Lähiruoka sopii tähän päivään paremmin kuin hyvin
Parillisten viikkojen torstaina Ylöjärven kauppakeskus Elon parkkipaikalla käy kuhina. Ruoan lähituottajat kerääntyvät sankoin joukoin tarjoamaan parastaan. Lähiruoka on jo pitkään ollut päivän sana, huolissaan on oltu tuottajan saamasta osuudesta työnsä tuloksesta. Täältä lähiruokaa saa, ja kassin täydeltä hyvää omaatuntoa. On leipää, hunajaa, lihaa jos jonkinlaista, kananmunia, marjoja, tomaattisosetta, herneitä, mehuja, sieniä. Ei tarvitse miettiä mitä huomenna syötäisiin. Toisaalta; voit suunnistaa toripöydän antimien keskelle tai käydä lähimaatilan tilapuodissa ostoksilla
Tarkka aikataulu
Ruokarenkaan tuottajat aloittavat kieroksensa Tammelantorilta. Niinpä myös tamperelaisilla on hieno tilaisuus ostaa supertuoreita raaka-aineita suoraan – jos ei nyt ihan mullasta ja maasta – niin kuitenkin melkein. Mitä enemmän syksyn viimat kovenevat ja mökkimaailma hiljenee, sitä enemmän ostajia parveilee tuottajien ympärillä.
Tammelantorilta suhautetaan moottoritien pätkää Nokialle, jossa Facebookissa etukäteen ruokatilauksensa tehneet jo odottavat. Kuka on tilannut repullisen kananmunia, kuka juureen tehtyä leipää, kuka lihaa… joillekin maistuvat hillot ja mehut. Joku taas on ihastunut muikun mätiin kun sen aika tulee.
Nokialta on oikotie Ylöjärvelle Elon kauppakeskuksen parkkipaikalle. Sinne tuottajat asettuvat pitkään riviin. Asiakkaat tepastelevat rivin edessä, ja raha vaihtaa omistajaa. Mutta mikä parasta: Se, mitä rahallaan saa, on takuutuoretta ja laadukasta. Seuraava kohde onkin sitten Hämeenkyrö, jonka jälkeen lasketaan kassa, ollaan tyytyväisiä tai ei. Toisaalta; menekin tuottaja tietää jo ennen myynnin alkamista, tilaukset kun on tehty etukäteen Facebookissa. Ja niihin on sitouduttu.
Mikä REKO?
Koko jutun idean toi aikanaan Pedersöreläinen (pietarsaarelainen) Thomas Snellman Ranskanmaalta. Hän oli vakuuttunut siitä, että tämän tyyppinen suoramyynti toimisi Suomessakin mainiosti ja oli oikeassa. Suomessa on nykyisin noin 185 ruokarengasta, Ruotsi on kerrankin jäänyt toiseksi, siellä on vain vähän toistasataa.
Ensimmäinen ruokarinki perustettiin vuonna 2013, ja siitä alkoi menestystarina. Vuonna 2015 Thomas Snellman palkittiin vuoden lähiruokateosta. Tuottajia on tällä hetkellä toista tuhatta, hiilijalanjälki, joka on päivän sana, on pienempi kuin pitkillä keskusvarastomatkoilla.
Mistä sitten moinen lyhenne REKO? Se onkin erikoisempi juttu. Sanat ovat rejäl komsumtion, joka tarkoittaa reilua kuluttamista. Kun kuljeskelee ostajien ja tuottajien sekamelskassa, voi vain todeta, että kuluttaminen on todella reilua. Periaatteet ovat esimerkilliset – laatu on ykkönen. Myyntipisteitä Pirkanmaaltakin löytyy jo pitkälti kolmattakymmentä.
Lähiruokapäivä
Yhdestoista syyskuuta vietetään erityistä valtakunnallista juhlaruokapäivää koko Suomessa; lähiruokapäivää. Silloin kaikki tilamyymälät ympäri maata ovat virittäytyneet parhaimmilleen, paikat on puunattu, tuotteet pakattu, ja hinta on takuulla kilpailukykyinen päivittäistavarakaupan kanssa tuoreudesta ja laadusta puhumattakaan.
Jokaisen ruoasta kiinnostuneen kannattaa katsoa ennalta lähiseudun suoramyyntipaikat, ja sitten menoksi. Jo pelkkä vierailu maatilalla tekee urbanisoituneelle kaupunkilaiselle hyvää. Eläinten näkeminen, niiden haju, olemus, tuottajien työ, kaikki se saattaa olla uutta tälle tietokone- ja älypuhelinsukupolvelle. Maaseudulla ovet ovat avoinna. Ja niin, se lammas, sitä kun ei tahdo saada muuta kuin Uudesta Seelannista. Nyt sitäkin voi tilata lammastilalta. Varusteiksi kannattaa ottaa ennakkoluuloton mieli ja vaikkapa kylmälaukku. Ennen kaikkea mukana tulee olla arvostus suomalaisen ruoan tuottajia kohtaan. He painavat pitkää päivää ja niillä ansioilla, jotka tilille napsahtavat, tuskin monikaan meistä haluaisi nousta aamuviideltä tai muokata peltoja läpi kesäyön.
