Etelä-Pohjanmaan Yrittäjät luovutti Maakunnalliset Yrittäjäpalkinnot alahärmäläiselle Härmän Liikenne Oy:lle ja lapualaiselle Lapuan Kankurit Oy:lle, Maakunnallinen Nuori yrittäjä -palkinnon jurvalaiselle Hannulan Hitsauspalvelu Oy:lle sekä Maakunnallisen yksinyrittäjäpalkinnon seinäjokelaiselle Mainosvarikko Oy:lle.

Jutut palkituista julkaistu alun perin Yrittävä Lakeus -lehdessä 3-2022

Maakunnallinen Yrittäjäpalkinto 2022:

Härmän Liikenne Oy

Yrityksen yli 70-vuotiseen historiaan mahtuu niin nousuja kuin laskujakin, mutta periksi ei ole ikinä annettu. Jatkuva kehitys on tuottanut tulosta ja sekä yrityksen auto- että työntekijämäärä ovat rikkoneet sadan rajapyykin.

Härmän Liikenteen matka alkaa vuodesta 1949, jolloin nykyisen yrittäjän, Vesa Salon isä Aarne aloitti kuorma-autoliikenteen harjoittamisen. Seuraavalla vuosikymmenellä rinnalle tuli myös taksiautoilu.

• Taksihomma ei kuitenkaan oikein elättänyt viisihenkistä perhettä pienellä paikkakunnalla. Vuonna 1957 ollessani muutaman kuukauden ikäinen, oli suunnitelmissa, että perheemme muuttaa Kanadaan. Kaikki paperit olivat valmiina ja olimme jo ehtineet mennä Helsinkiin asti, mutta viime hetkellä äitini ilmoitti, ettei hän lähdekään sinne. Isä lähti yksin ja tuli takaisin joulukuussa 1959, Vesa muistelee.

Aarne aloitti taksiautoilun uudelleen Kanadasta palattuaan.

• 60-luvulla eräs kunnallispolitiikassa mukana ollut henkilö sanoi isälleni, että nyt kanttaisi laittaa linja-auto, jolla saisi kuljetettua oppilaita kouluihin. Siihen aikaan ilman liikennelupaa bussin kyydissä saivat olla vain ajoneuvon omistajat, joten omistajiksi merkittiin 200 henkilöä, jotta opiskelijat pääsivät kulkemaan koulussa sen aikaa, että kaikki liikennelupaan liittyvät asiat saatiin kuntoon, Vesa nauraa.

Sivukylien koulujen lakkauttaminen lisäsi kyytien tarvetta. Myös tilausajoja alkoi tulla enemmän.

• Ajoja alkoi olla sen verran paljon, että vuonna 1972 pystyimme ostamaan kaksi ihan tuliterää linja-autoa. Sitä ennen olimme rakentaneet uusia koreja vanhoille alustoille, Vesa kertoo.

70-luvun lopulla yrityksen autoille kertyi mittariin kilometri jos toinenkin bingokyydeistä.

• Enimmillään meillä ajettiin 21 vuoroa bingokyytejä viikossa ympäri maakuntaa. Se bingoinnostus oli tuolloin aivan valtavaa. Kauhavan nuorisoseurallekin meillä meni neljä autoa keskiviikkoisin, perjantaisin ja sunnuntaisin. Eräässä bingossa oli auto pääpalkintona ja siellä saattoi olla yli 5000 pelaajaa. Sitten oli vielä niin innokkaita pelaajia, että he kävivät sunnuntaina Kauhavalla bingossa ja jäivät paluukyydistä Voltissa pois ja hyppäsivät siitä suoraan Evijärven bingoon menevään autoon, Vesa muistelee nauraen.

Seuraavan vuosikymmenen alkupuolella mukaan tuli myös matkatoimistopalvelut. Ensin toimittiin toisen yrityksen alla, mutta 1982 haettiin omat luvat.

Samoihin aikoihin yrityksen alkuperäinen nimi A.E. Salo muutetiin.

• Aloimme miettiä, että mikä olisi hyvä nimi, joka kattaisi muunkin kuin oman pitäjän. Moni suomalainenhan sanoo ulkomaille mennessään olevansa Härmästä, niin ajateltiin, että eikö Härmän Liikenne ole sitten hyvä nimi, kun se kattaa koko Suomen, Vesa naurahtaa.

Vuonna 1985 oli sukupolvenvaihdoksen aika ja Vesa hyppäsi yrityksen rattiin.

• Toiminta jatkui koko vuosikymmenen aika lailla samanlaisena, että kiirettä piti. Sitten tulikin 90-luvun lama, joka muutti kaiken. Linja-autopuoleen se ei niinkään vaikuttanut, mutta matkatoimistopuoli loppui kuin veitsellä leikaten devalvaation tultua. Pankki oli meille aikaisemmin suositellut valuuttaluottoja, sillä linja-autoihin oli korko 14-24 prosentin välillä ja valuuttaluotossa se oli vain kuuden prosentin luokkaa. Niiden riskeistä ei kukaan puhunut. No sitten yksi kaunis päivä laitettiin markka kellumaan ja se meinasi tappaa koko firman. Pohjalaisella sisulla teimme kaikkemme, ettei firma menisi nurin, Vesa kertoo.

Uuteen nousuun

Lama-ajasta selvittiin, mutta siitä nouseminen otti aikansa.

• Vasta 2000-luvun puolella alkoi homma nousemaan ja 2008 VR alkoi korjaamaan Seinäjoki-Kokkola – väliä ja me saimme hoidettavaksemme korvaavien kyytien ajamisen. Siitä tuli meille kova nousuvaihe, Vesa sanoo.

Nykyinen toimitusjohtaja Sami Heinimäki kävi usein Vesan juttusilla yrityksen kehittämisiin liittyvissä asioissa.

