YRITTÄJÄ, tule mukaan omiesi pariin! Liity Yrittäjiin.
Joulun löylyt Pispalan malliin
Pispala on aina Pispala. Koko Suomi tuntee Pispalanharjun rinteet, Lauri Viidan kodin, haulitornin, ja moreeniharjun notkelmassa monipuolisen elämän eläneen Rajaportin Saunan. Ensimmäiset kipakat löylyt heitettiin vuonna 1906, ja nykyinen kivisauna rakennettiin 1915. Satun kuulumaan vielä niihin onnellisiin, jotka ovat lapsena päässeet sukulaissedän kanssa monelle outoon maailmaan, yleiseen saunaan. Muistan peltiämpäreiden kolinan, saunottajan valkoisen takin, vihdat ja ukkojen puheet pukuhuoneessa. Juuri niin kuin Junnu Vainion laulussa ”Yleisessä saunassa”. Pilsneripulloissa – ykkösvoimakkuutta tietenkin – oli leveämmät olkapäät kuin tänään. Ja kun Tampereella oltiin, pyynikkiläistähän sen olla piti. Limonaadinkin, joka oli autuaalta maistuvaa Pyynikin Helmeä. Kiitos Hermanni ja Maria Lahtiselle, jotka saunakorttelin 1900-luvun alussa pykäsivät.
Sadan saunan kaupunki
Tampere on monessa asiassa erinomainen kaupunki. Niin myös saunomisessa. Yleinen sauna oli aikanaan lähes jokaisessa korttelissa. Edelleen lämpiävä Pispalan Rajaportin sauna lienee eräs Suomen kuuluisimpia. Se on vanhin edelleen toiminnassa oleva yleinen sauna Suomessa. Tunnelma oli maalaispojalle uusi ja ihmeellinen. Löylyn henki oli terävä ja hyvä, kertalämmitteinen, massiivinen kiuas takasi sen. Mahtavaa kiuasta oli lämmitetty kuusi tuntia metrin mittaisilla haloilla, joita kiuas nieli puoli mottia. Sama määrä halkoja tarvitaan tänäänkin. Valkoisessa työtakissa ollut saunottaja oli ihmetyksen aihe. Samoin pieni luukku, johon suoritettiin maksut. Koko saunareissun kruunasi sedän ostama pullo Pyynikin Helmeä, taivaallisen makuista juomaa, joka häivytti koti-ikävän ja teki koko kaupunkimatkasta muistamisen arvoisen.
Aikuisena olen usein miettinyt Junnu Vainion oivaltavaa sanoitusta yleisestä saunasta. Kunnioitusta, jolla hän kertoo vanhoista miehistä, heidän puheistaan:
”Yleisessä saunassa, opin tavoille, hiilisataman porukka kun istui viereeni puhtaille lavoille.”
Vainio pääsi sanoituksessaan saunojien sieluun saakka:
”Kaikki ne karheat ja koruttomat herkät tunteilut talletin huolella. Yleisessä saunassa ehdin kylpeä. Siitä seurasta elämäni loppuun mä saan olla ylpeä.”
Hiilisataman miehiä ei Tampereella ollut, muuten kaikki piti paikkansa. Yleinen sauna on ajaton paikka. Vainion sanoitus on pätenyt aina ja pätee yhä. Myös Rajaportin saunalle on pyhitetty oma musiikkinsa, CD-levy täynnä pispalalaisten muusikkojen saunalauluja aina Mikko Alatalosta lähtien.
Kaupungin omistama, yhdistyksen pyörittämä
Rajaportin ikonisen saunan omistaa Tampereen kaupunki, mutta käytännön toimija on Pispalan saunayhdistys ry, joka perustettiin vuonna 1989 säilyttämään pispalalaista saunakulttuuria. Yhdistyksen sanotaan juhlallisesti ylläpitävän saunaa ja saunakahvilaa, järjestävän erilaisia tilaisuuksia sekä harjoittavan tutkimustoimintaa.
Saunayhdistys voi ylpeänä esitellä Suomen Saunaseuran vuonna 2013 Rajaportin saunalle antamaa Löylynhenki – palkintoa. Se on tunnustuspalkinto suomalaisen saunakulttuurin hyväksi tehdystä työstä. Toista sataa vuotta saunojia löylyttänyt keidas on selvinnyt vaikeistakin vaiheista. Nyt se alkaa olla kulttipaikan tasolla; vieraita käy niin läheltä kuin kaukaa nauttimassa historiallisista löylyistä ja ainutkertaisesta tunnelmasta.
Yleinen sauna – niin myös Rajaportin kuuluisa löylypaikka – on myös erinomainen sosiaalisen kanssakäymisen kohde, suoranainen terapiapiste monelle.
Useita tunnustuksia
Samana vuonna kuin Suomen saunaseuran palkinto pokattiin, antoivat kolme merkittävää olutseuraa OlutTampere, Salhojankadun Olutseura ry ja Olutseura Hämeen Tummat ja Vaaleat oman palkintonsa. Kunniamaininta ”Kultainen humala” luovutettiin Rajaportin saunalla lehdistön läsnä ollessa Pispalan saunayhdistykselle. Nyt oli jo entisajan pilsnerille vaihtoehtojakin.
Palkintotekstissä sanotaan mm, että ”kyseessä on Suomen vanhin edelleen toimiva yleinen sauna, joka on aloittanut toimintansa vuonna 1906. Pispalan saunayhdistys on mainiolla tavalla edistänyt tamperelaista olutkulttuuria. Se tarjoaa saunakahvilassaan olutharrastajaa ilahduttavan monipuolisen valikoiman oluita.”
