoritettu 1999, mutta koska en ollut siinä välissä niitä hommia suoranaisesti tehnyt, ihan hyväkin se oli päivittää uusiksi vuonna 2011, hän muistelee. Seuraavana vuonna pistettiinkin sitten pyörät pyörimään.

– Meille myönnettiin vartiointiliikelupa 2. päivä tammikuuta 2012, yrittäjä muistaa. Järjestyksenvalvonta niin ravintoloissa kuin muissakin yksiköissä lopetettiin samaisen vuoden aikana.

– Annoimme ravintoloille suositukset toimijoista, joita meidän mielestämme kannattaisi käyttää.

Laskeutumispaikka ei ollut tiedossa pompatessa

Yrittäjä myöntää, että hyppy uuteen, olkoonkin sitten tavallaan alan sisäinen, oli varsin pitkä. – Siinä oltiin jännän äärellä, koska meillä ei ollut yhtään asiakasta. Meidän piti siis löytää sellaisia ja tavallaan aloitimme puhtaalta pöydältä. Firma oli ollut täällä 10 vuotta, mutta en minä osannut tätä järjestysmiespuolta nähdä varsinaisena vartiointiliikkeen referenssinä, hän kertoo. Siinä ei auttanut kuin aloittaa armoton etsintä.

– Lähdin hakemaan jalansijaa samalla tavalla kuin aikanaan rakennustyömailta. Vaikka harva oli Defentorista ikinä kuullutkaan, se että firma oli perustettu jo 2001, auttoi asiaa, Autio sanoo ja kertoo etsineensä potentiaalisia asiakkaita yrittäjälehdissä mainostavista firmoista sekä erinäisistä yritysluetteloista. Tälläkin kertaa se ihan ensimmäisen asiakkaan saaminen oli vaikein asia. Se ensimmäinen oli eräs siivousalan firma. Sen jälkeen pato alkoikin murtua.

– Olin ajatellutkin, että jos saamme yhden asiakkaan, saamme myös toisen ja jos kaksi, niin kymmenen, ja aika lailla niin se menikin, Autio muistelee.

Alkuun yrittäjä paiski hyvin pitkää päivää

Yrittäjä myöntää, että uuden alku oli esimerkiksi omien työkuormien kannalta varsin raskasta. Liikkeelle kun lähdettiin mahdollisimman pienellä porukalla ja pienillä taloudellisilla riskeillä. Firman ajot ajettiin alkuun omilla menopeleillä, ja esimerkiksi lainoja toimintaa tukemaan välteltiin, mikä tarkoitti, että oma työpanos piti pitää hyvin suurena. Vartiointihommia aloitettaessa, Janin kanssa oli mukana pienosakkaana toinen kaveri. Hän kuitenkin myi oman osuutensa Janille noin viisi vuotta myöhemmin. Oman vapaa-ajan kanssa yrittäjällä ei ollut pariin vuoteen ongelmia. Sitä kun ei yksinkertaisesti ollut.

– Aluksi oli päivystämistä mel ko rutkasti, sillä ensimmäisen työntekijän palkkasimme vasta yli puoli vuotta aloituksen jälkeen, eikä hänkään ollut silloin töissä, kun viisi tunti arkisin. Viikonloput ja yöt tein edelleen kaikki itse.

Kiitellysti ripeä

Tänä päivänä Defentorin remmissä on 12 tekijää. Yrittäjä myöntää, että henkilöstömäärä ei ole mikään valtava, mutta toisaalta jo tällä henkilöstöllä firma on Tampereen suurin yksityinen vartiointiliike. Alalla jo pidempään vallinnut keskittymiskehitys on tehnyt alasta pääosin jättifirmojen temmellyskenttää. Yrittäjä tosin huomauttaa, että kompaktista kokoluokasta on myös etua.

– Meillä ei ole marmoritiskejä, emmekä emme ole listattuna Tukholman pörssiin, mutta olemme sitäkin ketterämpi toimija, Autio aloittaa. Hän näkee kompaktin kokoluokan heijastuvan ensisijaisesti asiakaspalvelussa. Yritys on saanut asiakkailtaan tunnustusta esimerkiksi ripeydestä.

– Aika useasti asiakkaat ovat ihmetelleet, kun meillä on tarvittaessa kaksi tuntia kontaktista vartiointi pystyssä, hän sanoo

Asiakas ei ole vain nimi tai numero

Autio vakuuttaa sen näkyvän firman tekemisessä, että he ovat aidosti kiinnostuneita jokaisesta asiakkaistaan.

