YRITTÄJÄ, tule mukaan omiesi pariin! Liity Yrittäjiin.
Se mikä toi meidät tähän ei vie meitä minne haluamme päästä.
Viitisen vuotta sitten juuri työnsä jättänyt downshiftaaja ja stressaantunut pienyrittäjä ajautuivat illanvietossa kiivaaseen väittelyyn. Keskustelun ytimeen, pitääkö työikäisen suomalaisen työllään tuottaa arvoa enemmän kuin mitä itse tarvitsee, ei löydetty yksimielisyyttä. Perimmältään kyseessä on koko järjestelmämme perustavat ajatukset yksilönvapaudesta ja -vastuusta.
Tuon keskustelun ja tämän päivän välissä yksilökeskeisyys on edelleen vahvistunut ja liberaali arvopohja näyttänyt pitkään voittamattomalta.
Koronakriisi toi yhteiskuntien kytevät haasteet kärjistetysti esiin. Prioriteettilistan kärjessä on kansalaisten terveys ja turvallisuus, mutta paineet kasvavat päivittäin myös taloudellisten kysymysten ratkaisemiseksi. Kaiken nähnyt yhdysvaltalainen diplomaatti Henry Kissinger ja EU-komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen kaipasivat molemmat uutta Marshall-apua. Marshall-apu oli Yhdysvaltojen massiivinen tukipolitiikka Euroopalle toisen maailmansodan jälkeen. Muutkin ovat kääntäneet katseensa valtioihin, instituutioihin ja muuhun julkiseen sektoriin kriisin keskellä. Tämä on jyrkässä ristiriidassa liberalismin peruskäsitteen kanssa, jossa lähtökohtana on valtioiden mahdollisimman vähäinen puuttuminen yksilöiden tai yritysten toimintaan.
Olemmeko antamassa valtaa takaisin julkiselle sektorille vai tuleeko joku uusi taho päättämään puolestamme oikean ja väärän välillä tai miten kannattaa toimia eri tilanteissa?
Teknologiaa, datan keräämistä ja sitä hyödyntävää keinoälyä on povattu tähän rooliin jo vuosia. Ostamme datallamme Google Mapsin kaltaisten palveluiden hyödyt enempiä miettimättä ja koronan välttämiseksi antaisimme varmasti myös henkilökohtaiset tietomme terveydentilastamme. Tämä pandemia voi aidosti vauhdittaa vallan siirtymistä yksilöiltä molempiin suuntiin.
Yksilökeskeinen maailmankatsomuksemme on ollut käsittämätön menestyskulku. Se toi meidät kommunismin ja fasismin kaaduttua ennennäkemättömään taloudelliseen ja turvalliseen kukoistukseen. Mutta se mikä toi meidät tähän pisteeseen ei välttämättä vie meitä tulevaisuudessa onnellisuuteen. Yksilökeskeisen maailmankäsityksen ongelmia voidaan tarkastella helposti ajan ilmiöiden kautta.
Yksilökeskeinen talouspolitiikka lähtee ajatuksesta “asiakas on aina oikeassa” eli jos kauppa käy niin se riittää oikeutukseksi toiminnalle. Huoltovarmuuskeskuksen hengityssuojainten hankinta tai sokeripitoisten tuotteiden menekki pistää kyllä pohtimaan tätä oikeutusta.
Yksilökeskeinen poliittinen järjestelmä lähtee ajatuksesta “äänestäjä päättää, kyllä kansa tietää “. Silti meillä on juuri tapahtunut brexit ja on edelleen suuri vaara Trumpin valinnasta toiselle kaudelle.
Yksilökeskeinen etiikka lähtee ajatuksesta “jos se on sinusta ok, niin anna mennä vaan”. Eli voin huoletta lähteä ulkoilemaan ja kauppaan kun seinät tuntuvat kaatuvan päälle, ei siitä nyt ole kenellekään haittaa, kun minä tunnen itseni terveeksi.
Koronakriisi on loistava tilaisuus meille yksilöille herätä todellisuuteen. Sillä mitä me teemme on vaikutusta muihin. Tai sillä mitä Suomi tekee, on vaikutusta koko maailmaan. Emme voi vetäytyä vastuusta ja odottaa jonkun muun toimivan. Meillä on myös velvollisuuksia eikä vain oikeuksia yhteisöjämme kohtaan.
Elämme näinä kuukausina poikkeuksellisen perhekeskeisesti ja näemme lähipiirissämme yhteisöjen ja vastuunkantamisen voiman. Saman yhteisöllisyyden pitää siirtyä suuremmille areenoille, kun pääsemme pandemian jälkeen uuden kasvun alkuun.
Perttu Kouvalainen puheenjohtaja Pohjois-Karjalan Yrittäjät ry