Jo vuonna 2002 Saunayhdistys sai Pirkanmaan Ympäristökeskuksen myöntämän ympäristöpalkinnon kulttuuriympäristön suojelusta sekä ekotehokkuuden, ympäristökasvatuksen ja paikallisen yhteisöllisyyden edistämisestä.
Vuonna 2011 Tampereen Nuorkauppakamari osoitti Rajaportin saunalle JussinHessu – kulttuuripalkinnon, koska ”sen historia edustaa kulttuuritekoa parhaimmillaan. Palkinnolla halutaan osoittaa arvostusta Rajaportin saunan yli satavuotiaalle historialle merkittävänä kiinnekohtana tamperelaisten sydämissä.”
Ei aina helppoa
Kun teollisuus Tampereella kukoisti ja kasvoi, muutti kaupunkiin yhä enemmän väkeä. Yleiset saunat olivat silloin todella tärkeitä. Rajaportin sauna muitten mukana. Se oli tyypillinen työläisten viikoittainen peseytymis-, sosiaalisuus- ja yhteisöllisyysriitti. Ämpärien kolina, pilsnerin pulputus ja kiukaan sihinä mehevien juttujen säestyksellä täyttivät niin lauteet kuin pukuhuoneenkin. Saunalla on pitkä taival yrittäjävetoisena, on pakkolunastus- ja purku-uhkaa, pari vuotta, jolloin kiuas pysyi kylmänä, ja sitten taas uusi nousu. Monia vuosia Rajaportin sauna oli jopa kaupungin myytävien kiinteistöjen listalla.
Saunayhdistys ja perinnesaunottaja
Kun nyt adventtiaikaan astun puuaidan portista sisään ympäristöstä eristettyyn saunan ikiomaan maailmaan, ensimmäiseksi huomion kiinnittävät kynttilälyhdyt, jouluvalot ja penkit, joissa saunavieraat voivat löylyjen välillä vilvoitella. Isännöitsijä Veikko Niskavaara toivottaa tulijan tervetulleeksi ja kysyy, maistuuko kahvi. Olemme saunan yleisötiloissa; kolmessa huoneessa on pöytiä ja tuoleja, myyntitiski, komea kokoelma olutpulloja ja viesti siitä, että gluteenittoman lohipiirakan saa kolmella ja puolella eurolla.
Kahvilla ovat isännöitsijän lisäksi Markku Konttinen, talousmies, joka laskee asiakkaitten tuomia ropoja sekä perinnesaunottaja Siiri Koski. Puheenjohtaja Ari Johansson on syysflunssan kaatamana potilaana. Seinältä meitä katselee taulu, jossa ovat Hermanni ja Maria Lahtinen, saunan perustajat. Hermanni Lahtinen ei ollut ihan tavallinen Pispalan poika. Hän istui kunnanvaltuustossa ja tuli muutoinkin valituksi moniin luottamustehtäviin. Aktiivisuus periytyi myös pojalle, Hugolle, joka voitti pronssia viisiottelussa Antwerpenin olympialaisissa 1920.
Siiri Kosken ammatti perinnesaunottajana ei ole ihan jokapäiväinen. Hän tuntee saunomisen salat, vihdat, niiden käsittelyn, asiakkaitten tarpeet ja tottumukset.
–Ihan parasta asiakkaan kannalta on, kun vetäisen työtakin päälle, asiakas makaa lauteilla ja laitan vatiin sopivan lämpimän veden ja hiukan saippuaa. Sitten kastelen haudutetun vihdan, hieron ja sivelen, teen ”kevytpesun”, ja asiakas nauttii, kertoo Siiri Koski, joka muina aikoina parantaa asiakkaita akupunktioneuloilla.
– Kyllä monille perheille on syntynyt perinne joulusaunasta Rajaportilla. Jouluaattona kiuas pihisee puolesta päivästä iltakuuteen, kertoo isännöitsijä Veikko Niskavaara.
Juomien ja pikkupurtavan lisäksi Rajaportin saunan myyntituotteisiin kuuluvat mm. sastamalalaiset, huovutetut saunahatut ja saunan ikiomat T-paidat sekä tamperelaisen naivistitaiteilijan, Alpo Ikäheimosen suunnittelemat saunapyyhkeet.
Joulusaunan aika on taas kohta. Sihahtaapa kiuas sitten Rajaportilla tai kotona, saunomisen hetki on lähes pyhä. Runoilijan sanoin: ”Kun soivat kiukaan mustat urut, niin unohtuvat arjen surut.”
Mikä rajaportti?
Aikanaan Rajaportilla oli oikea rajapyykki, joka osoitti Pohjois-Pirkkalan ja Tampereen kaupungin rajan. Vuonna 1937 Pispala liitettiin Tampereen kaupunkiin ja jäljelle jäänyt osa Pohjois-Pirkkalaa muutettiin Nokian kauppalaksi. Siitä nimi rajaportti. Rajapyykki oli vuosikymmenet Tampereen Museotoimen varastossa, josta se pystytettiin uudelleen Pispalan Valtatie yhden kohdalle vuonna 2007 muistomerkiksi vanhasta rajasta.
Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Pirkanmaan Yrittäjä -lehdessä 13.12.2022
Juhani Vahtokari