Tienpidolle ei ole riittävästi rahaa: ELY:n mukaan paras vaihtoehto on palata vuosikymmenten taakse ja poistaa tien pinnoite. Aikataulu ja asian selvittämistapa tyrmistyttää alueen yrittäjiä.

Ypäjä/ Hämeen Yrityssanomat

Yrittäjän aamu Hyrsynkulmalla alkaa kuten monessa hämäläisessä kodissa. Kahvinkeitin ladataan ja jälkikasvua herätellään kohti koulutietä. Esikoinen on vielä päivähoidossa ja kaikki ei hoidu täysin itseohjautuvasti. Kiireen keskellä kahvit otetaan mukaan tottuneesti ja turvallisesti ilmatiiviiseen mukiin. Yrittäjä käynnistää huoltoauton ja suuntaa kohti ensimmäistä työmaata. Kahvihörpyt pitää ottaa omalla pihatiellä, koska sen jälkeen tie näyttää todellisen luonteensa; paikkojen päälle asennetut paikat ryskyttävät autoa ja yrittäjää tuoden myrskyisän aallokon kahvimukiin. Yrittäjä toteaa olevansa todellakin hereillä ja kuoppien väistely onnistuu tiehen tottuneelta. Yrittäjä tottuu, mutta kalusto ei.

– Huonokuntoista tietä ajellessa päivästä toiseen ei tarvitse ihmetellä katsastuksessa, että taas kaikki liikkuvat osat auton alla menevät vaihtoon. Niinhän ne menivät viime kerrallakin, toteaa Hyrsynkulmalla asuva yrittäjä ja Ypäjän yrittäjien varapuheenjohtaja Heikki Santakangas.

Kyseessä on Hyrsynkulmantie Ypäjällä, joka navigaattorin mukaan on suorin reitti Ypäjältä Somerolle. Tien varrella on asutusta ja paljon tietä hyödyntävää yritystoimintaa. ELY-keskuksen kunnossapitoyksikön päällikkö Tuomas Vasama hätkäytti seudun asukkaita Forssan lehdelle antamassaan haastattelussa. Vasama totesi teiden olevan vähäliikenteisiä ja että ”sorateiksi muuttaminen olisi kustannustehokkain tapa saada tiet kuntoon. Vasaman mukaan työt voitaisiin aloittaa jo lokakuussa, mutta ennen töiden lopullista vahvistamista ELY-keskus kuulee tienkäyttäjien näkemyksiä. Kuulemistilaisuus järjestetään vain viikko kommenttien antamisen jälkeen, eli keskiviikkona 14.9. kello 17.00 alkaen Ypäjä Golfin tiloissa.

Ypäjän yrittäjien varapuheenjohtaja ei hevin tätä prosessia niele. Hänen mukaansa elinkeinoelämä vastaa kysymyksiin, jos niitä edes kysyttäisiin. Keskustelutilaisuus kaksi viikkoa ennen töiden suunniteltua aloitusta ei ole hänen mukaansa aitoa vaihtoehtojen selvittämistä.

– Viisikymmenluvulta on ollut pitkä matka näihin päiviin. Näistä päivistä on näköjään helppo matkata takaisin sinne. Kysymys on miksi? Nolla pisteestä ei ikinä enää päästä samaan lopputulokseen, eli tähän päivään. Olemme keskellä Etelä-Suomea 2020 luvulla. Haluammeko pitää nämä alueet kulkukelpoisina ja asuttuina, Santakangas kysyy.

Santakangas on erikoistunut hydraulisten laitteiden ja maa ja metsätalouden koneiden huoltoon ja korjauksiin. Syksyllä maatiloilla on täysi höyry päällä ja päivät venyvät maanviljelijöillä ja heitä auttavalla huoltoyrittäjällä. Haastattelun päätyttyä mies pääsee kotiin ravistettuna, kahvi suurimmaksi osaksi juotuna ja oma kalusto sekä tarvikkeet takana reippaasti helisten.

– Illan viimeistä kertaa kotiin päin. Toisaalta sitä ei koskaan tiedä kuka soittaa ja tarvitsee huoltoapua. Jos tulee naapuri vastaan tien väärällä puolella kuoppia väistellen, laitan pienempää vaihdetta silmään ja hymyn kasvoille, Santakangas naurahtaa.

Päätämme haastattelun epäuskoisissa tunnelmissa. Olimme keskustelleet eteläsuomalaisesta tieverkosta ja maaseudulla asuvien ihmisten arjesta 2020 luvulla. Haastattelijalle tuli mieleen oman isänsä tarinat itäisestä Suomesta 80 vuoden takaa. Tosin menopelinä oli hevonen.