• Sanoin kerran Samille, että joku henkilö täytyisi löytää tähän, että minulla ei enää riitä tunnit hoitaa kaikkea. Heitin Samille, että keksipäs tähän joku sopiva ja hän sanoi miettivänsä asiaa. Parin päivän päästä Sami soitti ja sanoi, että nyt hän on löytänyt sopivan henkilön. Sanoin, että pyydä tämän henkilön tulla käymään, johon Sami vastasi, että ”no koskas tulen”, Vesa nauraa.

Sami aloitti yrityksessä toimitusjohtajana.

• Se oli kyllä hyvä päätös palkata Sami. Itselle alkoi tulla ikää ja kun 8-vuotiaasta asti olin tässä yrityksessä jo työskennellyt, niin tuntui, että pikkuisen voisi jo vähentää hommia. Ja totuus on, että vastuuta pitää pystyä antaa muillekin. Itse en ollut ikinä ehtinyt käydä kouluja ja Sami taas oli opiskellut, niin hänellä oli viisautta lähteä kasvattamaan yritystä, Vesa toteaa.

Härmän Liikenne voitti Seinäjoen kaupunkiliikenteen kilpailutuksen ja aloitti hoitamaan sitä vuonna 2013.

• Ennen tuota kilpailutusta Veolia oli ollut Seinäjoella aika vahva ja se oli ostanut Sarpon ja Hautamäen liiketoiminnat vuosituhannen vaihteessa. Veolia alkoi sitten kuitenkin vetäytymään pohjoismaista ja me ostimme heiltä tilausajoliiketoiminnan. 2011 olimme aikeissa ostaa myös kaupunkiliikenteen, mutta se kauppa ei mennyt maaliin asti. Se etu, mikä meille siitä kuitenkin tuli, niin saatiin kaikki kulutiedot osana kauppaneuvotteluja, niin tiesimme eurolleen, mitä Veolian tuotantokustannukset olivat olleet, niin oli helppoa lähteä tekemään tarjousta tuohon kaupunkiliikenteen kilpailutukseen, kun ei tarvinnut arvailla lukuja, Sami kertoo.

Kun tietoja Veolian vetäytymisestä Seinäjoelta oli alkanut tulla, oli Vesalla ja Samilla mietinnän paikka.

• Mietimme Vesan kanssa asiaa ja tulimme siihen tulokseen, että jos me emme täytä sitä aukkoa, niin joku muu tekee sen ja siitä jostakin muusta tulee meille sitten kilpailija. Nähtiin mahdollisuus, mutta myöskin uhka, jos emme tartu siihen, Sami toteaa.

Matkan varrelle on mahtunut useampikin yrityskauppa, jotka ovat osaltaan kasvattaneet yritystä.

• Aution Jorman liiketoiminnan Ylihärmästä ostimme 2013, Mustajärven Liikenteen 2016 ja Myllärin liikenteen Peräseinäjoelta 2018, Vesa luettelee.

Tarjontaa ostettavista yrityksistä olisi enemmänkin.

• Meille tarjotaan aika paljon yrityksiä, että välillä on olo kuin Huutokauppakeisarilla, että voi vaan kysyä ”mitäs sulla olisi myynnissä”. Monet bussiyhtiöt ovat kehittäneet niin heikosti liiketoimintaansa, ettei niissä oikein ole mitään ostettavaa. Hintapyyntö ja reaaliarvo eivät kohtaa, kun tunnearvolle on laitettu liian iso hinta. Ja kun vanhalla kalustollakaan ei ole suurta arvoa, kun monesti noissa kilpailutuksissakin vaaditaan jo euro6-päästönormilla olevia autoja, joita on alettu valmistamaan 2013, niin sitä vanhemmat autot ovat vähän niin kuin väärää rahaa, Sami toteaa.

Jatkuvaa kehitystä

Yrityksen automäärä on noussut sataan ja työntekijöitäkin on noin 115.

• Olemme jatkaneet tasaista kasvua ja kehitetty koko ajan. 2016 irtauduimme Matkahuollon järjestelmästä ja otimme oman järjestelmän käyttöön. Meillä käy edelleen Matkahuollon liput, mutta hallinnoidaan ja kehitetään järjestelmää itse. Matkahuolto oli ollut pitkään monopoliasemassa ja kehittäminen oli jäänyt heikonpuoleiseksi. Esimerkiksi sellainen pikkujuttu kuin mobiilimaksaminen ei ollut silloin heidän järjestelmässään mahdollista, Sami hymähtää.

Yrityksessä suhtaudutaan tarkasti kaikkeen, mikä liittyy heidän toimintaansa.

• Olipa kyseessä sitten asiakaspalaute tai kalustorikko, niin kaikki käydään tarkasti läpi ja analysoidaan. Tai esimerkiksi, jos tulee liikennevahinko, niin kuljettaja tekee siitä vahinkoilmoituksen ja käy sen lähiesimiehen kanssa läpi, että miksi näin kävi ja miten sellainen voidaan estää jatkossa, vaikka kyseessä ei olisi kuin 150 euron arvoinen peili. Olemme huomanneet, että tällaisella toimintatavalla on ennaltaehkäisevä vaikutus, Sami kertoo.

Myös kalustoa uudistetaan koko ajan.

• Meillä kaikkien autojen keski-ikä on noin seitsemän vuotta ja 10–12 autoa vaihtuu vuosittain. Joku minulle sanoi, että eikö riitä, jos yhden auton uusii vuodessa, niin minä vastasin hänelle, että kyllähän se muuten riittäisi, mutta meidän kalustomäärässämme se tarkoittaisi sitä, että vanhin auto olisi satavuotias, Vesa nauraa.

Yrityksessä on kehitetty niin tuotteita, vastuullisuutta kuin prosessejakin ja koko ajan ideoidaan, mitä voisi tehdä paremmin ja tehokkaammin.

• Me emme todellakaan jää nauttimaan hyvän olon tunteesta ja siitä, että menee hyvin, vaan kehitetään jatkuvasti uutta, Vesa toteaa.

Henkilökunnalle kiitosta

Sekä Vesa että Sami ovat sitä mieltä, että ilman erinomaista henkilökuntaa ei tässä pisteessä oltaisi.

