Kannanotto tehostetun palveluasumisen palvelusetelin esityksestä

Päätöstä taustoitetaan esityksessä seuraavasti:

Tähän asti käytössä ollut palveluseteli on ollut tuloihin perustuva ja sen arvo on vaihdellut 59–96 euron välillä siten, että pienimmän setelin (59 euroa) on saanut, jos bruttotulot ovat ylittäneet 3000 euroa. Isoimman setelin (96 euroa) on puolestaan saanut, jos bruttotulot ovat olleet alle 1000 euroa/kk. Asiakas on itse maksanut hoitovuorokauden ja palvelusetelin välisen erotuksen. Asiakkaat ovat voineet valita itse palveluasumisen paikan. Käytännössä kuitenkaan pientä eläkettä saavan asiakkaan ei ole ollut mahdollisuutta käyttää palveluseteliä, koska omavastuu on kohonnut liian isoksi tuloihin nähden ja siten ainoaksi vaihtoehdoksi on jäänyt SAS-koordinaattorin osoittama paikka. (D/2173/02.08.00.01.00/2018 Perusteluosa)

Esityksen mukaan

Uudistetussa ns. käänteisessä tehostetun palveluasumisen palvelusetelissä palveluntuottaja veloittaa palvelunjärjestäjää ennalta määritellyllä hinnalla, joka tulee olemaan 1.1.2019 alkaen 120 euroa. Asiakas itse maksaa hoivasta ja aterioista saman hinnan kuin hän maksaisi niistä omassa palvelutuotannossa. Palvelunjärjestäjä (Hyvinvointiyhtymä) laskuttaa asiakasta (asiakasmaksu) jälkeenpäin. Asiakasmaksun suuruus määräytyy asiakkaan tulojen mukaan. Tämä varmistaa sen, että asiakkaalla on oikeat mahdollisuudet valita itse palveluasumispaikkansa, koska maksettava hoitomaksu on asiakkaalle sama riippumatta siitä, onko palvelutalo yksityinen vai kunnallinen. (D/2173/02.08.00.01.00/2018 Perusteluosa)

Päijät-Hämeen Yrittäjät pitää hyvänä tehostetun palveluasumisen järjestämistavan muutosta palvelusetelipohjaiseksi kilpailutuksen sijaan.

Kritisoimme kuitenkin esityksen mukaista kattohinnan periaatetta.

Joustava palveluseteli lisää valinnanvapautta ja kannustaa kehittämään toimintaa

Palvelusetelijärjestelmän on tarkoitus toimia sekä palvelun järjestäjän että asiakkaan kannalta joustavuutta lisäävänä vaihtoehtona siten, että se sallii myös omavastuuosuuden lisäämisen palveluntuottajan hintaan.

Palvelusetelin perusidea on se, että asiakas voi valita palveluntarjoajista tilanteeseensa parhaiten sopivan. Huono laatu tai ylihintainen palvelu karsiutuvat asiakaskysynnän kautta luonnollisesti, mikäli palveluntarjoajia on markkinoilla kattavasti. Palvelunjärjestäjän ei tarvitse asettaa tarpeettomasti yritystoimintaa rajaavia lisäehtoja palveluntuottajille, vaan kysyntä ja kilpailu ohjaavat toimintaa. Tämä kannustaa myös toimijoita kehittämään palvelukokonaisuuttaan asiakkaiden tarpeita entistä paremmin vastaaviksi.

Joustava palvelusetelijärjestelmä lisää palveluntuottajien kirjoa. Nyt käsiteltävän esityksen toteutuessa palvelusetelillä ei saavuteta sen mahdollistamia etuja eri osapuolille, vaan jopa päinvastoin.

Kattohinta johtaa valinnanvapauden kaventumiseen

Järjestäjän määräämä kattohinta ei välttämättä vastaa yksityisille toimijoille palveluntuotannosta todellisuudessa koituvia kustannuksia, jolloin alan toimijat ajautuisivat tuottamaan palvelua tappiollisesti.

Ne monituottajamallin toimijat, jotka eivät pysty täyttämään ehtoja kannattavasti, joutuvat luopumaan palvelusetelituottajan asemasta taloudellisista syistä, koska eivät voi sitoutua liian suureen riskiin.

Osa tuottajista ei välttämättä pysty jatkamaan palvelutoimintaansa lainkaan, mikäli joutuvat jäämään järjestelyn ulkopuolelle. Pitkällä aikavälillä tarjonta kaventuu niihin – pääsääntöisesti kooltaan suurempiin – yrityksiin, jotka voivat kantaa yllämainittuja epävarmuustekijöitä ja ottaa riskiä. Julkisen järjestäjän kattohinta, joka on tuottajille liian matala, on omiaan johtamaan nämä toimijat myymään palveluliiketoimintansa suuremmille yrityksille. Tämä kehitys ei liene järjestäjän tavoitteena.

