Hakevuoren Reijo Wuorio – Koneenkuljettajasta sarjayrittäjäksi

– Laittakaapa Hakevuoren piikkiin lounaat, hän viittilöi jonossa oleville yhtiön palkollisille. Miehet kiittävät ja Reijo huikkaa, että tehkää sitten sen edestä töitä. Hän on mies miesten joukossa, vaikka onkin omistaja ja johtaja.

Metsurin poika rakastaa metsää – se on työ ja harrastus. Wuorio kulkee metsässä paitsi sienestämässä, myös katsomassa metsäkoneen korjuujälkeä, jota ihailee. Metsästystä hän ei harrasta, koska kuulema juoksi tarpeekseen ’jäniskoirana’ isänsä kanssa koko lapsuuden.

– Ihmettelen, miksi niin monet ihmiset eivät pidä huolta metsäomaisuudestaan. Nuoren metsän kunnostus ja harvennus ovat aivan retuperällä tässä maassa, Wuorio toteaa.

Reijo Wuorio aloitti työnteon kymmenvuotiaana vanhempiensa maatilalla. Äidin puolen suvussa on viljelty ainakin 120 vuotta. Taidot hän on jo siirtänyt seuraavalle sukupolvelle.

– 30 ikävuoteen asti se oli pakkotyötä, kun piti auttaa vanhempia. Viimeiset 30 vuotta maanviljelys on ollut mieluisa harrastus. Pääelinkeino se ei ole koskaan ollut.

Risut ja lahopuu olivat ongelmajätettä

Alle kaksikymppisenä Reijo Wuorio oli töissä maarakennusyrityksessä koneenkuljettajana. Keväällä 1980 hän osti traktori-kaivurin, jolla ”lähti ajelemaan kohti Itäkeskusta”. Vuonna 1989 maarakennusliike yhtiöitettiin, jolloin nimeksi tuli Konevuori Oy.

– Ison Omenan todella iso työmaa Espoossa alkoi 1999, Kampin monttu ja Vuosaaren satama 2003, hän luettelee suurimpia työmaitaan. Vuonna 2017 hän myi Konevuoren TerraWiselle.

Itä-Uudenmaan kunnissa syntyi tarve korvata lämmitysöljy puulla. Vuonna 2000 Askolan seudun puulämpöosuuskunta (Asplo) teki päätöksen alueen kuntien kanssa perustaa alueelliset yhden megawatin puuta polttavat biolämpölaitokset Pukkilaan, Monninkylään ja Pornaisiin.

Askolassa oli metsissä runsaasti maanousemasienen lahottamaa puuta, jota oli pinottu metsäautoteiden varsille. Sille piti keksiä jotain käyttöä. Asplo laittoi lehteen ilmoituksen, jolla haettiin haketusurakoitsijaa.

– Vastattiin heti, että täällä on. Olimme kuulleet, että Riihimäellä on käytetty hakkuri, jonka omistaja oli hakettanut ’ranteet auki’. T:mi Reijo Wuorio solmi Asplon kanssa sopimuksen.

– Ostimme 2001 kaksi käytettyä hakkuria, jotka kumpikaan eivät olleet hyviä käytännössä. Niinpä menimme Saksaan messuille, josta sitten hankimme noin puolen miljoonan euron Jenz-hakkurin vuonna 2002.

Ambulanssi-risupalvelu

Jo tehdessään maansiirtotöitä pääkaupunkiseudulla 1990-luvulla Wuorio oli huomannut, kuinka tonteilta jouduttiin siirtämään risukasoja syrjään – ne muodostivat ongelman ja täyttivät kaatopaikkoja.

– Meillä oli ’ambulanssirisupalvelu’: kun joku oli vihdoin saanut rakennusluvan perjantaina juuri ennen viraston sulkeutumista, piti puiden olla nurin maanantaina, tiistaina rungot tienvarressa ja keskiviikkona kannot ylhäällä ja kaikki jakeet pois tontilta. Siinä Hakevuori on parhaimmillaan.

Hakevuori puhdistaa edelleen rakennusliikkeiden tontteja. Sen lisäksi yhtiö siivoaa moottoriteiden reunoja, levähdysalueita ja rampistoja, kuten esimerkiksi Lahden moottoritie Koivukylästä Heinolaan. Metsästä teollisuus ottaa ensin sille kelpaavat rungot, loppu menee energiakäyttöön.

Hakevuori hakettaa vajat 1,2 milj. kuutiota vuodessa, josta kolmasosa on yhtiön omaa tuotantoa puiden kaatamisesta lähtien, kaksi kolmasosaa pelkkää haketusta. Etelässä aletaan olla riittävyyden rajoilla. Vaihtoehtoisina tapoina saada puuta ovat junakuljetukset pohjoisesta ja tuonti Venäjältä.

Kaksikymmentä oppisopimusta

Vahijärven pääterminaalissa Askolassa terminaaliin saapuu lasti haketta. Isäntä hyppää kokeneesti pyöräkuormaajan rattiin ja alkaa tasoittaa kasoja. Kasoista pitää tampata ilma pois, että ne eivät syty palamaan, hakekasa kun voi syttyä palamaan itsestään.

– Lama ei vaikuta tähän bisnekseen. Ihmiset tarvitsevat aina lämpöä, ruokaa ja jätteidenkuljetusta.

Niin, Reijo Wuoriolla oli myös jätealan yritys 15 vuoden ajan, nimeltään tietysti ’Jätevuori’. Ja sen lisäksi Tolkkisten kiinteistökehitys. Viimeisin firma on Valkon halli Oy, joka omistaa Loviisassa Valkon satamassa telakan hallit, laiturit ja maa-alueet. Toimintaa operoi siellä Suomenlahden telakka Oy.

Reijo Wuorio on ottanut töihin parisenkymmentä työntekijää oppisopimuksella.

– Ennen 2000-lukua se tehtiin epävirallisesti, sen jälkeen on oikein tehty paperit. Olen heidät omin käsin vienyt perille. Pääasiassa työntekijöiksi meille – ja aika monesta on tullut yrittäjiä. Heille opetettiin kaikki koneenkäytöstä siihen, kuinka ihmisten kanssa tullaan toimeen.

Yksinyrittäjästä on kasvanut yritys, joka työllistää parhaimmillaan lähes sata henkeä. Hakevuorella oli liikevaihtoa 2018 14 M€ ja vuodelle 2020 arvioitu liikevaihto on 20 M€. Bioenergia on hyvässä huudossa, se kun on ekologinen vaihtoehto. Yritys on Suomessa kolmen suurimman hakettajan joukossa.

Metsässä kävelyn lisäksi Wuorio harrastaa vanhoja autoja ja sulkapalloa – harrasteautoja on kymmenkunta, vanhimmat vuosilta 1929, 1939 ja 1959. Wuorio on myös Tractor Pulling -tukija.

Jukka Nissinen