• Henkilökunnalle täytyy antaa suuri kiitos. Vaikka me tekisimme työmme kuinka hyvin, niin kuljettaja on kuitenkin se meidän käyntikorttimme, Sami sanoo.

Yritys pitää työntekijöistään hyvän huolen ja satsaa siihen, että työsuhteet olisivat pitkäaikaisia.

• Minulla on aina ollut periaate, että kuljettajalle maksetaan vähintään se, mitä työehtosopimus määrää, vaikka tällä alalla monesti toimitaan toisin. Lisäksi meillä työntekijät saavat käydä kerran kuussa hierojalla talon kustannuksella. Minulle on kunnia-asia, että pidämme työntekijöistämme hyvää huolta, Vesa toteaa.

Maakunnallinen Yrittäjäpalkinto 2022:

Lapuan Kankurit Oy

Hjeltien perheyritys Lapuan Kankurit on siirtänyt suomalaista kudontaosaamista sukupolvelta toiselle jo yli sadan vuoden ajan. Yrityksen loimilanka on ollut yhtä vahva kuin heidän kankaissaankin, sillä vaikeistakin ajoista on selvitty ja nykyään eteläpohjalaista designia viedään myös kansainvälisille markkinoille.

Kankurisuvun tarinalla on sama syntymävuosi kuin Suomellakin. Vuonna 1917 nykyisen yrittäjän, Esko Hjeltin isoisoisä Juho Annala perusti huopatossutehtaan Lapualle.

1930-luvulla Eskon isoisä hankki ensimmäiset kutomakoneet yhdessä sukulaismiehen kanssa, joka oli siis Eskon isän, Juhan, eno. Kutomakoneiden hankinta oli Lapuan Kankurien elämän langan alku.

Juha syntyi vain muutamaa kuukautta ennen talvisodan syttymistä. Nuoresta lähtien hän oppi kovalle työnteolle ja 15-vuotiaana hän lähtikin kysymään, pääsisikö enon värikutomolle töihin. Sen verran kova into Juhalla oli päästä töihin, että hän oli pukenut työhaalaritkin jo varmuudeksi päälle. Töitä löytyi ja Juha sai jäädä hommiin saman tien.

Värikutomolla oli töissä vanhempi kankuri, joka oli työskennellyt Belgiassa asti. Juha pääsi työskentelemään hänen opissaan. Värikutomolla tehtiin esimerkiksi armeijalle villahuopia, mutta myös taitoa vaativa jaqcuard-kudonta kuului yrityksen toimintaan.

• Isä halusi sitten jossain vaiheessa lähteä kokeilemaan omia siipiään ja vuonna 1973 he perustivat äitini Liisan kanssa Lapuan Kankurit Oy:n. Heillä oli alusta asti visiona tehdä erikoistuotteita, sillä suomalainen tekstiiliteollisuus ei enää muuten ollut kilpailukykyinen. Kankurit nimikin jo viittaa käsityöläisyyteen ja vanhempani alkoivat tehdä teollisesti tai puoliteollisesti tuotteita, jotka voisi mieltää käsityötuotteiksi, Esko kertoo.

Yritystoiminta lähti pienestä liikkeelle. Avuksi palkattiin jacquard-kudontaa osaava työntekijä sekä Eskoa hoitamassa käynyt lastenhoitaja.

• Noiden erikoistuotteiden takana oli nimenomaan tuo jacquard-kudonta, jolla tuotteisiin saatiin tehtyä kuvioita. Alussa yrityksen päätuotteita olivat perinteiset seinävaatteet, jotka olivat tuohon aikaan hyvä bisnes, kertoo Esko.

Neljännen polven kankurit

Esko ja hänen vaimonsa Jaana opiskelivat 90-luvun alkupuolella Tampereella. Vaikka Esko oli pikkupojasta lähtien pyörinyt tehtaalla, ei hän ollut ajatellut olevansa perheyrityksen jatkaja.

• Meillä oli Tampereen aikoina ajatus, että me perustaisimme sinne pellavakutomon, kun Tampellakin oli jo lopettanut toimintansa. Heillähän oli valmistettu kansainvälisestikin palkitun suomalaisen tekstiilitaiteilija Dora Jungin suunnittelemia tekstiilejä, Jaana kertoo.

Esko oli teku-opintojen ohella Tampereen verkatehtaalla töissä ja siellä kipinä tekstiiliteollisuuteen voimistui.

• Tein siellä kolmivuorotyötä ja joka kerta ajattelin töissä, että onpa tämä tuotantopuoli hienoa. Siinä se herääminen oikeastaan tapahtui, Esko naurahtaa.

Jaana jäi Tampereelle opiskelemaan kansainvälistymistä ja Esko palasi Lapualle.

• Laman tultua Esko tuli tänne auttamaan isäänsä ja äitiänsä. Seinätekstiilien myynti oli silloin tippunut yli 70 prosenttia parissa kuukaudessa. Silloin oltiin kyllä tosi tiukassa paikassa ja jokainen lanka piti kyllä käyttää todella tarkasti, Jaana muistelee.

Opintojen jälkeen Jaana meni ABB:lle vientihommiin, mutta illat kuluivat useasti apuna yrityksessä.

• Sukupolvenvaihdoksen myötä minäkin tulin tähän virallisesti töihin 1999 Eskon vanhempien jäädessä pois. Halusimme säilyttää sen oleellisen, mitä Kankureissa oli, mutta tuotiin mukaan enemmän käyttötekstiilejä. Meidän ideamme oli yhdistää pellava ja jaqcuard-kudonta, Jaana kertoo.
• Suomen markkinoilla ei ollut tuolloin yhtäkään kutomoa, joka olisi toiminut täysjaqcuardeilla pellavan kanssa, Esko huomauttaa.

Koska muut eivät vastaavia tuotteita tehneet, lähtivät tuotteet myymään hyvin.

• Onnistuttiin myös saamaan yhteistyötä Pentikin kanssa ja päästiin olemaan heidän kasvussaan mukana isona alihankkijana. Se oli todella mielenkiintoista ja opettavaista, Esko toteaa.

