”Olin kävelevä ihmisraunio” – Konkurssi vei Tom Lassilan kodin ja avioliiton, mutta ei sitkeyttä: Yksi opetus nousi ylitse muiden

Kuusi vuotta sitten Tom Lassilan elämä mullistui kertaheitolla. Silloisen puolison kanssa tehty sijoitus liikunta-alan yritykseen karahti kiville pahemman kerran. Franchising-sopimuksella pyörineen kuntosalin toiminta jouduttiin lopettamaan osin ulkopuolisten tekijöiden seurauksena.

– Lopetin päivätyöni ja lähdin pelastamaan yritystä, johon olin sijoittanut. Lopputuloksena oli konkurssi ja useiden satojen tuhansien eurojen menetys. Vastuut ja velat päätyivät ulosottoon. Siinä samassa meni myös velkojen panttina ollut omakotitalo, Lassila kertoo.

Rahallista menetystä paikkasivat omat säästöt, mutta henkinen kuorma jäi vuosiksi eteenpäin. Lassila on viime vuosina kiertänyt puhumassa omista kokemuksistaan ja konkurssin opetuksista.

– Opetus oli, että kannattaa valita tarkoin, kenen kanssa tekee yhteistyötä. Silti omista päätöksistä pitää aina kantaa vastuu. Konkurssissa on aina syyllisiä. Yrittäjyyden raadollisuudesta kertoo se, että jos ei ole pääomia ja haluaa ottaa riskejä, joutuu laittamaan omakotitalonkin pantiksi. Omalla kohdallani talo tuli ja talo meni ja niin meni myös avioliitto.

Heti takaisin työelämään

Lassila ei jäänyt kuusi vuotta sitten murehtimaan kohtaloaan. Hän palasi työelämään kaksi päivää konkurssin vahvistumisen jälkeen.

– Konkurssin kohdatessa on kaksi vaihtoehtoa, luovuttaa tai taistella. Jos ihminen luovuttaa, hän jää yleensä sänkyyn tai tarttuu pulloon. Pahimmassa tapauksessa hän tekee lopullisen ratkaisun. Minä päätin taistella.

”Ulkopuoliset varmasti luulivat, että minulla oli kaikki hyvin.”

Tom Lassila

Lassila koki tärkeäksi laskujen maksun ja perheensä tukemisen vaikeassa tilanteessa. Hän teki päivisin palkkatöitä ja iltaisin myynti- ja markkinointitöitä oman yrityksensä kautta.

– Olin kävelevä ihmisraunio. Konkurssi vaatii aina surutyön, mutta itselläni ei jäänyt aikaa siihen. Ulkopuoliset varmasti luulivat, että minulla oli kaikki hyvin. Ihminen on siinä mielessä sitkeä eläin, että pystyin toimimaan ja olemaan työkelpoinen, mutta töissä olin vain asioita suorittava zombi.

Omasta selviytymisestään Lassila kiittää etenkin laajaa verkostoaan, jonka kautta hän sai töitä ja tukea. Kokemuksistaan hän kirjoitti ystäviensä kanssa kirjan, jota myydään edelleen Amazonissa yhdellä dollarilla. Kirjoitusprosessin tarkoituksena oli auttaa muita selviämään nollasta takaisin työelämään.

– Ideana oli, että kaikilla olisi varaa kirjaan. Omassa osuudessani annan 33 vinkkiä siitä, miten selvitä vastoinkäymisistä. Tärkeintä on, että ihminen on umpirehellinen omista valinnoistaan. Suurin haaste on antaa itselleen anteeksi. Katkeruudella ei voita mitään. Se on vain hukkaan heitettyä energiaa.

”Jokainen yrittäjä ansaitsisi mitalin”

Kuuden vuoden takaiset kokemukset ovat hiljalleen väistyneet taka-alalle, mutta Lassila myöntää, ettei ole vieläkään päässyt niistä täysin yli.

– Konkurssi on vähän kuin hidas kuolema. Elämä jatkuu, mutta se on aina vähän pielessä. Pitää muistaa, että joillakin konkurssin myötä voi mennä koko elämäntyö. Jos sen jälkeen ei pääse takaisin työelämään, vaikutus on paljon pahempi kuin minulla.

Yrittäminen on Lassilan mielestä Suomessa edelleen väärinymmärretty laji. Hän itse on tänäkin päivänä sivutoiminen yrittäjä. Päivätyöt ovat automyyjänä Sports Car Center Airportissa. Päätoiminen yrittäjyyskään ei ole poissuljettu vaihtoehto.

– Ihmisillä on väärä käsitys yrittämisestä. En ole koskaan kateellinen menestyneelle yrittäjälle, koska hän on tehnyt menestyksensä omilla päätöksillään, riskeillään ja kyvyillään. On turvallista olla muiden palveluksessa. Siksi ajattelen, että jokainen yrittäjä ansaitsisi mitalin.

Lassilan oma asenne yrittämiseen ja elämään on muuttunut paljon viimeisten kuuden vuoden aikana. Samalla hän on oppinut tärkeän asian.

– Elämänkokemukseni myötä olen sinut itseni kanssa. Egoni ei ohjaa siihen, että on oltava johtaja. Arvostan enemmän työn sisältöä ja arvoja. Ego ei ohjaa minua enää. Kun ego ohjaa, peli on menetetty.