Sisäinen palo ajaa naisia yrittäjyyteen – ”Jos palkkatyö ei motivoi, naiset äänestävät jaloillaan”, sanoo tutkija

Ei jäädä tuleen makaamaan, tiivistää helmikuun lopussa diplomi-insinööriksi valmistuva Tarja Vahtokari kyselytutkimuksensa tärkeimmän havainnon. Vahtokari kartoitti tänä vuonna valmistuneessa diplomityössään, miksi suomalaiset naiset ryhtyvät yrittäjiksi.

– Jos palkkatyö ei motivoi, naiset äänestävät jaloillaan, lähtevät pois vakituisesta palkkatyöstä ja pistävät rohkeasti oman yrityksen pystyyn, hän kertoo.

Vahtokarin mukaan esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla työskentelevät naiset saattavat kokea riittämättömyyttä, koska haluavat hoitaa työnsä mahdollisimman hyvin, mutta se ei ole mahdollista annetun työajan puitteissa. Silloin aletaan miettiä muita vaihtoehtoja.

Lappeenrannan–Lahden teknillisessä yliopistossa LUT:ssa tuotantotalouden koulutusohjelmassa yrittäjyyttä opiskellutta Vahtokaria kiinnosti juuri naisten yrittäjyys ja esimerkiksi se, millaista heidän arkensa yrittäjänä on, kun vastuulla on usein edelleen myös perhe. Aihetta ei oltu juuri tutkittu Suomessa.

Siispä Vahtokari otti yhteyttä yrittäjien keskusjärjestöön ja Suomen Yrittäjänaisiin. Valtakunnallinen kyselytutkimus tehtiin Webropol-lomakkeella. Lomake lähetettiin Suomen Yrittäjänaisten eri jäsenyhdistysten kautta heidän jäsenilleen sekä Saimaan Yrittäjä- ja Vaikuttajanaiset ry:n yrittäjäjäsenille. Kyselyyn vastasi 266 naisyrittäjää ympäri Suomen.

Ei pakko, vaan palo

Vahtokari havaitsi tutkimuksessaan, että naiset eivät päätyneet yrittäjiksi pakon edessä.

– Ennen kuin olivat ryhtyneet päätoimisiksi yrittäjiksi, 60 prosenttia vastaajista oli ollut palkansaajina ilman työttömyysuhkaa. Ei ole siis ollut pakkoa ryhtyä yrittäjäksi, vaan sisäinen palo, hän kertoo.

Monet vastaajat olivat sitä mieltä, että palkkatyö on liian kaavoihin kangistunutta, kun yrittäjänä saa määritellä työnsä itse. Oman ajankäytön hallinta nousi vahvimmaksi motiiviksi ryhtyä yrittäjäksi.

Vahtokari näkee, että yrittäjyydessä toteutuu monen naisen unelma. Vastaajien ikäjakauma osoitti, että yrittäjyyttä ei juurikaan aloiteta nuorena, sillä vain reilut kaksi prosenttia yrittäjistä oli alle 30-vuotiaita. Suurin ryhmä vastaajista, 43 prosenttia, oli yli 50-vuotiaita.

– Moni nainen on ollut pitkään palkkatyössä ja sen jälkeen halunnut tehdä jotain muuta, kokemusta kerättyään ja ehkä lasten kasvettua isommiksi.

Kyselyyn vastanneista noin 17 prosenttia toimi yrittäjänä terveys- ja sosiaalipalveluissa, seuraavaksi eniten, kahdeksan prosenttia, toimi tukku- ja vähittäiskaupan alalla. Enemmistö, 31,85 prosenttia työskenteli muun palvelutoiminnan alalla. 

– Käytin Tilastokeskuksen toimialaluokittelua, ja muuta palvelutoimintaa olisi ollut syytä avata lisää. Nyt voin vain arvailla, että siihen sisältyy esimerkiksi kampaamo- ja kauneudenhoitoala.

Tutkimuksessa naisten motiiveiksi yrittäjyydelle nousivat myös halu käyttää omaa aikaa, tehdä töitä itselle, kehittää itseään ja tehdä merkityksellistä työtä.

– Alle 10 prosenttia nimesi työttömyyden uhkan syyksi lähteä yrittämään. Se on mielestäni hieno asia.

Tarja Vahtokari tutki naisten motiiveja yrittäjyyteen.

Suurin osa yksinyrittäjiä

Vahtokari havaitsi myös, että perheyritykset eivät juuri nousseet esiin tutkimuksessa. Suurin osa naisista oli perustanut itse yrityksen, ja ostettujakin yrityksiä oli vähän, vain yhdeksän prosenttia. Vastaajista peräti 64 prosenttia oli yksinyrittäjiä.

– Naisilla ei ole tarvetta kasvattaa yritystä, eikä myöskään toimia johtajana. Puolet vastaajista sanoi, että haluaa työllistää vain itsensä. Kun on päästy sen kynnyksen yli, että on perustettu yritys, naiset olivat tyytyväisiä siihen, eivätkä tarvinneet enempää.

– Rivien välistä näkyi hyvin, että naiset eivät halua johtajaksi, eikä heillä ole tarvetta kasvattaa statustaan.

Toinen vahva syy yksinyrittäjyydelle oli se, että työntekijän palkkaamisesta aiheutuneet kulut koettiin liian korkeiksi.

Kyselyssä ei selvitetty suoraan, kuinka naiset lopulta kokivat yrittäjyyden, mutta Vahtokari sai viitteitä siihen kysymyksestä, haluavatko naiset jatkaa yrittäjinä. Joka kymmenes nainen vastasi, että katui yrittäjyyttään ja jos voisi, palaisi palkkatöihin.

– Ymmärsin, että toimeentulo oli niin niukkaa, että eläminen oli päivästä toiseen pärjäämistä. Tämä kävi ilmi vapaista vastauksista.

Toisaalta 86 prosenttia vastaajista näki itsensä edelleen yrittäjänä viiden vuoden kuluttua.

Vahtokari kysyi myös tutkimuksessaan, kokiko vastaaja, että naiseus olisi vaikuttanut hänen toimintaansa yrittäjänä.

– Yli 80 prosenttia vastasi, ettei sillä ole merkitystä. Sen olisin voinut arvata etukäteen, mutta halusin kuitenkin kysyä sitäkin.

Enemmän yrittäjyyskasvatusta

Vahtokari mainitsee jatkokehittämisideana tutkimukselleen muun muassa vanhempainvapaalain muuttumisen vaikutukset naisten yrittäjyyteen.

– Olisi mielenkiintoista tutkia vaikka vuoden päästä, onko se vaikuttanut mihinkään. Lisäksi haluaisin tutkia, miksi yrittäjyydestä oltiin valmiita luopumaan. Oliko syy vain ikä, vai uupumus työn alla?

Vahtokarin mielestä suomalaisten yrittäjyyttä laajemminkin tukisi se, että yrittäjyyskasvatus saataisiin oppiaineeksi kouluihin vaikkapa yhteiskuntaopin opintoihin.

– Yrittäjyys kuuluu yhteiskuntaan. Samalla voisi tutustua myös käytännön tasolla siihen, miten voi perustaa yrityksen.

Vahtokari sanoo, että yrittäjyyskasvatusta on olemassa, mutta se ei ole systemaattista eikä valtakunnallista.

– Se pitäisi ottaa opetussuunnitelmaan, jotta kaikki saisivat saman tiedon riippumatta siitä, asuvatko Kauniaisissa vai Ivalossa.