Kotikenttä on kova juttu – Toimittaja testasi reititykset Malagan-matkalla

Moni pirkanmaalainen, minä mukaan lukien, melkein kiljaisi riemusta reilu vuosi sitten joulukuussa. Silloin nimittäin selvisi, että tulevaisuudessa Tampereesta tulisi yksi airBaltic-lentoyhtiön kotikentistä. Tampere pääsi hienoon joukkoon, sillä entuudestaan lentoyhtiöllä oli kotikenttiä ainoastaan kolme, yksi kussakin Baltian maan pääkaupungissa.

Päätös oli sellainen, jota oli toivottu jo pidemmän aikaa, sillä valitettavasti maakuntakentän lentomäärät olivat pudonneet kauaksi huippuvuosista jo ennen koronaa. Virallisesti asia toteutui kuluvan vuoden toukokuun 1. päivä. Siitä lähtien airBalticilla on ollut Tampereelta suorat lennot kahdeksaan kohteeseen ympäri Eurooppaa.

Allekirjoittanut missasi viime joulukuussa aiheesta järjestetyn mediatilaisuuden juurikin koronatartunnan vuoksi, mutta sen päätin jo tuolloin sairasvuoteella, että kunhan reitit aukeavat, niitä on käytettävä. Lentoyhteydet ovat nimittäin asiana sellainen, joita paikalliset elinkeinoelämän järjestöt, Pirkanmaan Yrittäjät mukaan lukien, ovat olleet edistämässä, tukemassa ja lobbaamassa jo pidemmän aikaa. Niinpä olin vaimoineni varmasti aika etunenässä lentoa varaamassa, kun ne myyntiin tulivat.

Aurinko ratkaisi matkakohteen

Matkakohteeksi oli loppusuoralle saakka ehdolla myös Rodos tai Amsterdam, mutta Malaga korjasi kuitenkin potin. Se ei ainakaan haitannut valintapäätöstä tehdessä, että Espanjan aurinkorannalla on tunnetusti vuodessa 300 aurinkopäivää. Itse asiassa koleana kevätiltana valintaa tehdessä se taisi olla se lopullinen ratkaiseva tekijä. Myös aikataulullisesti torstaina Tampereelta lähtenyt ja sunnuntaina takaisin kotikentälle laskeutuva reitti oli meidän suunnitelmiimme juuri passeli, joskin kohde itsessään osoittautui sellaiseksi, että kernaasti siellä olisi viipynyt pidempäänkin.

Positiiviset uutiset alkoivat jo parkissa

AirBaltic ei ole halpalentoyhtiö, joten halvempiakin lentomaileja on kertynyt. Mutta ei noin 200 euron menopaluun hintaa nyt missään nimessä korkeanakaan voi pitää. Etenkin kun ottaa huomioon sen, että matka kotoa lentokentälle kesti tässä tapauksessa noin vartin. Helsinki–Vantaan kenttään tottuneelle se oli silkkaa luksusta. Iloinen yllätys oli sekin, että neljän päivän parkkimaksuksi Pirkkalassa tuli 17 euroa. Ja sillä pääsi siis jättämään autonsa paikalle, josta lentokentän pääovelle oli matkaa kenties 300 metriä. Moiselle parkkeeraukselle olisi Seutulassa tullut moninkertainen hinta. Ja siellähän yhtä lähelle lähtöporttia tuskin edes pääsee.

Lämpimästä lämpimään – ainakin tällä kertaa

Ansiokasta työtä Tampereen kentän eteen tehnyt, Business Tampereen lentoliikenteen kehitysjohtaja Marja Aalto totesi jo vuonna, että Malagan reitti on ollut toivotuin lentoreitti, ja hyvinpä sille on riittänyt kysyntää myös koronan jälkeisessä maailmassa.

Neljä päivää on minilomalle hyvä pituus, mutta kaikkea siinä ei toki ehdi nähdä. Ja koska viimeksi olin itse käynyt näissä maisemissa manner-Espanjassa 1980-luvulla alakouluikäisenä, olin käytännössä matkalla aivan untuvikkona. Plussaa kohde saa heti julkisista liikenneyhteyksistä. Me nappasimme lentokentältä noin puolen tunnin välein kulkevan bussin, jonka päätepysäkiltä oli matkaa hotellille vajaat 200 metriä. Bussimatkan hinta, neljä euroa!

Yllätys härkätaisteluareenalla

Hotellin olimme varanneet etukäteen netistä, ja valinta osoittautui sijainniltaan erinomaiseksi. Hotellitarjontaa tosin turistialueella on yllin kyllin, joten varmasti tarkemmalla etsinnällä olisi löytynyt myös huokeampi, mutta toisaalta myös kalliimpi vaihtoehto. Ainoa miinus valitsemassamme Hotelli Mastranzassa oli se, että uima-allas loisti poissaolollaan. Lämmin poreallas ja lasiseinineen akvaariota muistuttava kuntosali talon katolla kun eivät olleet se kaikista virkistävimmältä tuntuva ajanviettopaikka plus 30 asteessa.

