Itsekin rallia ajanut rakennusyrittäjä kokoaa pojilleen kilpa-autoja – ”Kun omat pojat siellä istuvat, turvavarusteet päivitetään tiukasti”

Äänekoskelainen yrittäjä Harri Tikkinen on pitkän linjan kilpa-autoharrastaja ja entinen rallikuski. Hänellä on hallissaan työn alla parisenkymmentä 1980–90-luvun autoa, joista hän tuunaa kilpa-autoja.

Päivätyönään Tikkinen työskentelee Keski-Suomen lattiapinnoite -nimisessä perheyrityksessä, jonka hänen vanhempansa perustivat vuonna 1988. 

– Yrittäjyyden ja harrastuksen yhdistäminen onnistuu suhteellisen hyvin. Jos olen poikieni kanssa kilpailumatkalla, teen työt etukäteen ja neuvon työmiehille, mitä on viikon ohjelmassa, Tikkinen kertoo.

Hän muistelee olleensa 15–16-vuotias, kun jo hitsaili kotitallissa tuttavapiirinsä autojen ruostereikiä. Koulutukseltaan hän on ajoneuvoasentaja, muttei ole ollut päivääkään töissä korjaamolla.

Tikkinen aloitti autourheilun 1990-luvun alkuvuosina. 

– Ajoin jokamiehenluokkaa, samoin vaimoni. Rakentelin siinä sivussa kaikenmaailman autoja, hän kertoo. 

Pian hän halusi kokeilla myös rallia, ja siihen tarvittiin auto. Hän iski silmänsä 1980-luvun A-ryhmän Audi Coupé Quattroon. 

– Käytiin sitten sellainen ostamassa. Täytyi ottaa vähän pankista lainaa, että sen sai. Kun yhden Audin sai, piti hommata vähän tehokkaampi auto siihen rinnalle, ja sitten niitä Audeja rupesi pikkuhiljaa kertymään pihalle, hän muistelee.

Se yksi Audi-mies 

Tikkinen on aina tykännyt kunnostaa nimenomaan Audeja. 

– Kun rupesin ajamaan sprinttiä, kovassa huudossa olivat Mitsubishin ja Subarun autot. Ajattelin, ettei kaikkien tarvitse olla niitä, täytyyhän porukassa olla Audi-miehiäkin.

– Kun ajoin SM-sarjaa ja kiersin asfalttisprinttejä, olin ainoa Audin kanssa. Sittenhän ne nimesivätkin minut Audi-mieheksi, Tikkinen kertoo.

Tikkinen toteaa, että joskus kisoissa tuli pärjättyäkin. Hän on ajanut Audi Quattrollaan 63 kisaa, joista on tullut vähän vaille 40 palkintosijaa ja toistakymmentä voittoa. Rallia hän ajoi vuosina 2005–2008, sitä ennen jokamiehenluokkaa.

– Täytyyhän tuosta määrästä ainakin puolesta tulla sijoituksia, niin saa uutta virtaa. Ei sitä voi aina tulla kotiin tyhjin käsin, ei se ruoki intoakaan, hän sanoo.

– Ja joskus vaimokin moitti, kun ei ajo kulkenut, kun aina koko perhe lähti aamuyöllä isän kisamatkalle mukaan. Parhaansa oli yritettävä.

Tikkisen molemmat pojat, Tomi, 20, ja Nico, 24, harrastavat kilpa-autoilua. Tomi aloitti kartingin jo kolmevuotiaana, Niko seitsemänvuotiaana. Nykyisin Tomi ajaa SM-rallia v-1600-luokassa, Nico puolestaan SM-rata-autoilua legends-sarjassa. SM-pisteissä Tomi on tällä hetkellä toisena, Nico neljäntenä luokassaan.

Autot viimeisen päälle

Tällä hetkellä Tikkisen tallissa seisovat poikien autot eli Tomin kolme ralliautoa ja Nikon yksi legends-auto. Lisäksi löytyy seitsemän Quattroa, kymmenkunta jokkisluokan autoa ja kaksi 1980-luvun ralliauton aihiota.

Kun autoista rakennetaan kilpa-autoja, tärkeintä on turvallisuus. Ne puretaan niin, että lopulta jäljellä on pelkkä korikehikko. Sisusta, moottori, vaihdelaatikot, akselit ynnä muut osat poistetaan. Sen jälkeen työ aloitetaan turvakaarien asennuksella. Kun ne on saatu asennettua, koko auton maalaus ja puretut osat asennetaan takaisin. Sisustan verhoilut jätetään pois, ja uusi kilpajousitus iskunvaimentajineen asennetaan. 

Tikkinen pyrkii siihen, että käsittelyn jälkeen autot näyttävät lähes tehtaalta tulleilta.

– Haluan, että ne ovat ihan viimeisen päälle. Että sellaisella erikoisella autolla ilkeää jonnekin ajaa, kun siihen herkästi ihmettelijää ja katselijaa tulee. Ei tarvitse sitten hävetä, Tikkinen miettii.

Tikkinen ei pyri tekemään autoista mahdollisimman alkuperäisen näköisiä, vaan sellaisia, jotka miellyttävät hänen silmäänsä. 

– Jälkikäteen on monesti harmittanut, että niitä on tullut myytyä. Mutta pakkohan se on, että hommassa pääsee eteenpäin. Eivät ne talonrakentajatkaan pysty kaikkia taloja itselleen jättämään.

Huoli on osa lajia

Tikkinen kertoo, että pojat ovat pärjänneet kilpa-autoilussa paremmin kuin isänsä. Jokamiehenluokasta ja SM-rallista on tullut molemmille kärkisijoja.

Hän painottaa, että ralliautojen rakentamisessa tärkeintä on turvallisuus.

– Kun omat pojat siellä istuu, turvavarusteet päivitetään hyvinkin tiukasti. Joskus se ärsyttääkin poikia.

Isä-Tikkinen ei esimerkiksi ole kelpuuttanut muutamia autoja, joita pojat ovat ostaneet jokkiskisoista. 

– Olen kylmästi sanonut heille, että kumpikaan ei noin huonolla autolla aja. Sellainen huono puoli isässä on, että se vähän niin kuin vahtii, Tikkinen sanoo.

Huoli pojista on osa lajia. Tikkinen muistelee, että Tomi pyöräytti karting-auton ensimmäisen kerran ympäri nelivuotiaana. Niin ikään Tomi ajoi ulos tieltä Kouvolassa rallin nuorten luokassa niin, että pyörähti katon kautta ympäri nelisen kertaa.

– Hän vietti äitinsä kanssa yön sairaalassa. Kyllähän sitä silloin mietti, onko tässä mitään järkeä.

Tikkinen kertoo, että pojan äiti, hänen vaimonsa kuitenkin tokaisi, että poika pitää saada äkkiä takaisin ratin taakse, ettei tapauksesta jää pelkoja. 

– Seuraavalla kerralla sitten muistaa, miten vähästä auto voi lähteä käsistä. Jos ajolinja menee renkaan verran pieleen, auto saattaa lentää niin korkealle, että se pyörii kauas pellolle. Siinä on oltava tarkkana.

Tikkinen valmistautuu poikiensa kanssa jo seuraaviin kilpailuihin. 

– Autourheilu on perheen yhteinen harrastus. Kun Nico oli 15-16-vuotias ja vappu lähestyi, hän kysyi meiltä vanhemmilta, lähdetäänkö Kemoraan jokkiskisoihin koko viikonlopuksi. Olihan se lähdettävä, ja siellä ollaan oltu siitä asti joka vappu.

Tikkisestä kertoi ensin Sisä-Suomen Lehti.