Päijät-Hämeen verrattain nopeasti ikääntyvällä alueella tarvitaan hyvinvointiyhtymän lisäksi muita tehostetun palveluasumisen toimijoita. Liiallinen ja tarpeeton sääntely kuitenkin aiheuttaa sen, ettei tarjonta lisäänny tai edes säily odotetulla tavalla. Hallitukselle tehdyssä esityksessä todetaan, että esitetty malli
varmistaisi asiakkaan todellisen mahdollisuuden valita palveluasumispaikkansa. Näkemyksemme mukaan tämä kyseenalaistuu jopa nykytilaan nähden, jos valinnanvara markkinoilla pienenee julkisen lisäksi muutamaan vaihtoehtoon. Lisäksi voidaan oikeutetusti kysyä, mistä valitaan, kun kaikki tekevät samalla hinnalla samaa palvelua.

Tämä kehitys ei ole Päijät-Hämeen alueen kannalta kokonaistaloudellisesti mielekästä eikä vastaa hyvinvointiyhtymän strategian tavoitetta olla vahva järjestäjä, joka toteuttaa monituottajamallia, jonka tuotanto on kilpailukykyistä ja asettaa vertailukohdan myös omalle toiminnalle. Aito monituottajuus tarkoittaa julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin toimijoita, jotka edustavat eri tyyppisiä ja -kokoisia palveluntuottajia.

Kattohinta heikentää kokonaislaatua eikä takaa kustannussäästöjä

Jos markkinoille syntyy oligopolitilanne, uhkana on hintojen esitettyä suurempi nousupaine jo kahden vuoden kuluttua, jolloin hintoja voidaan tarkistaa ensimmäisen kerran. Jos kaikki yksityiset paikat ovat parin kolmen tuottajan hallussa, niin mitä tilaaja voi tehdä, jos hintoja halutaankin nostaa selvästi nyt esitettyä enemmän?

Esitetty kattohintaperiaate sotii tuotannon kilpailukykyisyyden periaatetta vastaan, sillä kattohinta poistaa taloudellisen kilpailun olosuhteet. Tilaa jää vain toiminnan karsimiselle ja palvelutason heikentämiselle, kunnes tavoitekustannustasoon päästään.

Esitetyssä mallissa sekä hinta että tosiasiallisesti myös laatu on tiukasti kiinnitetty. Kriteereissä ei ole tasoeroja, vaan kaikki tuottavat kriteereiden mukaan samantasoisen palvelun, jolloin ei synny kilpailua myöskään laadulla. Koska malli ei sisällä kannustimia, palvelu ei kehity, mikä on epäedullista palvelun vaikuttavuuden kannalta. Uhkana on, että palvelu on pakko tuottaa niin vähällä kuin mahdollista ja kulut siirtyvät palvelujärjestelmässä toisaalle, esim. Akuutti 24:ään.

Nykymallissa maksukykyiset ja -haluiset asiakkaat ovat itse maksaneet palvelusta selvästi pienituloisia enemmän. Esityksessä tuodaan esiin, että puitesopimusten osalta uusi palveluseteli laskee kustannuksia, mutta nykyisten palveluseteliasiakkaiden osalta omavastuun poistuessa kustannukset nousevat ja nettovaikutukseksi jää noin 150 000 euron lisäkustannus. Kustannusten nousua rajoitetaan asumispalvelua vähentämällä. Toteamme, että mikäli volyymien pienennys ei onnistu jatkossa, niin todellisuudessa myös kokonaiskulut uhkaavat kasvaa. Samalla vanhuspalvelun laatua on tasapäistetty ja valitettavasti alaspäin.

Hallitukselle tehdyssä esityksessä todetaan lisäksi, että sääntökirjaa on muutettu kaikkia osapuolia tyydyttäväksi. Tiedossamme ei kuitenkaan ole, että palvelutuottajien kanssa käytyjen ensimmäisten keskustelujen jälkeen sääntökirjaa olisi uudelleen käsitelty heidän kanssaan.

Päijät-Hämeen Yrittäjät esittää, että kattohintaisen palvelusetelin sijaan tehostetun palveluasumisen palvelussa päätetään ottaa käyttöön nykyisenkaltainen tuloihin perustuva palvelusetelimalli, joka sallii asiakkaan omavastuuosuuden, jolloin palveluntuottajat voivat määritellä palvelun oman hinnastonsa ja tarpeensa mukaisesti. Tämä setelimalli tukisi Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän strategisia tavoitteita ja mahdollistaisi todellisen monituottajamallin toteutumisen Päijät-Hämeessä alan monimuotoisuutta ja asiakkaan aitoa valinnanvapautta toteuttavalla tavalla.