Mielipidekirjoitus: Palveluseteli kaikkien parhaaksi

On erinomaista, että kaupunki on päättänyt ottaa varhaiskasvatuksen palvelusetelin käyttöön. Kuten Kimmo Kangas ansioituneesti kirjoittaa (ESS 6.1.), nyt on aika vaikuttaa siihen, että palveluseteli saadaan hyödyttämään kaikkia osapuolia: perheitä, kaupunkia ja yrittäjiä. Setelin arvon asettaminen riittävään tasoon ja yrityksiltä edellytettävien kriteereiden oikeudenmukaisuus ovat avainasemassa, kun asiaa valmistellaan. Muutoin on riskinä, että kaupunki ei saa hakemiaan kustannushyötyjä ja yksityinen tarjonta kapeutuu muutamaan suurtoimijaan.

Kokemukset osoittavat, että julkisen palvelun järjestäminen palveluseteliä käyttäen on lähes poikkeuksetta kunnalle edullisempaa kuin itse tuotettuna. Lahden varahaiskasvatuksen palvelusetelin yhteydessä on kuitenkin viitattu siihen, että järjestely lisäisi kaupungin käyttömenoja. Kun toteamuksen perusteita ei avata, jää kuva, että palveluseteli tulisi tosiasiallisesti kaupungin omaa päivähoitoa kalliimmaksi. Kaupungin kannalta ainoa saavutettava hyöty olisi nopea palvelukapasiteetin lisäys ja pääsy uusien päiväkotien investointipaineesta. Viittaus käyttömenojen kasvuun perustunee siihen, että lyhyellä aikavälillä oman tuotannon ylläpitoon liittyviä kustannuksia ei voi purkaa kerralla, jolloin resurssien lisäys palveluseteleihin voi nostaa menoja, kunnes järjestelyt ovat keskenään kysynnän mukaisessa tasapainossa.

Olennaista on kuitenkin verrata yhden lapsen hoitoon annettavan palvelusetelin kustannusta siihen, mikä on vastaava päivähoidon kustannus omana tuotantona lasta kohden. Suomeksi sanottuna, kumpi on rakenteeltaan oikeasti ja pitkällä aikavälillä edullisempaa: kaupungin tuottama vai yksityinen. Kestävän taloudenpidon kannalta tämän pitäisi olla kiinnostavampi kysymys kuin taistelu siitä, onko enemmän oikein, että lasta hoitava ammattilainen saa palkkansa kunnan eikä yrittäjän pussista.

Tätä kustannusvertailua emme ole ainakaan lehdessä käytävässä keskustelussa nähneet. Ongelma taitaa olla se, että kaupunki ei ole laskenut tai ei ainakaan ole julkistanut laskelmaa, mikä päivähoidon lapsikohtainen kustannus täsmällisesti eri ikäryhmissä on. Vuosi sitten, kun yrittäjäjärjestö teki päivähoidon palvelusetelin käyttöönotosta kannanoton, selville ei saatu kuin keskiarvo kaupungin oman päiväkotipaikan nettokustannuksesta. Epäselväksi jäi, miten päivähoidon kustannus vaihtelee eri ikäryhmissä ja mitä kuluja esitetyssä keskiarvokustannuksessa oli mukana. Tuolloin selvitimme asiaa yksityisen esiopetuksen puolesta ja siihen tarkoitukseen tehdyn laskuesimerkin mukaan yksityinen palvelu tuli kaupungille lähes kolme tuhatta euroa edullisemmaksi lasta kohden vuodessa.

Nyt palvelusetelin arvoa pohdittaessa täsmällisellä kustannustiedolla on olennainen merkitys. Sen avulla kaupunki voi laskea saavutettavan kustannushyödyn ja asettaa silti setelin arvon riittävän korkeaksi, jotta se olisi tasa-arvoinen pienituloisimmallekin perheelle sekä palveluntuottajille riittävä.

On todella tärkeää, että asiaa valmistelevat virkamiehet ja sivistyslautakunnan päättäjät ottavat pienten yrittäjien ja perhepäivähoitajien huolen liian kireistä kriteereistä vakavasti. Jotta tarjonta säilyisi monipuolisena ja antaisi perheille mahdollisuuden valita haluamansa päivähoidon, on huolehdittava siitä, että kaikki eri palveluntuottajat koosta riippumatta voivat jatkaa toimintaansa. Kaupungin asettamat ehdot eivät saa tulla sellaisiksi, että niiden vuoksi pienet yritykset tai perhepäivähoitajat pyyhkiytyvät pois markkinoilta.

Outi Hongisto
toimitusjohtaja
Päijät-Hämeen Yrittäjät

puh. 050 597 8802

Mielipidekirjoitus luettavissa myös Etelä-Suomen Sanomien verkkosivuilta »