Musiikkia ja urheilua

Musiikki kuuluu yhä enenevässä määrin urheilutapahtumiin ja osana myös varsinaisiin urheilusuorituksiin. Pirkanmaalle pyritään jatkossakin kahmimaan suuria yleisömääriä vetäviä urheilujuhlia. Niiden houkuttelevuutta voidaan parantaa katsomon musiikkiosaamista ja osallistumista kehittämällä.

Lippulaulut

Suuriin kansainvälisiin urheilutapahtumiin osallistuvilla mailla on tarve saada oman maan lippu liehumaan ja kansallislaulu raikumaan. EU:n lipun alla ei joukkueita marssiteta urheilemaan.

Kansallislauluja on aika moneen lähtöön. Ruotsilla ei virallistettua sellaista ole ja Du Gamla Du Fria saa kelvata. Englannin hymnin säveltäjästä ei ole varmaa tietoa. Espanjan Marcha Realin aikaisemmat sanoitukset on hyllytetty eikä sopivia uusia ole keksitty tilalla. Espanjalaisten joukkueurheilijoiden ei siis tarvitse tapailla sanoja. He kuuntelevat marssihymniä suut supulla. Suurta haittaa tästä tuskin lienee, koska monien muidenkin kansallishymnien sanat jäävät kilpakumppaneille yhtä tuntemattomiksi. Maamme-laulun tahtilajikin on monelle mysteeri, se voisi olla hyvä kysymys vaikkapa pubivisoihin.

Lyhytikäiseksi jääneen Biafran kansallishymnin ”Land of the Rising Sunin” melodian valitsijoita voi onnitella, sillä sävelmänä käytettiin Jean Sibeliuksen Finlandiaa. Suurissa kisoissa sitä ei päästy esittämään.

Stanley-cupin voittajia tituleerataan myös maailmanmestareiksi. Vaikka maailma taitaa jäädä aika pieneksi Pohjois-Amerikassa, niin kyllä mestaruutta kansallislaululla sopii juhlistaa. Ehkä Suomeenkin saataisiin lisää maailmanmestareita, jos Pesiksen voittajajoukkueen jäsenet julistettaisiin samalla maailmanmestareiksi. Mestareiden ja heitä kannustavan yleisön kultahymyä voitaisiin leventää Pesäpallolaululla, jonka on säveltänyt Kaj Chydenius ja sanoittanut Arvo Salo.

Näyttävyyttä

Musiikin yhteys tanssiin on vanhinta osaa ihmiskunnan kulttuurihistoriassa. Äänentoiston kehityttyä on musiikkia pystytty tuomaan myös urheilusuorituksia rytmittämään ja luomaan tunnelmia. Baletin kautta on monia liikesarjoja ja ojennuksia omittu mm taitoluisteluun ja rytmiseen kilpavoimisteluun. Yhteistyön tuloksena on syntynyt myös mittavia viihdeproduktioita, joissa on näyttäviä asuja, urheilullista taituruutta, laadukasta musiikkia ja juontakin.

Myös pelkästään varpaillaan astellussa urheilusuorituksessa eli kouluratsastuksessa käytetään nykyään musiikkia, joka on ratsastajan valitsema. Myös musiikin sopivuus sekä hevosen liikkeisiin että koreografiaan arvostellaan.

Yleisö tukemaan

Kansallislaulujen lisäksi urheilukilpailuissa on oma sijansa fanien esittämillä lauluilla ja rumpurytmeillä. Näiden osaamisen kehittämisessä on Suomessa paljon tekemistä, jalkapallokatsomon laulut eivät täällä brittiläiseen tyyliin raiu. Uskon, että mukaansatempaava laulu ja kannustava sanoitus luovat paljon parempaa tunnelmaa ja viihtyvyyttä sekä jopa lisäävät potentiaalista yleisöä.

Kannustusrytmien huipentumana jatkaa edelleen 1960-luvulta periytyvä 11 iskun sarja, joista kahta viimeistä korostetaan luikkaamalla ”let’s go”. Eiköhän johonkin parempaan pystytä? Itse näkisin ja kuulisin mielelläni katsomoissa brasilialaistyylisiä rumpuryhmiä, jossa bassorummun (”surdo”) perusrytmiä täydentävät erilaiset rytmisoittimet sekä huohottava/valittava cuica-rumpu. Tällaisesta patteristosta liikunnan riemu leviäisi hytkyntänä koko katsomoon. Näin päästäisiin hieman lähemmäksi Opetusministeriön ja Olympiakomitean tavoitetta, kun liikettä syntyisi muuallekin kuin katsojien leukaperiin ja silmämuniin. Oppeja patteriston tulenjohtoon saa varmasti Tampereen musiikkioppilaitoksilta tai vaikkapa sambakoulu Roseiralta. Cheerleaderit voisivat opastaa katsomoon perusaskeleita. Uskon suomalaiseen insinööritaitoon. Katsomot ovat resonanssitaajuudeltaan niin mitoitetut, etteivät ne ihmisten keinahteluun sorru.

Nykymusiikkia

Kävin Ruotsissa kuuntelemassa KarlErik Welinin urkujensoittoa. Kun soittajan sormet ja varpaat eivät enää riittäneet, hän otti avukseen laatikollisen pyyhekumeja. Niitä sijoittelemalla koskettimien väliin ja vaihtelemalla kumien paikkoja hän sai muodostettua erilaisia sointimassoja, klustereita. Kun palkeet oli valjastettu puhkumaan täysillä ja kaikki paksuimmat pillit jyrisemään oli kuultavissa varsinaista jytää ilman purkkaa.

Jotain samantapaista tavoittelevat rallikuskitkin pikataipaleillaan. Aina kartanlukijan löytäessä nuoteista sopivan kohdan pyritään ajamaan urku auki. ”Ralli se on mun rattoni” on saanut järeämmän vaihtoehdon.

Artikkelin on kirjoittanut JUKKA ISOTALO. Kirjoittajalla on kymmenien vuosien kokemus kansainvälisestä kaupasta ja hän on moninkertainen maahanmuuttaja. Jos hänelle ehdottaa, että kerropa hyvä juttu, vastaukseksi saa: ”Pirkanmaan yrityskummit”. Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Pirkanmaan Yrittäjä -lehdessä 13.12.2022