Kokeilua ja kehittämistä

Yritys jatkoi toimintaansa Suomen markkinoilla hiljalleen kasvaen.

• Kasvoimme Suomessa ensimmäiset kymmenen vuotta ja ahkerasti kävimme Ruotsin ja Norjan messuilla. Ne olivat täysin kannattamattomia rahallisesti, mutta opimme niistä aivan valtavasti. Ruotsi on kova markkina ja siellä oppii väkisinkin, kun kilpailijat ovat niin kovia. Siellä on design ja markkinointi huippuluokkaa ja jos siellä pääsee lähelle kärkeä, niin ollaan tosi lähellä koko maailman kärkeä, Jaana toteaa.

2009 vuoden taantuma toi Kankurit risteyskohtaan.

• Kaikki hakivat tuolloin halvempaa tuotantoa, niin se oli meille se kohta, missä piti päättää, että lähdetäänkö satsaamaan vientiin ja rakentamaan omaa brändiä vai lopetetaanko kokonaan. Päätettiin sitten yrittää ja siirryttiin Keski-Euroopan markkinoille. Ruotsissa meille ei ollut jaossa kultamitaleita, mutta esimerkiksi Saksassa kaikki pohjoismaalaiset olivat samalla viivalla ja markkina oli otollinen, Esko kertoo.

Tässä kohtaa myös Dora Jung liittyy Kankurien elämän lankaan.

• Saimme Tampellan valmistamien Dora Jungin design-tekstiilien valmistusoikeudet ja siitä alkoi taas eräänlainen uuden opettelu. Tuon myötä meidän piti opiskella kankaiden märkäviimeistely ja siitä sivutuotteena meille tuli sitten pesty pellava, jossa kudonnalla, viimeistelyllä ja niiden yhdistämisellä saavutetaan pellavan käyttöominaisuudet. Dora toi meille brändin, mutta myös tekniikan, Jaana kertoo.

Pariisiin lähdettiin ensimmäistä kertaa messuille 2011 ja siitä muutaman vuoden kuluttua vienti ylitti kotimaan myynnin. 2019 avattiin oma kivijalkamyymälä Tokioon. Jaanan unelma kansainvälistymisestä on muuttunut todeksi ja Lapuan Kankurit ovat nykyään kansainvälinen huippubrändi.

Kehitystä on vienyt eteenpäin myös yhteistyö Aalto-yliopiston kanssa

• Meillä on ollut heidän kanssaan yhteistyötä jo parisen kymmentä vuotta. Sieltä saattaa esimerkiksi tulla koko luokka kutomaan tänne Lapualle, ja he saavat käyttöönsä kutomakoneet ja kutomamestari on heitä opastamassa. Opiskelijoiden joukosta olemme löytäneet valtavan taitavia suunnittelijoita. Juuri tässä hiljattain meiltä lähti Aallon kautta löydetty suunnittelija töihin Marimekolle. On hienoa, että me voimme olla ponnahduslauta nuorille lahjakkaille tyypeille, Jaana toteaa.

Välillä on tehtävä sellaista, mikä ei tunnu mukavalta

Yritys on kasvanut viime vuodet parin prosentin vauhtia ja välillä enemmänkin.

• Tuo kasvaminen on aika kuluttavaa. Kyllä jossain kohtaa täytyy uskaltaa vähän hidastaa kasvua ja rakentaa muita osa-alueita, koska se yritys on niin hyvä kuin sen huonoin lenkki on. Kun puhutaan siitä, että yritys ei voisi kehittyä kuin kasvamalla, niin minä en kyllä usko siihen, Esko toteaa.

Eskolle ja Jaanalle on merkitystä aivan muilla asioilla kuin voiton maksimoinnilla.

• Meille on tärkeää, että tämä on jatkumo, jolloin meidän yrityksemme olisi vielä seuraavillekin sukupolville. Haluamme, että historia, perinteet ja tietotaito siirtyy meiltäkin eteenpäin. Meidän täytyy myös huolehtia oma osuutemme siitä, mitä kuuluu suomalaiselle tekstiilille, tekstiiliteollisuudelle ja koulutukselle. Meidän on oltava osaltamme luomassa uudelleen tekstiilialan koulutuspaikkoja Suomeen, kun ne ovat kertaalleen täältä jo hävinneet. Meille tämä ala ja sen kehittyminen on sydämen asia, Jaana sanoo.

Uuden villakehräämön myötä työvoiman tarve on lisääntynyt.

• Meillä on vajaa 40 työntekijää ja kyllä työvoiman saanti on nykyään huomattavasti vaikeampaa kuin ennen. Me pyrimme sitouttamaan henkilökuntaa, että he kokisivat entistä enemmän olevansa osa tätä ja se motivoisi heitä, Esko sanoo.

Ilman luovuutta, ammattitaitoa ja rohkeutta ei tähän pisteeseen olisi päästy.

• Lisäksi täytyy olla kiinnostus omaa alaa kohtaan ihan kaikin puolin. Oli kyseessä sitten kilpailijat, kuidut, markkinat tai kuluttajat, niin me olemme aina olleet kiinnostuneita niistä kaikista, Esko toteaa.

Myös verkostojen merkitys on tärkeä.

• Meillä on laajat verkostot Suomessa ja ulkomailla, ja niistä on kyllä suuri apu. Ihan jos ajatellaan jo konehankintojakin, niin ei meidän tarpeisiimme tehdä koneita Suomessa, mutta verkostojen kautta voidaan ulkomailta löytää meille sopiva kone käytettynäkin, Jaana sanoo.

Sekä Jaana että Esko kannustavat rohkeasti rakentamaan omaa brändiä ja hyppäämään epämukavuusalueelle.

• Meillä koko brändi on rakennettu itse siitä, mitä me olemme ja miten meillä toimitaan, siitä välittyy aitous. Monelta yritykseltä varmasti löytyy asioita, joista brändiä voi lähteä rakentamaan. Ei niiden tarvitse olla mitään erikoisia ja mahtavia juttuja, Jaana kannustaa.

