Niitty-Seppälän mansikkakausi on ohi – Kausitöihin saatiin 53 ukrainalaista

Sadon puolesta mansikkaa kyllä riitti, mutta poimijoista meinasi tulla pulaa. Niitty-Seppälän tilalla kun on jo vuosia ollut kausityöläisiä nimenomaan Ukrainasta. Isäntä Jukka Kittilän mukaan päättynyt kesä oli heidän osaltaan jo kolmas poikkeusvuosi. Nyt tosin koronan sijaan epävarmuus johtui sodasta.

Pienin askelein

Niitty-Seppälän tila on eittämättä tuttu myös monelle tämän lehden lukijalle, sen verran pitkä sen tausta on. Nykyisen isännän mukaan heidän evoluutionsa nykyiseksi marjamatkailusuosikiksi on ollut varsin luonnollinen ja edennyt pienin askelin.

– Siitä se lähti, että 80-luvun alkupuolella meidän mansikkapellot näkyivät tuohon tielle. Siihen alkoi pysähdellä autoja, ja meiltä tiedusteltiin, olisiko meillä myytävänä mansikoita. Niinpä siihen sitten tehtiin jokusen kesän jälkeen pressukatos ja aloitettiin myynti, hän kertoo.

Ja kun tila alkoi saada nimeä, alettiin udella, josko mansikkaa pääsisi poimimaan itse, ja seuraavaksi, että olisiko teillä kahvia ja pullaa.

Kahvilan lisäksi rinnalle on myöhemmin tullut myös pieni kotileipomo, sekä edelleen asiakkaiden tiedusteluista johtuen myös kotieläintarha, leikkipaikka sekä polkuautorata.

– Sen verran pitkään täällä on toimittu, että meillä alkaa olla jo kolmannen sukupolven asiakkaita, hän kertoo.

Jo kolmas poikkeusvuosi

Sukupolvenvaihdos tilalla toteutettiin jo vuonna 1993, joten nykyisellä isännälläkin tulee ensi vuonna täyteen jo 30 vuotta. Kysytään siis seuraavaksi, millainen oli satokausi 2022?

– Ei tänä vuonna ennätyksiä rikottu, mutta siitä kuitenkin selvittiin kuivin jaloin. Parempi se oli kuin pelättiin. Uhkana oli, että tästä tulisi välivuosi työvoimapulan takia, hän kertoo.

Niitty-Seppälän viljelmät tuottavat satoa siinä määrin, että aivan pienellä käsiparimäärällä sitä ei korjuuseen saada, ei vaikka itsepoimintakin tilalla onnistuu. Tänä vuonna pelloilla oli kaikkiaan 53 kausityöntekijää. Joskus määrä on ollut paljon suurempikin.

– Yleensä 60–65, joskus jopa 70, mutta nyt mentiin vielä poikkeusoloissa, jo kolmatta vuotta putkeen, Kittilä kertoo.

Poikkeustilan aiheuttaja tosin oli nyt eri kuin kahdella edellisellä kerralla. Silloin syy oli nimittäin korona, joka asetti ulkomaalaisten poimijoiden maahantulolle omat esteensä. Nyt hankaluuksia tuotti oikeastaan vielä synkempi eli sota. Pälkäneläistilalla kun on jo useamman vuoden ollut pääsääntöisesti ukrainalaisia työntekijöitä.

Säätilojen lisäksi jouduttiin tänä keväänä siis jännittämään myös maailmanpoliittista tilannetta. Alkuperäiset suunnitelmat itänaapurin diktaattori pisti totaalisen uusiksi, sillä alun perin jo alkuvuodesta oli tiedossa 60-henkinen, pääosin entuudestaan tuttu poimijaporukka. Yrittäjä myöntääkin, että tieto työvoiman saatavuudesta meni viime tinkaan.

– Palaset loksahtivat kohdalleen vasta juuri ennen juhannusta, hän kertoo. Se ero edellisvuosiin tulijoissa oli, että vallitsevan sotatilanteen vuoksi miespuoliset saapujat olivat harvassa. Sotaa käyvässä maasta kun ei noin vaan lähdetä.

– Pääosin meillä oli töissä naisia. Ainoastaan vanhemmat miehet ja tietyt muut edellytykset täyttävät miehet pääsivät tulemaan, hän kertoo.

Ukrainalaiset olivat tätä haastattelua tehdessä lähdössä hissukseen kotiin. Entä kuinka paljon sota on puhuttanut?

– Kyllä meille tulleet ovat pääosin olleet rauhallisimmilta alueilta, missä sotaa ei ole näkynyt. Mutta ilmeisen tyytyväisiä tänne tulleet ovat olleet siitä, että ovat päässeet hommiin ja ansaitsemaan, yrittäjä kertoo. Isäntä on joka vuosi kauden loppupuolella toteuttanut poimijoilleen palkintomatkan eli vuokrannut bussin viemään heidät Tampereelle.

Kirpputorit ja muut myymälät ovat suosiossa. Tänä vuonna erityisen paljon oli matkaan tarttunut kuulemma juustoa.

Kohtalaiset kelit

Sadollisesti vuosi oli, jos ei nyt hyvä niin ei vallan kehnokaan. – Aika myöhään meni sadon kanssa. Oikeastaan me menetimme kaksi hyvää viikkoa, koska ei ollut mitä myydä, hän kertoo. Lisäksi se paras viikonloppu heinäkuun puolivälissä oli turhan sateinen.

– Tämä on hyvin sääherkkää hommaa. Jos sataa kovaa, silloin jäävät sekä itsepoimijat että marjaostoksille muuten tulijat kotiin, hän myöntää. Summa summarum, tästäkin selvittiin.

– Tämä ei ollut huonoin eikä paras vuosi. Pärjättiin kyllä, mutta vähän söivät kelit terää pois, hän määrittelee. Myös nyt, alkusyksystä 2022, eletään ensi kesän sadon kannalta tärkeitä hetkiä. Sillä, millainen keli syksyllä on, on iso vaikutus ensi kesän satoon.

– Optimaalinen olisi melko lämmin syksy. Siitä mansikka tykkää, yrittäjä kertoo.

Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Pirkanmaan Yrittäjä -lehdessä 16.8.2022

Kuvat: Niitty-Seppälän tila