Mikko Ahtiainen: Ostopalvelut ja vuokratyö ovat hyviä välineitä hyvinvointialueilla, kun niitä käytetään huolella
Yle on julkaissut 15.12. sotekoneen, josta voi selvittää, paljonko ostoja kunnat ja hyvinvointialueet tekevät. Ylen sotekoneesta tekemässä jutussa kiinnitetään huomiota ostopalveluiden ja vuokratyön kustannusvaikutuksiin. Syntyy vaikutelma, että ostot olisivat ”ylimääräinen kulu”. Näin ei ole, vaan ostoilla toteutetaan niitä palveluita, joista hyvinvointialueella on lakisääteinen järjestämisvastuu. Hyvinvointialueen palvelustrategiassa voidaan tehdä fiksu päätös, ja päättää tuottaa palveluita monituottajamallilla: on julkista tuotantoa, sekä useiden eri yritysten tuotantoa.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen monituottajamallista on hyötyjä niin veronmaksajille kuin yrityksille. Hyvin harkittu, hoidettu ja valvottu sote-palvelujen tuottaminen on kaikkien etu. On tilanneriippuvaista, onko osto- tai vuokratyöpalveluiden käyttö hyvinvointialueille edullisempaa kuin oma tuotanto, kun palvelun laatu pysyy samana.
Hyvinvointialueille on laeilla säädetty tehtävät ja lakisääteisesti määritelty oman tuotannon minimivaatimus ja minimihoitajamitoitus. Kannattaa huolella tarkastella, mitkä palvelut on mielekkäämpää antaa yritysten hoitaa. Kun yksityinen toimija tuottaa palvelua hyvinvointialueelle laadukkaasti ja julkista tuotantoa edullisemmin, voi hyvinvointialue keskittyä rooliinsa laadun valvojana ja palvelujen järjestäjänä.
Hyvinvointialueiden kannattaa tutkia paikalliset olosuhteet huomioiden, missä tilanteissa mikäkin järjestämistapojen yhdistelmä on mielekkäin ja kustannustehokkain. Vuokratyövoiman käyttö on parhaimmillaan silloin, kun on kyse väliaikaisesta tai suhteellisen lyhytkestoisesta kysyntävaihteluun vastaamisesta. Tämä tapahtuu niin, että vuokratyöntekijät tulevat tekemään samaa työtä julkisen palvelun työntekijöiden rinnalle, saman työnjohdon alaisuuteen esimerkiksi ruuhkahuippuina tai sairastapausten sijaisina. Työnantajana ja palkanmaksajana toimii vuokratyöyritys. Pitkäkestoisemmissa tilanteissa, kun kysynnän tarve on kohtuudella arvioitavissa eteenpäin, todennäköisesti yhteiskunnan kannalta edullisempia ovat pitkäkestoisemmat ratkaisut. Nämä voivat olla mielekkäästi järjestettyjä myös yksityisen toimijan kanssa. Ostopalveluilla tarkoitetaan ulkoistusta, jolloin yritys, jolta palvelu hankitaan järjestää niin työvälineet, työpaikan, työnjohdon ja organisoinnin. Tällöinkin hyvinvointialue on ja pysyy laadun ja kustannusten valvojana.
Yritykset palvelevat useiden hyvinvointialueiden ihmisiä.
Kävimme hiljan vierailemassa asumispalveluja tuottavassa yrityksessä, joka tuottaa palvelua eteläisessä Suomessa kuudelle hyvinvointialueelle. Kävi ilmi, että jokaisella hyvinvointialueella on omat kriteerinsä esimerkiksi henkilökunnan pätevyysvaatimuksille samalle asiakaskunnalle tarjottavissa samanlaisissa palveluissa. Kriteerit menevät keskenään ristiin. Tällöin yritys joutuu jokaisen uuden asukkaan myötä tarkastelemaan, täyttyvätkö kaikkien kuuden hyvinvointialueen kriteerit yhtä aikaa edelleen. Ristiin menevillä kriteereillä kasvatetaan paitsi kustannuksia myös hallinnollista taakkaa ja lisätään absurdeja tilanteita, joihin yritys päätyy asukkaiden ja henkilökunnan vaihtuessa.
Kannustamme hyvinvointialueita vertailuun, tiettyyn itsekriittisyyteen ja yhteistyöhön toistensa ja palvelua tuottavien toimijoiden kanssa omia palvelukriteerejä laatiessaan. Hyvinvointialueiden näkökulmasta esimerkiksi yhteiset ammattitaito-, pätevyys- ja mitoitusvaatimukset todennäköisesti laskevat kustannuksia.
10.1.: Mielipidekirjoitus on julkaistu Uusimaassa, Itäväylässä, Länsi-Uusimaassa ja Nurmijärven Uutisissa