Ja sekin tuli yllätyksenä, että parvekkeemme alapuolella sijaitseva härkätaisteluareena sattui juuri vierailuviikonloppunamme olemaan näyttämönä paikallisille musiikkifestareille. Meluherkemmille se olisi saattanut olla ongelma, etenkin kun soitanta jatkui molempina päivinä pitkälti yli puolenyön. Päivän aktiviteeteista väsyneelle (lue: keski-ikäiselle) matkaajalle se ei kuitenkaan ollut minkäänlainen pulma. Nukkumatti vei voiton hyvissä ajoin ennen encoreja.

Malagan historialliselle linnakkeelle ja ydinkeskustaan tepasteli hotelliltamme noin vartissa, rantaan viidessä minuutissa, ja olipa tällä välillä vielä myös rantabulevardi kymmenine ravintoloineen ja kauppoineen. Viikonloppuna jälkimmäisten määrä nousi vielä tuntuvasti, kun erinäiset torikauppiaat saapuivat kojuineen paikalle.

Rantanauha jatkuu jatkumistaan

Malaga on Espanjan aurinkorannikon selkeä keskus ja iso kaupunki lukuisine museoineen, kauppoineen ja linnoineen. Ja vaikka sielläkin olisi riittänyt tutkittavaa pidemmäksi aikaa, päätimme me yhtenä aamuna hypätä paikallisjunaan ja reissata jo pidempään suomalaisten suosiossa olleeseen Fuengirolan kaupunkiin. Siistissä ja hyvin ilmastoidussa paikallisjunassa sinne huristeli reilun puoli tuntia. Hintaa edestakaiselle lipulle tuli seitsemän euroa.

Aurinkorannikon vankkumattoman suosion ymmärtämiseksi junareissu oli arvokas. Sen myötä ainakin itselleni avautui koko turistikeskuksen laajuus. Se aukeni hyvin, kun lähdimme talsimaan pitkin Fuengirolan rantabulevardia takaisin kohti Malagaa. Käytännössä hotellien, ravintoloiden ja rantojen väliin jäävä kävelytie on yhtenäistä ketjua monen kymmenen kilometrin alueella. Uintipaikkojen väliin ei koko aikana oikein mahdu kuin muutama huvivenesatama, muuten komeaa ja hyvin siistiä rantapätkää voi tosiaan tallustella kaupungista toiseen. Me patikoimme sitä 33 000 askeleen verran, eli siis useamman kilometrin, toki välillä aina ravitsemusliikkeitä suosien.

Kirkkokin kustansi

Hintatasoltaan Espanja ei ole superhalpa, mutta toki Suomea halvempi. Kahden hengen ruokailu kustansi noin kolmekymppiä, ja silloin söi ja joi jo kupunsa täyteen. Selkein ero oli toki alkoholissa. Monessa paikassa oluttuoppi oli selvästi halvempi kuin limppari. Varsinaisten nähtävyyksien katsomiseen ja kulttuurinnälkään Malaga itsessään riittää erinomaisesti. Me kävimme kaupungin kahden linnoituksen (yhteislippu tuli halvemmaksi) lisäksi tutustumassa Picasso-taidemuseoon (sellainenkin Malagasta löytyy, koska se on taiteilijaneron synnyinpaikka) sekä kaupungin katedraaliin. Kaikki niistä olivat näkemisen arvoisia, ja sisään pääsi kaikissa alle kymmenellä eurolla. Se tosin tuli pienoisena yllätyksenä, että myös Herran huoneeseen joutui pulittamaan pääsymaksun.

 Tällä reissulla ei autoa kaivannut

Kattavamman kuvan alueesta toki saisi, jos päiväksi tai pariksi olisi vuokrannut auton. Sen myötä olisi voinut käydä tutustumassa etäämmällä rannikolta sijaitsevissa kohteissa, joita niitäkin netin pikatutkauksella löytyi useampia. Minilomalla tosin pärjäsi hyvin ilman autoakin, ja paikallisliikenne tosiaan toimi erinomaisesti.

Neljä päivää, kolmea Välimereen pulahdusta, noin 80 000 askelta myöhemmin lentokoneeseen palasi kaksi tyytyväistä matkaajaa. Ja vaikka paluulento olikin tunnin myöhässä jo saapuessaan, ja kotiintulo täten venyi maanantaipäivän puolelle, ei sekään haitannut. Vartin ajomatka lentokentältä kotiin kun on totta vie luksusta, josta me Mansen kaupunkiseudun asukit emme ole toviin saaneet nauttia.

Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Pirkanmaan Yrittäjä -lehdessä 13.12.2022