”Pullan olisi pitänyt maksaa 3,5 euroa” – Pienleipomon yrittäjä Tuomas Mikkolalla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin kertoa työntekijöille ikävät uutiset

– Enkö minä olekaan ainoa, joka on tehnyt konkurssin?

Hattulassa sijaitsevan Katinalan leipomon yrittäjän Tuomas Mikkolan, 40, huumorintaju ei ole kadonnut, vaikka pidetty leipomo on juuri asetettu konkurssiin. Konkurssiuutisesta kertoi ensimmäisenä Hämeen Sanomat sen jälkeen, kun Mikkola oli ilmoittanut asiasta yrityksen Facebook-sivulla. 

Mikkola kertoo olevansa helpottunut, koska yrityksen pyörittäminen alkoi tuntua ylivoimaiselta talousvaikeuksien kasaantuessa. Mikkola pyöritti yli kahdeksan vuoden ajan lihakauppaa, jonka kylkeen päätettiin perustaa leipomo edellisen ajauduttua konkurssiin toisen yrittäjän alaisuudessa. Viime vuoden viimeisenä päivänä Mikkola myi lihakaupan ”pakkoraossa” ja päätti keskittyä vain leipomotoimintaan.

– Laskin, että myynnin ansiosta selviämme leipomon kanssa, mutta sitten seinä nousi pystyyn. Ongelmat jatkoivat kasaantumistaan.

Suurimpana ongelmana oli taannoisen leipomoinvestoinnin venyminen liian pitkäksi. Sitä jouduttiin rahoittamaan yrityksen kassavaroista. Sitten alkoi Ukrainan sota.

– Tuotteiden ja palveluiden hinnat nousivat, emmekä pystyneet mitenkään viemään niitä omien tuotteidemme kuluttajahintoihin. Ennen sotaa puolet leipomon liikevaihdosta tuli tuotteiden myynnistä ravintoloille ja kaupoille. Yhtäkkiä ravintoloilla oli haasteita kannattavuuden kanssa ja ne palasivat edullisiin tukkutuotteisiin, Mikkola kertoo.

Pullan olisi pitänyt maksaa 3,5 euroa

Jotain pienen leipomon pyörittämisen haastavuudesta kertoo se, että korvapuusti olisi pitänyt myydä kaupan hyllyllä 3,5–4 euron kappalehintaan, jotta siitä olisi jäänyt riittävä kate yrityksen liiketoiminnan pyörittämiseen.

– Eihän kukaan sellaisia hintoja maksa, vaikka se hyvä pulla olikin, Mikkola kertoo.

Katinalan leipomon leipä maksoi kaupassa 3,99 euroa. Raaka-ainekustannus tästä oli vain 12 senttiä. Reilusti yli puolet leivän hinnasta oli palkkakuluja. Leipomossa jouduttiin tekemään kalliita yötunteja. Leipurille maksetaan tuplapalkkaa ennen aamukuutta tehdyistä tunneista.

Yllätykseksi yrittäjälle osoittautui kahden eri alan haasteellisuus, mitä tulee katteisiin.

– Lihakaupan puolella kate oli 40–60 prosenttia tuotteesta. Tuote oli kallis, mutta palkkakulut pienet. Leipomossa tilanne oli päinvastainen. Jos olisin myynyt pullan samalla katteella kun lihakaupan tuotteen, se olisi maksanut parikymmentä senttiä.

Viime vuodenvaihteessa yritys nosti myyntihintoja ja vähensi toimitusten määrää kauppoihin. Toimenpide korjasi hieman taloudellista tilannetta. Mikkolan mukaan myynnin kasvattaminen ei ollut yritykselle ongelma, mutta kannattavuuden kasvattaminen oli. Eräänlainen niitti oli viime vuoden joulumyynti, josta tuli pettymys.

– Joulu on määrittänyt yrityksen tulosta etenkin lihakaupan puolella. Siitä on tullut lähes neljännes liikevaihdosta. Latasimme isot odotukset joulukauppaan.

Verottaja ei antanut ”siimaa”

Katinalan leipomon konkurssihakemus tuli verottajalta. Mikkola yllättyi siitä, miten suhtautuminen oli yllättäen muuttunut. Hän olisi toivonut verottajalta hieman enemmän ymmärrystä yrityksen vaikeassa tilanteessa.

– Olemme aina maksaneet verot ajallaan. Parin vuoden ajan yrityksemme oli sopinut maksujärjestelystä, jotka olimme aina hoitaneet etuajassa. Kun tuli vuosi 2025 ja tarvitsimme 25 prosenttia enemmän maksujärjestelyä, verottaja ei enää suostunutkaan. Sieltä tuli vaatimus maksaa tietty summa etukäteen. Totesin, ettei siihen ole rahaa. Kun huomasimme, ettei verottaja enää jousta, piti nostaa kädet pystyyn.

Mikkola yritti vielä neuvotella asiasta, mutta Verohallinto päätti siirtää verovelan ulosottoon. Pian prosessi eteni konkurssiuhkaiseen maksukehotukseen, kun yritys ei kyennyt maksamaan vaadittua summaa. Kolme viikkoa sitten yrittäjä sai haasteen käräjäoikeudesta.

– Siinä vaiheessa oli mahdollisuus neuvotella tai riitauttaa haaste. Totesin, että asiaa oli jo selvitetty koko kevään. Oli pakko kertoa henkilökunnalle, että emme enää mahda asialle mitään ja edessä on konkurssi.

Loppuvaiheessa Katinalan leipomolla oli töissä 2,5 työntekijää. Nyt Mikkola toivoo, että joku ostaisi konkurssipesältä ”valmiin paketin”.

– Vuoden alussa tekemämme korjausliikkeet alkoivat jo kantaa hedelmää. Uskon, että niiden ansiosta olisi ollut vielä mahdollista tehdä jokseenkin kannattavaa liiketoimintaa.

Yrittäjä itse on palannut vanhaan ammattiinsa vakuutusmyyjäksi. Töitä hän tekee edelleen yrittäjänä.

– Otin käyttöön vanhan pöytälaatikkofirman. Yrittäjyydessä houkuttelee edelleen vapaus ja vastuu.

Voin itse määrittää työaikaani ja tekeminen palkitaan.

Mikkola suhtautuu konkurssiin realistisesti.

– Kun lähdin aikanaan lihakaupan yrittäjäksi niin totesin, että tässä voi käydä näin. Se kuuluu yrittäjyyteen. Pitää olla myös lupa epäonnistua.