– Meille he eivät ole nimiä tai numeroita luettelossa, vaan tunnemme asiakkaamme. Tiedämme, mitä palveluita he käyttävät ja tunnemme heidän hälytysjärjestelmänsä, koska olemme usein myös asentaneet sen. Sen lisäksi me tiedostamme asiakkaidemme bisneksen ja sen riskit. Siten me voimme olla osaltaan huolehtimassa siitä, että heidän vartiointinsa ja turvatekniikkansa on parhaalla mahdollisella tasolla. Sittemmin siitä yksittäisestä siivousfirmasta on siis tultu aika pitkälle. Asiakkaita löytyy yritysten lisäksi myös julkiselta puolelta. Esimerkiksi Pirkkalan kunta on ollut merkittävä asiakas jo viitisen vuotta. Liikevaihtopuolella vielä sitäkin merkittävämpi on esimerkiksi Kesko, jolle Defentor vartioi useampia kohteita. Pidempään on toimittu jo myös Tampereen Raitiotieallianssin turvallisuuskumppanina. Siinä on oltu mukana jo riskianalyysia työstämässä. Niinpä sekä kiskotyömaa että esimerkiksi ratikkavarikko Hervannassa ovat olleet alusta asti Defentorin kohteita.

Tämän asiakkaan Autio vielä haluaa napata

Defentorin asiakkaat ovat lähes kaikki yrityksiä tai muita organisaatioita. Yksityisasiakkaiden osuus liikevaihdosta on vain alle 5% prosentin luokkaa. Ylivoimaisesti paras kanava ovat olleet tyytyväiset asiakkaat, jotka ovat kertoneet kokemuksistaan toisillekin. – Mukavasti meillä on puhelin soinut. Keskimäärin yksi uusi asiakas meille tulee viikossa, Autio miettii. Hän itse uskoo, että myös paikallisen palvelun suosiminen on monelle asiakkaalle tärkeää.

 – Etenkin kun yrittäjien kanssa pääasiassa touhutaan, he kyllä arvostavat sitä, että eurot jäävät omille markkinoille. Yrittäjän mukaan vartiointiliikkeen missiona on päivästä yksi ollut, että myös Tampereen kaupunki olisi joskus firman asiakas.

– Sen olemme ilmoittaneet myös meidän vartijoillemme kasvusuunnitelmaksi. Me haluamme kasvaa siihen kokoluokkaan, että pystymme hoitamaan myös Tampereen kaupungin. Vielä siihen on matkaa, mutta koko ajan sitä kohti me menemme, Autio vakuuttaa.

Tämä on työssä parasta

Yrittäjä toteaa joutuvansa vastaamaan kliseellä, kun tiedustelen Jani Autiolta hänen työnsä parhaita puolia. Hänen mukaansa parasta antia on työpäivien erilaisuus.

– Tässä työssä minua ajaa myös sen haasteellisuus sekä mielenkiintoiset asiakascaset. Mehän olemme yrityksille ja julkishallinnolle sekä yhdistyksille sellainen tukipalvelu, jonka ominta alaa on ongelmanratkaisu, ja minä pidän ongelmien ratkomisesta. Toisen ongelma on toisen bisnes. Meidän tehtävämme on minimoida asiakkaan turvallisuusriskit, jotta yrittäjä voi nukkua yönsä rauhassa ja jatkaa liiketoimintaansa, Jani Autio tiivistää.

Entä mitä hän tekisi, jos ei olisi yrittäjä?

– Aika hyvä kysymys. En kyllä rehellisesti sanottuna tiedä yhtään. Yrittäjyys on vuosi vuodelta osoittautunut omalta kohdaltani oikeaksi vaihtoehdoksi. Nykyään en oikeastaan tiedä, olisiko sille ikinä ollut edes muita realistisia vaihtoehtoja, Autio mietiskelee ja kertoo mieltyneensä yrittämisessä erityisesti auki olevien mahdollisuuksien rajattomuuteen.

– Toki siihen kuuluu toisaalta myös se, että myös kaikki riskit ovat omalla vastuulla. Mutta ainakin minulle sopii hienosti se, että kukaan toinen ei määrittele, mitkä tehtäväni ovat, vaan voin käyttää omaa mielikuvitustani ja itse olen syypää siihen, jos jotkut asiat eivät ole niin kuin haluaisin niiden olevan, Jani Autio tuumailee ja jatkaa vielä vastaustaan.

– Jos olet toisella töissä, kuulut jonkun toisen suunnitelmiin. Itse taas olet aina pakostakin oman suunnitelmasi tekijä ja toteuttaja. Minulle tämä on tuntunut sopivan hyvin, hän jatkaa.