• Mukavuusalueelta kannattaa välillä hypätä pois ja rohkeasti kokeilla erilaisia juttuja, mikäli ne eivät vaaranna yrityksen liiketoimintaa. Sekin on jo hyvä saavutus, vaikkei käteen jäisi siitä kokeilusta kuin oppi. Jos me olisimme aina tehneet siten, kuin tuntuu mukavalta tai turvalliselta, niin emme olisi tässä. Tämä saamamme tunnustus on hieno merkki siitä, että asioita on tehty oikein ja erityisen hyvältä se tuntuu siksi, että se tulee omien joukosta, kun toiset yrittäjät ovat valinnan tehneet, Esko kiittelee.

Maakunnallinen nuori yrittäjä 2022:

Hannulan hitsauspalvelu Oy

Jurvalaisessa Hannulan hitsauspalvelu Oy:ssä nuori pätee niin yrittäjään kuin yritykseenkin. 28-vuotias yrittäjä Joonas Hannula on kasvattanut määrätietoisesti ahkeralla työllä yrityksensä kuudessa vuodessa merkittäväksi vaativiin hitsaustöihin erikoistuneeksi yritykseksi.

Valmistuttuaan levyseppähitsaajaksi ammattikoulusta, Joonas meni töihin hitsariksi West Welding Oy:lle Teuvalle.

• Minulla oli siellä vakituinen työ, mutta vuonna 2016 irtisanouduin, kun meillä oli kaverini kanssa ajatuksissa ostaa täältä Etelä-Pohjanmaalta eräs hitsausalan yritys. Me menimme sinne töihin, kun halusimme ennen yrityskauppaa nähdä, millaista siellä oli, Joonas kertoo.

Muutaman kuukauden työskentelyn jälkeen oli aika keskustella myyjän kanssa tarkemmin hinnasta ja muuhun suunniteltuun kauppaan liittyvästä.

• Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että meidän rahkeemme eivät tule riittämään sen yrityksen ostamiseen ja aloin miettiä asiaa uudestaan. Olin tuolloin vasta 22-vuotias, niin vaikea olisi ollut saada rahoitustakaan järjestymään tuohon kauppaan, Joonas muistelee.

Kauaksi aikaa Joonas ei jäänyt asiaa pähkäilemään, vaan seuraava askel oli jo kirkkaana mielessä.

• Ilmoitin kaverilleni, että lähden tuolta firmasta pois ja perustan oman hitsausalan yrityksen nollasta. Aloin asiaa viemään eteenpäin ja heti alussa otin yhteyttä TK-Taloushallinto Oy:n Kristiina Peltolaan, joka auttoi ja neuvoi minua yrityksen perustamisen kanssa. Tuo sattui olemaan juuri kesäloma-aikaa, niin eivät kaikki starttirahat ynnä muut menneet ihan niin joutuisasti kuin minä olisin halunnut, Joonas naurahtaa.

Joonas aloitti ensin toiminimellä elokuun lopulla vuonna 2016.

• Lähdin ihan nollasta liikkeelle, sillä yhtäkään asiakasta minulla ei ollut valmiina. Vuokrasin yritykselle isältäni autotallin ja jo ammattikouluaikana isä oli ostanut minulle hitsin, että sen verran sain sponsorointia. Rakensin ja muokkasin noita autotallin tiloja omaan käyttööni sopivaksi, Joonas kertoo.

Ensimmäinen asiakaskin löysi Joonaksen hallin ja Joonas sai tehdä yrityksen ensimmäisen laskun hitsatusta pakoputkesta.

• Siitähän se yritys lähti sitten hyvin liikkeelle, kun sattui se auto mennä hitsatun pakoputken kanssa katsastuksesta läpikin, Joonas nauraa.

Pikkuhiljaa töitä alkoi tulla enemmän.

• Ammattikoulun ohella olin ollut Vaasassa töissä, niin minulle oli kertynyt kokemusta enemmän ja eri tavalla kuin pelkästään koulunpenkiltä. Sen myötä ihmisetkin tunsivat minut ja tiesivät, että minulta homma hoituu, vaikka nuori olenkin. Hommia alkoi olla enemmän ja jossain kohtaa ihmettelin, että miten tätä hommaa näin paljon on, Joonas toteaa.

Kysyntä ja kiire kasvoivat

Vuonna 2017 kysyntä oli kasvanut jo muille paikkakunnillekin.

• Ensimmäinen iso työmaa minulla oli Ilmajoella Revisol Oy:llä. Päivät menivät hyvin pitkälti niin, että aamulla varhain lähdin sinne, tein siellä niin pitkään kuin piti, tulin sieltä Jurvaan omalle hallille ja jatkoin siellä tilaustöitä yöhön asti. Tuolla tavalla painettiin koko vuosi. Silloin olin vielä pääsääntöisesti yksin tässä, mutta jonkun verran oli Sedusta harjoittelija hyvänä apuna, Joonas kertoo.

Seuraavan vuoden alkupuolella Joonas palkkasi ensimmäisen työntekijän, sillä työmäärä alkoi olla sellainen, ettei sitä yksi ihminen olisi ehtinyt hoitaa. Ensimmäinen palkattu työntekijä on edelleenkin töissä yrityksessä.

• Työntekijän kanssa jatkettiin Ilmajoella ja sitten, kun työmaita alkoi tulla lisää, niin minä kuljin niissä kaikissa. Samaan aikaan jatkettiin hommia isän autotallissakin ja tuntui, että se sata tekoneliötä oli koko ajan aivan täynnä, Joonas kertoo.

2018 vuonna työntekijämäärä nousi hetkellisesti kolmeen, mutta loppuvuodesta kolmas työntekijä ilmoitti lähtevänsä myyntihommien pariin toisaalle.

Seuraavan vuoden alussa Joonas alkoi pohtia, mihin suuntaan hän yritystään lähtee viemään.

