Keinuhongan tila
Keinuhongan tilan isäntä Kalle Jaakkola piti tässä tilassa satoja nautoja.

Kalle Jaakkola päätti tyhjentää satojen sonnien pihaton, kun lihantuotannosta tuli taloudellisesti mahdotonta: ”Pelkkänä elämäntapana en voi jatkaa”

Laatulihastaan tunnettu Keinuhongan tila keskittyy nyt muuhun kuin lihantuotantoon. Yrittäjän mukaan lihasta pitäisi saada kaksinkertainen tuottajahinta nykyisillä kuluilla.

Padasjoen Auttoisissa sijaitsevan Keinuhongan tilan isot pihatot kaikuvat tyhjyyttään. Vielä viime vuonna siellä oli yli 200 nautaa.

Tilan isäntä Kalle Jaakkola lopetti yli 20 vuotta jatkuneen lihantuotannon maaliskuussa. Tai keskeytti, kuten hän asian ilmaisee.

– Tulot ja menot lähtivät eri suuntiin. Se oli iso päätös, mutta taustalla olivat kylmät talousfaktat.

”Rehujen ja polttoaineiden hinnannousu tarkoitti meille 200 000 euron lisäkuluja viime vuoden kesään verrattuna.”

Kalle Jaakkola

Parhaimmillaan Keinuhongan tilalla on ollut 500 nautaa. Maaliskuussa viimeinen erä sonneja myytiin pois ja tilat jäivät tyhjilleen. Lihasta saatava korvaus ei enää riittänyt kattamaan voimakkaasti kallistuneita kustannuksia.

– Rehujen ja polttoaineiden hinnannousu tarkoitti meille 200 000 euron lisäkuluja viime vuoden kesään verrattuna. Onneksi ymmärsin jo pitää käsijarrusta kiinni. Mietin, että nyt täytyy ottaa aikalisä ja katsoa, mihin markkina menee. Nautatilaa ei voi lopettaa hetkessä, Jaakkola kertoo.

Vielä viime syksynä hän harkitse navetan täyttämistä. Ravintoloiden koronarajoitusten seurauksena lihatalojen pakkaset olivat täynnä lihaa, eikä kysyntää ollut entiseen tapaan.

Neljän euron kilohinta ei riitä

Keinuhongan tila on autotien varressa. Moni ohi ajava pysähtyy paikan päällä tilamyymälän kahvilaan syömään ja kahville tai ostoksille Jaakkolan puolison Suvi Siljanderin sisustusmyymälään.

Tilan etuna on ollut se, että tulonlähteitä on useita. Jaakkola pyörittää maanrakennusyritystä, jonka lisäksi hänellä on lvi-alan liike sekä rautakauppa Padasjoella.

– Jos lihantuotanto olisi ollut ainoa bisneksemme, olisimme ehkä väkisin yrittäneet jatkaa.

Jaakkolalle maksettiin ruhosta 3,5-4 euron kilohintaa. Tilalla on sopimus HKScanin kanssa.

– Parhaasta pihvinaudasta sai neljä euroa kilolta. Hinnan pitäisi olla kuusi euroa, jotta toiminta olisi mahdollista nykyisillä kustannuksilla.

Viime kuukausina tuottajahinnat ovat nousseet parikymmentä prosenttia, mutta se on pieni helpotus tiloille.

– Korotuspaine on valtava. Oikeaan suuntaan ollaan menossa, mutta tavattoman hitaasti. 

Keinuhongan tilalla on myös sisustuskauppa ja ravintolatoimintaa.

Keinuhongan tilalla on viljelyksessä 340 hehtaaria. Pellolta tulee säilörehua ja viljaa. Nyt säilörehupellot on siirretty viljan viljelyyn. Senkin hinta on kysymysmerkki: vehnän maailmanmarkkinahinta nousi talvella, mutta on viime aikoina tullut rajusti alas, kun Ukrainan viljanvientiin saatiin jonkinlainen sopimus Venäjän kanssa.

– Jotta viljan viljely olisi järkevää, hinnan pitäisi olla lähellä sitä, missä se oli ennen sopimusta, Jaakkola sanoo.

Peltoviljelyn haasteita on lisännyt lannoitteiden kallistuminen noin 2,5-kertaisesti viime talven aikana. Keinuhongan tilalla investoitiin 200 000 euron viljankuivaamoon nelisen vuotta sitten.

”Surullista kuunnella kaupan kommentteja”

Jaakkola osti tilan isältään 26 vuotta sitten. Nyt viisikymppinen isäntä ei vielä tiedä, haluaako joku jälkipolvesta jatkaa tilallisena. Vanhin poika on nyt armeijassa. Sukupolvenvaihdon saattaa olla ajankohtainen muutaman vuoden sisällä.

– Kyllä minulla on edelleen halua lihantuotantoon, mutta tällä hetkellä on pakko mennä euro edellä. Pelkkänä elämäntapana en halua jatkaa, sen täytyy olla myös taloudellisesti kannattavaa. Jos pojat eivät halua jatkaa, tuotantoon ei ole mitään järkeä investoida.

Edellytykset jatkolle ovat olemassa, sillä pihatot ovat hyvässä kunnossa ja tuotantorakennusten pääomatkin on osin poistettu.

– Siltikään yhtälö ei toimi nykyisessä tilanteessa. Nyt on hyvä hetki tehdä pientä kunnostusta ja katsella. Toiminnan voi halutessaan käynnistää yhdellä puhelinsoitolla.

Merkittävä osa Kalle Jaakkolan ajasta kuluu tällä hetkellä rautakaupan pyörittämiseen.

Vielä viisi vuotta sitten tila eli pitkälti pelkällä naudanlihan tuotannolla. Vuodet ovat osoittaneet Jaakkolalle, miten vaikea ala maatalous voi olla.

– Tämä on ehkä yksi vaikein yrittämisen muoto. Maatalous ja etenkin karjatalous toimivat monia markkinatalouden lakeja vastaan. Yrittäjä ei voi oikeastaan vaikuttaa mitenkään myymänsä tuotteen hintaan, koska ne määrätään ulkopuolelta. Pitää vain tinkiä kuluista. Lisäksi on se kaikki byrokratia. On surullista kuunnella kaupan kommentteja siitä, että ollaan tukemassa ja avataan hintaneuvottelut. S-ryhmä on sanonut tehneensä voitavansa, vaikka se ei ole tehnyt oikeastaan mitään.

– Maatalous perustuu ikuiseen optimismiin paremmista ajoista.

Pauli Reinikainen