Lihaa, kanaa, kalaa…
Suomen maaseutu tuottaa monenlaista ruokaa. Vielä. Mikä on ruoantuotannon tulevaisuus, emme varmuudella tiedä. Punaista lihaa syytetään sen aiheuttamasta hiilijalanjäljestä, se saastuttaa. Kaikki on kuitenkin kovin suhteellista. Portugalissa on mitattu kuluvana kesänä lähes 50 asteen lämpötiloja. Metsää on palanut tänä kesänä yli 300 neliökilometriä. Voi vain kuvitella kumpi saastuttaa enemmän, punaisen lihan tuotanto lihakarjalaumoissa vaiko suurten palojen aiheuttamat myrkylliset kaasut. Luonto pitää yleensä huolen itsestään, me emme mahda sen voimille mitään, yritimmepä tai emme.
Tietenkin on hyvä, että lajittelemme jätteet, nautimme lähiruoasta ja pyrimme elämään ”siipiämme myöten” kuten mummo sanoi aikanaan. Jos perhe suunnittelee ruokalistansa siten, että se sisältää hieman kaikkea, niin lihaa kuin kalaakin, emme voi tehdä paljonkaan enempää. Kun tiedämme, että yksinomaan Kaliforniassa on palanut tänä vuonna noin 1,3 miljardia hehtaaria maastoa, tuntuu punaisen lihan tuotanto-ongelma melko pieneltä.
Maatila on yritys
Maanviljelijä on yrittäjä siinä missä kuka muu tahansa. Omaleimaista on se, että yrityksen menestys ei ole pelkästään yrittäjän taidoista tai ahkeruudesta kiinni. Maamiehet ovat aina kävelleet otsa rypyssä hallavien peltojen reunoja pohtien miten sadon tänä vuonna käy. Tekijöitä on monta; liian kauan kuivuutta, liikaa sadetta, hallaöitä. Jos hyvin käy, maamies saa laariinsa jotakin, josta keskusliike on maksavinaan hinnan.
Tuntuu omituiselta, että Suomi on tekemässä rajua huoltovarmuusriskiä ajamalla maanviljelijät siihen asemaan, jossa juuri nyt ollaan. Tämän päivän tiedon mukaan peräti kolme maatilaa päivässä laittaa ovet kiinni ja sammuttaa valot. Vielä niitä on 45 000 kappaletta, mutta entä viiden vuoden kuluttua? Olisiko hyvä lopettaa sanomalla: ”Tervetuloa tilapuotiin!”
Kaupasta vai tuottajalta
Suomen oma ruoantuotanto on pitkästä aikaa veitsenterällä. Onko sitten pettuleivän aikojen ollut näin tiukkaa? Lannoitteiden hinta on noussut runsaassa vuodessa liki kolminkertaiseksi. Polttoaineista maksetaan juuri nyt enemmän kuin koskaan. Toisaalta: tuottaja saa tekemästään ruisleivästä 15 senttiä (MT), voipaketista 34 senttiä ja perunakilosta parikymmentä senttiä. Samaan aikaan lehdissä ilmoitetaan suurin otsikoin kuinka K- päivittäistavarakaupat ovat tehneet neljän ja puolensadan miljoonan vuosituloksen ja kilpailija, S-osuusliike on ansainnut lähes 300 miljoonaa. Ei tarvitse olla kummoinenkaan ennustaja kun osaa povata, että tällä menolla suomalainen ruoka ja huoltovarmuus ovat varsin pian enemmän kuin heikoissa kantimissa. Markkinatalouden lait ovat toki ymmärrettäviä, mutta jos lehmä ei enää lypsä, tuotto loppuu.
Tietenkin kuluttajalle on oma vaivansa ostaa tuotteet ruokaa varten eri paikoista, kun lähikaupassa ne on järjestelty houkuttelevasti hyllyihin. Mutta, mutta. Ehkäpä juuri tässä kohdassa tulee avuksi esimerkiksi Lähiruokarengas Reko, jonka tuottajarivistöstä saa huippulaadukasta tavaraa seuraavaksi pariksi viikoksi. Missään tuotteessa ei takuulla ole ”parasta ennen” jäänyt taakse.
Suomessa asuu maailman onnellisin kansa. Suomi on eräs maailman mallidemokratioista. Miten on mahdollista, että meidän juuremme, jotka tuskin ovat maasta irronneet, ovat näin pian alkaneet kiemurrella pelkän rahan ympärillä jättäen huomioimatta kaiken sen, mistä todella olemme kotoisin?
Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Pirkanmaan Yrittäjä -lehdessä 16.8.2022