• Mietin, että kuinkahan tekisin, ottaisinko pari työntekijää lisää ja muuttaisin yhtiön osakeyhtiöksi vai jatkaisinko toiminimellä ja menisin rauhallisesti eteenpäin. Koska työtilanne vaikutti niin hyvältä ja koko ajan oli kysyntää, niin ajattelin, että kokeillaan nyt sitten, kun siihen on mahdollisuus. Vaakakupissa painoi myös se, että yrityshän oli silloin vielä todella nuori ja oli lähdetty liikkeelle pääosin tuntityöhommista ja kappaletavaran valmistuksesta, joten tuo ei ollut itsestäänselvyys, että kysyntää oli tuohon malliin. Ja jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin ei se rauhallisesti meneminen olisi edes ollut minulle luontaista, Joonas nauraa.

Osakeyhtiö rekisteröitiin tammikuussa 2019.

• Tuo vuosi jatkettiin aika pitkälti vielä tuntitöissä, mutta työntekijöitä tuli melkein kahden kuukauden välein lisää aina pari kerrallaan. Lokakuussa ostin Jurvasta oman isomman hallin ja ajattelin, että onpa hienoa, kun nyt on tilaa, sillä tekoneliöitä oli noin 500. Mutta heti, kun saatiin halliin muutettua, niin se olikin täynnä. Saatiin niihin aikoihin iso projekti Kalevan Navettaan Seinäjoelle ja siellä kaikki kaiteet, portaat ja muut metallirakenteet ovat meidän tekemiämme, Joonas kertoo.

Vuoden lopussa työntekijämäärä oli kasvanut 15 henkilöön. Vuosi 2020 alkoi samanlaisella kiireellä kuin aikaisemmatkin vuodet.

• Olihan se melkoista rallia, kun pääsääntöisesti hoidin yritystä yksin. Hoidin materiaalitilaukset, projektien laskennat, tarjouksien ottamisen, suunnittelun tietokoneella, johdin työmaita ja hitsasinkin aina, kun ehdin. Yritin viedä hommaa siihen suuntaan, että ajettaisiin alas tuntityötä ja otetaan omia projekteja enemmän. Palkattiin tuon vuoden aikana lisää porukkaa, mutta paljon käytettiin myös alihankkijoita, joten pääsin työllistämään muitakin yrityksiä, Joonas kertoo.

Vastuun jakaminen yksi parhaita päätöksiä

Kiirettä jatkui seuraavanakin vuonna. Keväällä Joonaksella oli tiedossa sellainen viikko, että puheluita ja laskemista riitti päivät läpeensä.

• Yhtäkkiä tuli mieleen, että miksenköhän ole ikinä pyytänyt tuota naapurissa asuvaa Anttilan Karia meille töihin, Joonas sanoo.

Kari oli vuodesta 1998 lähtien ollut töissä Vesmes Oy:llä Kauhajoella ja työskennellyt siellä toimitusjohtajanakin.

• Tiesin, että Karilla on vankka kokemus sekä näkemystä ja osaamista sopimuspuolestakin. Meillä alkoi olla niin isoja projekteja, että täytyi ihan oikeasti tietää, mitä niihin sopimuksiin kirjoitetaan ja mihin laittaa nimensä alle. Kysyin Karilta, tuleeko hän minulle töihin. Hän sanoi juuri saaneensa työpaikan ja totesin, että no minä jatkan hommia yksin. Sitten Kari sanoi, että täytyypä soittaa sinne työpaikkaan, että sain toisen tarjouksen, kun kyllähän minä tulen sinulle töihin, Joonas kertoo.

Kari on ollut Joonakselle hyvä apu.

• Siihen asti olin toiminut ehkä vähän tyhmästikin, kun yritin olla niin, etten kysy keltään, vaan opettelen itse vaikka sitten kantapään kautta. Karin palkkaaminen on ollut kyllä yrittäjäurani parhaimpia päätöksiä, Joonas toteaa.

Viimeisimpien vuosien aikana yrityksestä on kasvanut entistä merkittävämpi tekijä omalla alallaan.

• Meillä on työmaita ympäri Suomen. Ylimpänä on oltu Kittilän kultakaivoksella, jossa työskenneltiin kilometri maanpinnan alapuolella ja Helsingissä puolestaan tehtiin hommia ihan vesirajassa. Tänä vuonna oltiin ensimmäistä kertaa pääurakointiroolissa Kangasalalla. Hoidettiin homma purku-urakasta ja lupa-asioista avaimiin asti. Siinä me näytimme, että vaikka me olemme pieni ja nuori yritys Jurvasta, niin me pystymme mallikkaasti hoitamaan tämänkin mittaluokan projektit, Joonas sanoo.

Tällä hetkellä yrityksellä on isoja projekteja käynnissä.

• Kaskisissa toimimme pääurakoitsijana. Siellä rakennamme yhdessä islantilaisen laitetoimittajan kanssa kalajalostuslaitoskokonaisuutta, joka tulee olemaan merkittävä laitos Suomessa. Sen on tarkoitus käynnistyä 2023 vuoden alkupuolella. Tähänastisen historiamme suurin kauppa koostuu kantavista teräsrakenteista, jotka asennamme Kuopioon. Marraskuun aikana asensimme sinne ensimmäisen tuotteen, joka oli 38 metriä korkea hissitorni. Se on valmistettu meillä täällä Jurvassa ja sen ovat omat miehemme käyneet asentamassa. Teräsrakenteiden valmistus ja asennus jatkuvat tuonne vielä ensi vuoden puolellakin, Joonas kertoo.

Puheet ja teot kohtaavat

Nollasta nykyiseen pisteeseen on melkoinen saavutus nuorelta yrittäjältä ja yritykseltä. Joonas kiteyttää menestyksen salaisuuden rehellisyyteen.

• Olen alusta asti halunnut pelata avoimuudella. Monesti esimerkiksi tarjouspyynnöistä löytyy monta asiaa, joista voisi olla hiljaa ja saada siten itselleen lisätöitä loppua kohden, mutta minä haluan käydä ne asiakkaan kanssa läpi, ettei sitten myöhemmin tule ikäviä yllätyksiä. Monen mielestä varmaan tyhmää yrittäjyyttä, että vie itseltään mahdollisuuden lisätöihin, mutta kyllä minun tehtäväni on olla rehellinen ja kertoa asiakkaalle, mitä virheitä minä ammattilaisena huomaan, Joonas kertoo.

