Mitkä tekijät saavat meidät kysymään tai jättämään kysymättä – myös itseltämme? Lue mitä neljä naisyrittäjää vastasi näihin ja moniin muihin kiperiin kysymyksiin

Päijät-Hämeen Yrittäjien ja Toisintekijöiden yhteiset 5K-tuokiot jatkuivat teemalla KYSYMINEN.

Pohtimassa ja keskustelemassa upeat yrittäjänaiset Kati Klinga, Sari Kolsi, Outi Kyöstilä, Niina Kettunen sekä Toisintekijöiltä illan isäntänä Jarkko Saari ja menossa mukana myös Nina Rantanen ja Jonna Peltovuori.

Tapaaminen alkoi vilkkaalla keskustelulla mm. siitä, miten kukin haluaa tai kykenee ylläpitämään ihmissuhteita lähellä tai kaukana. Löytyipä osallistujien kesken myös vanhoja tuttavuuksia jalkapallokentän laidalta.

Jarkko kertoi itsestään muutamalla sanalla ja kun kävi ilmi, että hän on terapeutti, se aiheutti hilpeää hihittelyä ryhmäterapiaan saapumisesta. 

Pohdimme, olemmeko hyviä kysymään ihmisiltä asioita erilaisissa konteksteissa. Työasioissa joku koki olevansa hyvä kysymään, mutta henkilökohtaisissa asioissa kysyminen koettiin tungettelevana ja uteliaisuutena. Toisen mielestä taas kysymättömyys saattaa vaikuttaa epäkunnioittavalta, koske se luo tunteen siitä, ettei toisen asia kiinnosta, kun ei kysy. 
 
Keskustelimme siitä, miten ihmissuhteiden kehittymiseen voi vaikuttaa se, jos kumpikaan osapuoli ei kysy…. miten keskustelut voivat edetä, jos ei esitetä kysymyksiä ja jääkö keskustelu pintapuoliseksi, kun ei uskalleta tungetella kyselemällä.

Kaikilta löytyi kokemuksia siitä, että on ystäviä tai tuttavia, jotka eivät kysy – saati kuuntele kuulumisia, vaan kertovat vaan omiaan. 
 
Jälleen pohdittiin lapsuuden perheessä koettujen asioiden, tapojen, käyttäytymismallien ja kulttuurin vaikutusta nykyiseen käyttäytymiseemme kysymisen suhteen. 
 
Eräs osallistuja on kova kyselemään kaikissa (varsinkin virallisemmissa) tilanteissa, mutta tietyn roolin takaa. Ajatus tästä on se, että “Hiukan tyhmän blondin” kysymyksistä kukaan ei voi loukkaantua ja siitä asetelmasta kiperätkin kysymykset otetaan lempeästi vastaan eikä niitä koeta hyökkäävänä. 

Mietintää aiheutti Jarkon kysymys siitä, mitkä tekijät saavat meidät kysymään tai jättämään kysymättä – myös itseltämme? Mitkä ovat kysymisen pidäkkeitä – mitkä yllykkeitä?

Käytiin läpi eräs asiakastilanne, jossa läsnä oli pelko ristiriitatilanteesta, joka on lähtökohtaisesti jo ahdistava tunne. Pelon tunne kumpuaa historiasta ja kotoa, milloin ja mistä vanhempi suuttuu, mikä on ilmapiiri kotona, mikä on oma vastuuni ilmapiiristä.  
Paljon pohditutti se, mikä sai kyseisessä asiakastilanteessa aikaan rohkeuden kysyä tilanteessa, vaikka se pelottikin.  Vastaukseksi löytyi, että reflektio omista aiemmista kokemuksista ja omien vahvuuksien sekä voimavarojen käyttäminen hyväksi aiempien kokemusten perusteella. 
 
Jarkon johdattamana päästiin myös pohtimaan, miten tunne ohjaa tekemistä ja käyttäytymistä? Voiko pelkoja vähentää kysymällä itseltään miksi pelottaa ja menemällä pelon juurelle saakka?  3-5 MIKSI tai MIKSI EI -kysymystä auttaa useimmiten pääsemään asian ja TUNTEEN juurelle. 

Pallottelimme ajatuksia siitä, että kysymyksiä esittämällä voit paljastaa myös omia arvojasi, kysymällä annat viitteitä omista asenteistasi ja mielipiteistäsi.  
Mikä tunne ohjaa kysymättä jättämistä ja mikä tunne saa sinut kysymään sitä, mitä aidosti haluat kysyä? 

Pandoran lippaan avaaminen oli yksi teemoista, järkeiltiin että kannattaako Pandoran lipasta avata kysymällä ja ollaanko valmiita vastaanottamaan vastaukset ja seuraamukset? 

Jos et uskalla kysyä peläten vastauksia, jäätkö jumiin huonoon nykytilanteeseen? 

Joku kommentoi että oivallukset ja hyvät kysymykset tulevat yleensä mieleen vasta myöhemmin, kun on prosessoinut tilanteessa keskusteltuja asioita ja tunteita. 

Jänniä ja mielenkiintoisia juttuja!

Ensi kerralla sukelletaan kuuntelemisen saloihin.