Isän opeilla menestykseen maaseudulla
Kun Jonas Mickoksen isoisän isoisä osti huutokaupalla maatilan Lapinjärven Heikinkylästä 1800-luvun lopulla, otti hän sukunimekseen tilan nimen Mickos. 1970-luvun öljykriisi toi hakkurin taloon. Pikku hiljaa maatalous on jäänyt sivutoimiseksi ja sivutoiminen haketus tullut päätoimiseksi.
Öljykriisin tähden taloja alettiin lämmittää hakkeella alueella, jossa puusta ei ollut pulaa. Mickokset hankkivat laikkahakkurin ja alkoivat hakettaa paitsi oman tilan lämmitykseen, myös lähiseudun muille tiloille. Vuonna 1990 Jonaksen isä Christer vaihtoi isompaan hakkuriin ja hakettaminen alkoi kääntyä nousuun, joskin sivutoimisena. Vuonna 2005 ostettiin ensimmäinen rumpuhakkuri traktorin perään ja hakettamisesta tuli päätoimi.
Maatilalla on peltoa 34 ha ja metsää 75 ha. Kun Christer otti tilan 1980-luvulla isältään vastaan, lehmät jätettiin pois, mutta maanviljelyä jatkettiin. Ohessa hän myös ajoi taksia ja teki metsätöitä omassa metsässä ja muille.
– Maatalous on jäänyt sivutoimiseksi, sillä emme elä. Tällä hetkellä se on enemmän perinteen ylläpitämistä. Sukupolvenvaihdoksen teimme vuonna 2011, josta jatkoin haketusta toiminimellä Jonas Mickos. Vuonna 2014 haketuspalvelu siirrettiin oman osakeyhtiön nimiin maatalouden jatkaessa toiminimen alla, Jonas Mickos toteaa.
Jonas Mickos on saanut oppinsa isältään, mutta hänellä on myös sähköasentajan koulutus ja luvat. Armeijan jälkeen hän oli hetken palkkatöissä, sitten sähköasennusyrittäjänä pari vuotta vuosina 2011–2012. Isä ajoi hakkuria päätoimisesti, Jonas kakkoskuskina.
Suurin muutos tapahtui vuonna 2012, kun yritys hankki ensimmäisen kuorma-autohakkurin. Homma lähti nopeaan kasvuun. Vuonna 2013 tuli toinen kuorma-autohakkuri. Kahdella laitteella isä ja poika työskentelivät vuoteen 2019, jolloin saatiin kolmas kuorma-autohakkuri. Ensimmäinen ulkopuolinen työntekijä oli palkattu edellisenä vuonna harjoittelemaan.
Vuonna 2005 yritys tuotti haketta 15 000 m3, vuonna 2021 200 000 m3.
Investoinnit suurin haaste, onneksi ELY-keskus tuki
Suurimpana haasteena Jonas Mickos pitää siirtymistä kuorma-autohakkuriin, jolloin riskit kasvoivat merkittävästi, sillä hakkuri maksaa yli puoli miljoonaa euroa.
– Pankki ei katsonut hyvällä nuorta, tuoretta yrittäjää, eli lainaa oli vaikea saada. Lopulta koko tila pantattiin ja investoinnista katettiin 30 % pankkilainalla ja 70 % rahoituksella.
– Asiat kuitenkin järjestyivät, sillä ELY-keskus päätti tukea hankettamme 25 %:lla. Tuessa on sellainen hankala puoli, että sitä saa vasta kun hanke on toteutunut. Piti lainata arvonlisäverorahatkin. Oli ihan luottamusasia pankin kanssa, että lainoja lyhennetään heti kun avustus on tullut tilille.
– Maksatus kyllä sitten toimi, siihen meni vain pari kuukautta hankkeen toteutumisen jälkeen.
J. Mickos Oy sai kahteen ensimmäiseen kuorma-autohakkuriin ELY-keskuksen energiatukea. Uuteen konehalliin yritys sai maaseudun investointitukea.