Myös se, että puheet ja teot ovat aina kohdanneet, on ollut merkittävä tekijä yrityksen kasvupolulla.

• Paljon on tullut soittoja, että onnistuuko tällainen, niin minähän pelimiehenä olen aina vastannut, että totta kai onnistuu ja olen aina löytänyt keinot, että ne hommat saadaan sitten toteutettuakin, Joonas naurahtaa.

Tärkeänä Joonas pitää myös sitä, että asiat osataan sopia ja järjestellä.

• Se, että me olemme nuori ja pieni yritys, niin ei anna oikeutta pompotella meitä. Olen pitänyt neuvotteluissa huolen siitä, ettemme ala nöyristellä, sillä emme me voi toimia tilaajille pankkina ja joustaa maksuehtojen suhteen miten sattuu, Joonas toteaa.

Kiitosta saavat myös organisaatio ja yrittäjän lähipiiri.

• Meillä on hyvä organisaatio, jossa kaikki auttavat toisiaan ja siten kaikki myös kehittyvät. Ja siinä samalla myös koko yritys kehittyy. Isälle ja äidille täytyy antaa kiitosta, että he ovat nuorena patistaneet minua isälle avuksi metsähommiin ja sitä kautta on opetettu se tietynlainen ahkeruus. Kyllähän se silloin nuorena otti päähän, kun muut lähtivät leikkimään ja minä painoin pipo märkänä metsähommissa, toteaa Joonas.

Myös puoliso Heidin tuki on ollut Joonakselle tärkeää.

• Heidi on nähnyt koko tämän yrityksen kasvun ja kestänyt kyllä paljon. Siitä täytyy olla kiitollinen. Tärkeää on, että hän on jaksanut kuunnella minun juttujani, vaikkei hän hitsaamisesta tiedäkään. Se jo auttaa jaksamaan, kun saa puhua jollekin, Joonas sanoo.

Parasta yrittäjyydessä on se, että saa olla oma luova itsensä.

• Saan käyttää omia vahvuuksiani ja pääsen tapaamaan paljon erilaisia ihmisiä. Yrittäjyydessä on paljon hyviä puolia, mutta on tietenkin niitä huonojakin ja vastoinkäymisetkin kuuluvat tähän lajiin. Niistä kaikista on kuitenkin selvitty ja joka päivä saan palan eteenpäin tätä omaa juttuani, Joonas toteaa.

Maakunnallinen yksinyrittäjä 2022:

Mainosvarikko Oy

Seinäjokinen Mainosvarikko Oy tuottaa monipuolisia mainospalveluita, muun muassa teippauksia ja kylttejä, eikä yrittäjän mukaan sellaista mainosprojektia ole, mihin ei häneltä kannattaisi kysyä mahdollisuuksia sen toteutukseen.

Yrittäjä Jussi Alasalmi on aina ollut kiinnostunut asioista, joissa saa työskennellä käsillä ja aivoilla yhtä aikaa.

• 90-luvun lopulla olin palkkatyössä PPTH-nimisessä teräsrakenteita valmistavassa yrityksessä ja siinä sivussa laitoin pystyyn oman toiminimen Alasalmi Graphixin, jonka kautta tein sivutoimena maalauksia moottoripyöriin ja kypäriin. Harrastus muuttui vähän niin kuin työksi, kun sitten 2004 ryhdyin täysipäiväiseksi yrittäjäksi, Jussi naurahtaa.

Jonkin ajan kuluttua Jussi hankki itselleen teippileikkurin, jolla oli tarkoitus tehdä sapluunoita maalauksia varten.

• Eipä mennyt kovinkaan kauaa, kun huomasin teippaavani kioskin ikkunoita. Samalla huomasin, että tuosta teippaushommasta tulee tasaisemmin ja vähän helpommin rahaa kuin maalaamisesta. Siitä sitten lähti tuo mainospuolen homma, Jussi kertoo.

Mainosvarikko rekisteröitiin aputoiminimeksi vuonna 2007.

• Samaan aikaan etsin toimitiloja Seinäjoelta, kun autotalli kotona alkoi käydä vähän ahtaaksi. Jossain vaiheessa aikomus oli mennä Rytmikorjaamon tiloihin, joka oli entinen postiautovarikko, niin siitä tuli tuo Mainosvarikon nimikin. Sinne pääsyn suhteen tuli kuitenkin viivästyksiä ja päädyin sitten ostamaan hallin tästä Roveksesta, kertoo Jussi.

Vuonna 2011 Mainosvarikko muutettiin osakeyhtiöksi ja harrastuspiireistä tuttu kaveri tuli Jussille yhtiökumppaniksi.

• Pyysin häntä mukaan, sillä tiesin hänen olevan lahjakas ja taitava tekijä. Muutaman vuoden jälkeen palkkasimme työntekijänkin mukaan. Tavoitteemme olivat korkealla ja jossain vaiheessa tuntuikin, että yritys lähtee kasvuun, Jussi muistelee.

Jostain syystä yritys ei lähtenytkään etenemään siten, kuin oli ajateltu.

• Meillä oli siinä asiantuntijoita ja konsulttejakin apuna, kun mietittiin, että miksei tämä nyt mene eteenpäin. Mitään varsinaista syytä ei keksitty ja se oli aika raskasta. 2017 vuoden kesällä yhtiökumppani sairastui ja jäi pois yrityksen toiminnasta. Jäin yksin vastuuseen yrityksestä ja seuraavan vuoden alussa työntekijämme sai avustuksellani toisen työn, joten jäin yritykseen täysin yksin, Jussi kertoo.

Huomio omaan jaksamiseen

Jussi keskittyi siihen, että hän saa yrityksen toimimaan ja lisäksi hän antoi enemmän aikaa itselleen.

• Tuolloin päätin, etten enää ikinä ota ketään yhtiökumppaniksi tai itselleni töihin. Lisäksi päätin, että lopetan ylipitkien päivien tekemisen, johon olin siihen asti syyllistynyt. Jos lähtee sille linjalle, että tekee pitkää päivää jatkuvasti, niin oppii mitoittamaan sen kaiken tekemisen sen mukaan ja sitten siitä on tosi vaikea päästä eroon, Jussi toteaa.

Jussi on asettanut itselleen rajat töiden suhteen ja pitää huolen siitä, että unta kertyy riittävästi.

• Nykyään tulen töihin puoli yhdeksän maissa ja yritän lähteä neljältä pois. Totta kai välillä on sellaisia tilanteita, että täytyy tehdä pidempään tai vaikka sunnuntainakin, mutta ne eivät saa olla sääntö vaan poikkeus. Nukkua täytyy myös riittävästi, että jaksaa asiakaspalveluammatissa. Jos on väsynyt ja piipussa, niin ärsytyskynnyskin on paljon matalampi ja se saattaa sitten näkyä asiakkaillekin. Hyvää liikevaihtoa voi tehdä normaalien työaikojenkin rajoissa, Jussi hymähtää.

Hyvin palvellut asiakkaat kaiken perusta

Jussi pitää yrittäjän vapautta suhteellisena käsitteenä.

• Periaatteessa minulla on työnantajana aina asiakas ja minun täytyy tehdä hyvin pitkälti niin kuin he tahtovat. Heidät pitää lunastaa töillä joka kerta eikä voi tuudittautua siihen, että minulla on hyvät asiakkaat. Jos teet siten, että he pettyvät, niin eivät ne välttämättä ole siinä kohtaa kovin lojaaleja. Toki joskus perälauta vuotaa väkisinkin jostakin syystä, mutta se on osa yrittäjyyttä ja yrittäjän täytyy sietää epävarmuuttakin, Jussi toteaa.

Jussille on tärkeää, että työnlaatu on hyvää ja sen ovat asiakkaatkin huomanneet.

• Kävin Vammalassa teippaamassa ison sora-autoyhdistelmän. Asiakas tuli auton viereen ja sanoi, ettei hän löydä tästä virhettä etsimälläkään. Tuollaiset kommentit ovat aina mukavia kiitoksia tehdystä työstä, Jussi sanoo.

Yhtä tärkeänä kuin työnlaatua, Jussi pitää sitä, että sovituista asioista pidetään kiinni.

• Jo se, että menee paikalle silloin, kun on sovittu, on todella tärkeä juttu. Ja sen lisäksi, kun vielä tekee sen, mitä on sovittu, niin silläkin pääsee tosi pitkälle, Jussi toteaa.

Jussi ei ole kertaakaan laittanut mainoksia mihinkään lehtiin.

• Viidakkorumpu on hoitanut tehtävänsä ja hyvin palvellut asiakkaat ovat sitten suositelleet minua muillekin, mikä on poikinut lisää hommia. Lisäksi päivitän aika aktiivisesti someen kuvia tehdyistä töistä, niin sekin toimii markkinointina, Jussi kertoo.

Pääosin yrityksen toiminta keskittyy teippauksien, autoteippien, kylttien, kohokirjaimien, mainostarrojen ja rollupien ympärille, mutta tarvittaessa Jussi nikkaroi vaikka messupöydän rungosta lähtien.

• Jos tarvitsee jotakin spesiaalia, niin kannattaa kysyä minulta, Jussi naurahtaa.

Haasteiden ratkominen intohimona

Jussilla on tekninen koulutus, joten kehitys ja ideointi tulevat häneltä luonnostaan.

• Olen kehittänyt paljon omaa työtä helpottavia tekniikoita. Esimerkiksi Ideaparkilla kävin teippaamassa ovia aina sesongin mukaan, mutta yhdelle miehelle se vanhojen teippien repiminen ja uusien laittaminen yhdessä yössä oli liian aikaa vievää, niin kehitin siihen sellaiset vaihdettavat levyt, jotka laitettiin kaksipuolisella teipillä kiinni. Sen piti olla hyvää teippiä, mutta eihän se pakkasilla pitänyt niitä levyjä kiinni, niin kysyin sitten Hälin Petriltä, että voisinko kehittää niihin sellaisen kiskosysteemin, joka pitäisi levyt kiinni. Nyt ne ovat tulevasti niillä kiinni ja ne saadaan tarvittaessa vaihdettua nopeastikin, Jussi kertoo.

Koska tekniset haasteet ovat Jussille intohimo, osti hän pari kuukautta sitten 3D-tulostimen.

• Nyt opiskelen sen ja mallinnusohjelmien käyttöä. Joihinkin töihin olen joutunut ideoimaan ja tekemään kiinnitysmekanismit itse jyrsimellä, niin ehkä tästä tulostimesta voi olla jatkossa hyötyäkin. Paikallaan polkeminen olisi minulle kauhistus, niin siksi pitää kaikkea tällaista kehitellä, Jussi naurahtaa.

Jatkajalle olisi paikka auki

Mainosvarikko on jonkin aikaa ollut hiljaisessa myynnissä.

• Tämä yritys henkilöityy aika paljon minuun, mutta kyllä tässä olisi jatkajallekin oiva mahdollisuus hypätä valmiin yrityksen puikkoihin. Jatkajan ei tarvitse osata kaikkia niitä samoja asioita, mitä minä olen tehnyt, vaan teippihommallakin pääsee jo hyvin alkuun ja kyllä minä sitten tarvittaessa autan, Jussi sanoo.

Nykyisille asiakkaille Jussi on luvannut, että myy yrityksen ainoastaan sellaiselle ostajalle, joka jatkaa hommaa samalla periaatteella, että se tehdään, mikä on luvattukin.

• Katsellaan rauhassa, löytyykö sopivaa jatkajaa. Vielä ei ole mihinkään kiire ja työ maistuu minulle edelleen. Ja nyt kun sai tämän hienon tunnustuksen omasta yrittäjyydestä, niin työ maistuu entistä paremmalta, Jussi naurahtaa.