Maatalouspuolelle ei ole investoitu aikoihin, eikä sinne saada kuin perusmaataloustukea.
Usko omaan visioon
– Pitää uskoa omaan visioon. Intohimoa yrittämiseen on. Hakelämmittäminen ja koneet ylipäätään kiinnostavat. Tunnen palavaa intoa kehittää toimintaa ja luoda asiakassuhteita, päivittää aina uusimpaan tekniikkaan koneissa ja pysyä mukana, Jonas Mickos toteaa.
– Yrittäjänä olen tarkkaileva ja kärsivällinen ja olen jaksanut uskoa haketustoimintaan, että sillä on tulevaisuus. Onhan tämä myös onnenkauppaa, ei koskaan voi olla varma siitä, mihin tämä menee. Harmittaa esimerkiksi turveyrittäjien puolesta – ensin ajetaan alas, sitten ylös, eikä tulevaisuutta kuitenkaan ole.
– Olemme yrittäneet ottaa töitä vastaan tasaisesti, että saataisiin tasaisia kausia, mutta haketusalalla on vaikea saavuttaa tasaisuutta. Toiminta on ollut säästä ja Venäjän hakkeesta, korjuukeleistä ja metsäteiden kunnosta riippuvaista. On lähdetty varovaisella linjalla, ettei tule romahdusta. Kapasiteetista on 70 % käytössä.
– Kaikkia munia ei kannata laittaa samaan koriin eli jäädä yhden ison asiakkaan varaan. Se voi tyssätä kuin seinään yhteen kilpailutukseen.
Yritys aloitti pienten laitosten hakettajana. Jonas Mickos oli vuonna 2009 perustamassa Lapinjärven Energiaosuuskuntaa, joka hoitaa alueen kolmea hakkeella toimivaa kaukolämpölaitosta ja ABC:llä toimivaa laitosta. Siitä alkoi vähän isompien määrien tasainen haketus. Toiminta on jakaantunut teollisuuspuoleen ja maatilojen haketukseen.
– Tilaajien sopimukset muuttuvat joka vuosi, jokainen talvi on erilainen. Kierrämme liki 300 pienempää laitosta ja nekin vaihtelevat vuosittain. Olemme pyrkineet tekemään niin hyvää työtä, että saamme asiakassuosituksilla lisää töitä.
Uusia koneita tulevaisuudessa
Jonas Mickos näkee mahdollisuuksia laajentaa toimintaa. Mutta se on itsestä kiinni.
– En välttämättä haluaisi olla toimitusjohtaja, joka istuu toimistolla ja seuraa, kun koneet liikkuvat maailmalla. Jos homma laajentuisi, jonkun ehkä pitäisi olla operatiivinen päällikkö. Mutta haluan itse ajaa hakkuria, mikä vie minulta tällä hetkellä 2000 tuntia vuodessa.
Metsähaketuskysynnän kasvaessa yritys uudistaa konekantaansa lähitulevaisuudessa ja kasvattaa kapasiteettiaan. Toimenpiteen tavoitteena on parantaa yrityksen tulosta ja työllistää lisää henkilöitä.
Jonas Mickos katsoo kerralla pari vuotta eteenpäin. Isoja päätöksiä on edessä – isä on syntynyt vuonna 1955 ja jo virallisesti eläkkeellä, mutta mies osaa ammattinsa, pitää työstään ja haluaa edelleen sitä myös tehdä.
– Isän opit ovat olleet merkityksellisiä. Jos jotain tehdään, se pitää tehdä kunnolla. Aikaisemmilla sukupolvilla oli tiukempaa – kun oppi kävelemään, lyötiin lapio käteen ja patistettiin töihin. Itse olen ollut pienestä asti mukana, mutta silti elänyt huolettoman lapsuuden.
Teksti: Jukka Nissinen
